Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä yli kaiken. Uuden alkua, luonnon heräämistä ja elämän elpymistä. Vuosien mittaan alan kuitenkin yhä enemmän nauttia syksystä. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa.
Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – misä ikinä se sitten onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle.



Muutamia paloja hitaan ja hämärän aamun tunnelmista; Aikaisissa aamuissa ilman kiirettä on sitä jotakin.











