Todellakin, nyt on arki lyöty totaalisesti päin naamaa, ja karu todellisuus on iskeytynyt vasten kasvoja. Onneksi tänään on sentään sellainen ”kaunis syyssää” ja aurinkokin ilmoittelee olemassaolostaan. Eilinen päivä meni vielä hiukan sumussa. Matkalaukkujen purkamista, pyykkivuoria, tyhjää jääkaappia jne. Nopeasti käväisin myös uudella kodilla, ja hui, miten tuo suuri kylmä ja kostea talo tuntuikin niin kolkolta. Pieni epätoivon kipinäkin taisi lentää ilmoille.
Mutta kotona on kiva olla, jopa tähän kerrostaloasuntoon oli aika taivaallista palata (enpä olisi ikinä uskonut). Lisään ”ei enää ikinä -listaani” lentomatkat raskausaikana. Tosin ei varmaan enää koskaan tulekaan ajankohtaiseksi. Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, että asun omassa kropassani. Vaikkakin loppuraskauden sitten tukkisukkahousuissa, mutta kuitenkin.
Nyt pitäisi kerätä kasaan sekä henkiset, että fyysiset voimat; Kolmen viikon kuluttua pitäisi nimittäin viimeistään muuttaa! Kohtuu alkeellisiin oloihinkin vielä kaiken lisäksi, mutta innolla silti. Haaveena saada vielä kuistin punaiset seinät vaaleaksi, ja joku ammattitaitoinen lattioiden hiojakin pitäisi palkata. ToDo -lista on kilometrin pituinen, ja pahinta on, etten voi itse enää olla avuksi oikein missään. Paitsi tietysti neuvon ja määrään, mikä kuulemma sujuukin minulta parhaiten. Pitäisi jaksaa suunnitella hiukan sähkö ja valaistus juttuja, joitakin materiaalivalintoja jne. Pää on ihan totaalisen pyörällä, mutta minkäs teet!
Tältä siis näyttää arki tänään. Mutta mulla on ihan julmetun monta postausta valmiina ja päässä toiset sata muhimassa, eli nämä valitukset ja huokailut jääköön tähän, ja punaisten seinienkin sijaan ensi kerralla jotain muuta.
Kivaa ja toivorikasta torstaita!
