Nautiskelen täällä parhaillaan nuhanenäisenä omasta hiljaisesta hetkestäni. Pyjama päällä ja kuppi kuumaa kädessä; Loistava hetki inspiroitua netissä!
Koska tässä nyt alitajuisesti jo siirrellään sänkyjä uuteen osoitteeseen, olen perehtynyt hetkeksi myös vauvankehtoasiaan. Lähinnä vain hintavertailuja tehdäkseni, sillä olen jo pitkään ollut tietoinen tulevasta sänkyvalinnasta.
Jotakuinkin samaan aikaan kun teimme aikoinaan toipumistyötä koliikkisen esikoisen heijaamisesta ja keinutuksesta, vannoimme pyhästi, että mikäli meille siunaantuisi vielä joskus onni pienokaisen muodossa, olisi vauvan sänky ehdottomasti tanskalaisen Leanderin kehto. Keinuvan sängyn luvataan jo itsessään luonnollisesti myötäilevän lapsen omaa liikehdintää ja rytmiä, ja näin olen rauhoittaa pientä nukkujaa. Lisäbonuksena roikkuvan sängyn liikettä on helppo lisätä kevyellä tönäisyllä. Voi, miten tuosta olisi aikanaan ollutkin apua!
Kehdon hankinta taisi olla heti ensimmäisiä reaktioitani raskausuutisen jälkeen. Vaikka sänky makuuhuoneessa kattoon kiinnitettäisiinkin, on tuo irrallinen kolmijalka mielestäni aivan loistava. Se kun mahdollistaa sängyn siirtelyn huoneesta tai kerroksesta toiseen. Erillisestä verhosta en niinkään tiedä. Ehkä jätämme sen hankkimatta.

Pieneen rivitaloasuntoomme aikoinaan hankittu Ikean pinnasänky on jo jatkanut matkaansa, ja huolehtinut erään pienen neidin turvallisista unista, joten uuden pinnasängyn hankinta on myös jossain vaiheessa ajankohtaista. Tässä kohtaa haaveissani kiiltää tanskalaisen (myöskin) Sebran muuntautuva pinnasänky. Sänky on irroitettavan laitansa ja jatkettavan pituutensa ansiosta melko pitkäikäinen designhankinta sekin. Kaikkien houkuttelevien värivaihtoehtojen joukosta omaa silmääni miellyttää kuitenkin eniten perusvalkoinen sänky. Tekstiileillä sen ilmettä on helppo muuntaa ja se kestää aikaa.
Sebran valikoimista löytyy niin paljon muutakin ihanaa lastenhuoneiden ja lasten piristykseksi. Olen aivan rakastunut!

Mitäpä tähän voi muuta sanoa, kuin että: Tanskassa osataan!

Kuvat: Leander, Sebra

Vielä on hetki aikaa tavoitella Muotimessujen lippuja (edellinen postaus)! Ilmoitan voittajan illalla!

 

Lumoan uusi ihana  Sointu-mekko (kuvassa) on viikonloppuna esillä Helsingissä järjestettävillä muotimessuilla, ja tämän kunniaksi Lumoan tarjoaa kahden kappaleen paketin Muotimessujen päivälippuja myös arvottavaksi blogissani. Lippuja pääset tavoittelemaan jättämällä kommentin tähän postaukseen.

Koska kyseessä tosiaan on pika-arvonta (jätetään postipojalle aikaa lippujen toimittamiseen), päättyy arvonta-aika jo huomenna tiistaina klo 21.
Muistattehan, että Lumoan facebook-sivuilta löytyy lisäinfoa, alennuskoodeja ja ajankohtaisia juttuja lumoavista touhuista. Kannattaa siis kurkkia ja tykätä!

Täällä ollaan flunssassa, toivottavasti siellä voidaan paremmin! Mukavaa viikon alkua kaikille!

 

Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa ”välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!