Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu ”Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 🙂

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!

 

Asiasta perunoihin, eli: Ruokaan. Ja tälläkin kertaa ihan perus arkiruokaan, nimittäin keittoon. Mikään ei lämmitä kylmänä päivänä samoin kuin kuuma keitto. Kermainen ja makea maku antavat täysinäisen ja kylläisen tunteen, ja koko kroppa lämpenee niin, että nenä vuotaa. Samalla vaivalla tekee isommankin satsin, ja syötävää riittää muutamaksi päiväksi. Säästää aikaa ja energiaa, ja onhan keitto myös helppo eväs, kun sen pakkaa tiiviisti.
Bataatti-broiler -keitto lämmittää jo värillään, ja maistuu pienemmällekin syöjälle.

Kaksi suurta bataattia, 5-10 perunaa (riippuen koosta), muutama iso porkkana, iso sipuli ja pari rasiallista broilerin fileepihvejä paloiteltuna ja pannulla ruskistettuna. Vettä ja pari purkkia ruokakermaa, tai vaikka oikeaa kermaa, jos siltä tuntuu.
Mausteita maun mukaan. Itse luotan mustapippuriin, pakastettuun timjamiin, ja oikaisen Knorrin Fond ”Du Chef” -napeilla.

Iso keitto riittä meillä kolmisen päivää, joten pääsen helpolla, eikä keiton maku ainakaan huonone päivien kuluessa. Pyöräytä kylkeen vielä kuohkeat sämpylät kera auringonkukan siementen, ja menestys on taattu.

Tuohon edelliseen ehtii vielä jättämään kommenttia. Nyt mukavaa iltaa teille, me jatketaan pikku kakkosen seurassa!

 

Eilen illalla lupasinkin pientä mielipidekyselyä tälle päivälle. Huomaatte varmasti, että tässä postauksessa on samat kuvat kuin eilisessä. Erona kuitenkin se, että eilen käytin vaakakuvia, ja tänään pystykuvia.
Tänään ajattelin kysellä teidän mielipiteitänne blogin luettavuuteen tulevien asioiden tiimoilta. Tällä tarkoitan lähinnä kuvien ja tekstin asettelua, kokoa jne… Jos huomautettavaa on, sen voi tehdä nyt. Kaikenlaiset ehdotukset otetaan vastaan. En tosin väitä, että mikään tulee muuttumaan – omapäinen kun olen. 🙂
Sivun oikeasta laidasta löytyy hakukenttä, jonka avulla blogista voi hakea tiettyä sisältöä hakusanan avulla. Mikäli etsii juttuja päivämäärän perusteella, löytyy tuolta myös arkisto-kohta, jossa sisältö on kuukauden kokoisina nippuina.
Oikeasta laidasta löydätte myöskin linkit kolmeen erilaiseen blogin seurantatapaan: Bloglovin’, Blogilista ja Facebook. Kaikkiin näihin päivittyy nyt puolisen vuotta käytössä olleen uuden osoitteeni sisältö. Mikäli taas seuraat blogiani bloggerin lukulistan avulla, kehoitan viimeistään tässä vaiheessa muuttamaan listaan nykyisen blogiosoitteen! Mikäli blogin seurattavuuteen liittyvissä asioissa on ongelmia tai parantamisen varaa, voi nämäkin ehdotukset jättää nyt.
Toki tähän postaukseen voi kommentoida ihan tavallisia postaustoiveitakin! Tosin blogin peruslinja ei suuresti muutu, vaikka kuinka toivoisitte. Toisenlaista sisältöä sitten toisenlaisista blogeista, eikös?

Jaahas, ja mitä sitten tulee eilen ilmoille heittämääni arvoitukseen, olen täällä hymyssä suin lukenut ehdotuksianne! Jollekulle spinning on aika tavallinen laji, mutta itse en ole koskaan edes nähnyt spinnauspyörää livenä. Muistutuksena nyt tässä kohtaa, että olen tosiaan maalta! 🙂 Koripallo taitaa kuulua ihan pakolliseen koululiikuntaan, lentopallon seurassa kului vuosia ja pilates on yksi lempparini.

Mitkä lajit sitten taas eivät kuulu siihen omaan mukavuusalueeseeni? Kaikki liian hidastempoinen, ja hiljentymistä vaativa tietenkin. Joogaa on tullut koitettua, mutta niin trendikästä kuin se aikanaan olikin, tuottaa itselläni vaikeuksia nollata ajatuksiaan noinkin totaalisesti. Toinen laji jonka olen tuominnut mukavuusalueeni ulkopuolelle on golf, jota en tosin koskaan ollut edes koittanut. Valitettavasti eilisen ensikosketuksenikaan perusteella ei kärpänen puraissut. Ihan liikaa asioita, joihin pitäisi keskittyä ja tietoisuuteensa siirtää. Golf sopii Agatha Christien kirjoihin ja Midsomerin murhiin – ei minulle. Kokemusta rikkaampana voin kuitenkin todeta tuntevani itseni loppujen lopuksi aika hyvin!

Kommenttienne joukossa oli se oikeakin laji, mutta tässä kohtaa taisi olla kyse enemmän tiedosta kuin arvauksesta. Muistan sitten vaikka jotakuta tähän postaukseen parannusehdotusta tai toiveitaan jättänyttä.

Iloa tiistai päiväänne!