Kesäistä asua, ja pohdintaa lyhyistä lahkeista. Ajatukseni shortseista ovat nimittäin hiukan ristiriitaiset. Toisaalta lyhyet lahkeet kuuluvat kesään, mutta jokin tuossa paljaskoipisuudessa kuitenkin aina vieroksuttaa. Shortsimuoti on tällä hetkellä tosi lyhyttä, ja mulle tuleekin aina jotenkin kovin alaston olo pikkuisissa kesähousuissa. Omassa pihassa ne menee kyllä, sellaiset rennomman malliset, joissa jalatkin saavat mukavasti aurinkoa. Ja, vaikka puutarhatöitä tehdessä pitkät lahkeet olisivatkin käytännöllisemmät, kärsin nokkosen piiskaamat reidet ihan vain ajatuksella ”kun on kesä, käytetään shorteja”.
Pidän lyhytlahkeisista shortseista myös urheillessa. Esimerkiksi pyöräillessä lyhyet lahkeet on hurjan kivat, aurinko lämmittää jalkoja, ja ihokin ruskettuu liikkuessa tasaisemmin. Sisällä hikoillessa paljaista jaloista haihtuu mukavasti lämpöä, ja olo on huomattavasti siedettävämpi.
Mutta kategoria siistit shortsit-kaupunkishortsit onkin sitten asia erikseen. Kolmekymppisenä jalat eivät luonnostaankaan ole kuin viisitoista kesäisellä, muhkuraa on tullut sinne tänne. Omat jalkani tosin ovat olleet arpiset ja rupisetkin kautta pienen elämäni. Kiitos kuuluu varmaan sille, että lähdin kävelemään jo reilun seitsemän kuukauden iässä, ja oikeastaan en ole koskaan oppinut kävelemään kunnolla. Krompsin harvase päivä, tai vähintään piiskaan jalkojani niillä nokkosilla.
Olen kuitenkin yrittänyt opetella myös siistiä shortsipukeutumista. Suurempaan alastomuuden tunteeseen helpottaa peittävämpi yläosa. Kun paidassa on vähintään 3/4 hiat, olo on huomattavasti ”suojaisemapi”. Vaikka erilaiset kuviot ja raidat ovatkin nyt muodikkaita, omat kesäbyysat saavat olla mahdollismman hillityt ja yksinkertaiset. Nämä H&M:n shortsit ostin viime keväänä, mutta vauvamahan vuoksi niiden käyttö jäi vähemmälle. Käännetyt lahkeet, prässit ja pienet kultaiset napit takataskuissa, tekevät shortseista hillityn klassiset.
Ymmärrän varsin hyvin, että shortsit ovat kielletty useammalla työpaikalla. Varsinkin siis nämä lyhyet yksilöt. Toisaalta itse en vartavasten lähtisi ravintolaankaan piskuisilla lahkeilla, mutta muiden vaatetukseen en juuri kiinnitä huomiota. Veikkaan, että kuten monessa muussakin pukeutumisesa, myös shortseissa pätee vanha viisaus: Pääasia on, miten asusi kannat!
Turha varmaan mainita, että samat ajatukset risteilevät päässäni myös puhuttaessa kovin lyhyistä hameenhelmoista. En varmaankaan turhaan kutsu itseäni farkkutytöksi, pitkät ja paksut lahkeet ovat itselleni kuin eräänlainen suojahaarniska.
Mutta olenko vain kovin estynyt ja vanhanaikanen, vai löytyykö joukosta muitakin pelokkaita shortsipukeutujia?
