Mä muuten pelkäsin suuresti, että saan jonkun mahdottoman pöpöfobian lukiessani noita arvontapostaukseen jättämiänne vastauksia, mutta huomasinkin olevani melko etuoikeutettu! Ei tarvi kuulkaa olla huolissaan metrossa, ratikassa tai junassa. Ei pelätä liukuportaita tai hissin nappia! Ei ainakaan kovin usein. 🙂
Se olisi sitten loma. Joululoma ja äitiysloma. Mitään järin suurta lomafiilistä ei nyt ole, kun arki jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta onhan se hienoa ihan vain sanoa, että on lomalla! Tänään vielä muskarin joulujuhlaan vetistelemään, ja sitten virittäytymistä joulutunnelmaan. Aloitinkin jo aamulla autossa huudattamalla joululauluja ja laulamalla itse mukana. Yksin…
Jotain pientä joulusiivousta pitäisi kai suunnitella. Näissä olosuhteissa sekin vaan tuntuu lähinnä turhalta. Mutta ainakin nyt isommat rojut aion raahata tuonne edelleen kylmiin huoneisiin, ja hakea muutaman hyasintin vielä tunnelmaa tuomaan. Lopun edestä sitten kynttilöitä ja sopivasti hämärää tunnelmaa. Niin ja se kuusi! Ja kuusen oksia rapun eteen ja lyhde pikkulinnuille. Kovin pienillä valmisteluilla siis tänä vuonna.
Viime joulu jo meni hiukan pienemmällä joulufiiliksellä, kun edellistä kotia ei enää jaksanut oikein laittaa. Ruuat ym. sentään tein, mutta nyt en laita edes niitä. Olenkin varannut ensi vuodelle kaikkien aikojen joulun. Panostan siihen sitten kolmen vuoden edestä!

Muutamia lahjoja on yhä käärimättä pakettiin, pari pientä muistamista vielä hankkimatta, mutta siinä se sitten muuten alkaakin olla. Rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto.

Muutama räpsy olkkarista. Pikkuisen vaiheessa edelleen ( =yhtä paljon kuin viimeksikin). Tuo eteisen naulakkokaappi tuossa divaanin takana elääkin muuten jotain omaa elämäänsä. Välillä kaappi narahtaa aika kovaakin ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. On ollut pari kertaa tulla melkein pissa housuun, kun on samalla katsonut jotain jännää leffaa. Hui! Kummituskaappi!?

Mutta nyt ei muuta. Paitsi joulutunnelmaa!

En ehkä kategorioisi itseäni pöpökammoisimpiin ihmisiin. Bakteereja on joka puolella, ja suurella osalla niistä on myös tärkeä ja hyödyllinen tehtävä. Puhtaus on puoli ruokkaa, opetti jo äitikin aikoinaan, ja tuosta viisaudesta ammennan ohjeita omalle lapselle.
Yleiset vessat, odotustilat ja pikaruokaravintolan siivoton pöytä. Onhan niitä paikkoja, jotka tuottavat äidille, jos ei nyt harmaita hiuksia, niin ainakin pikkuisen päänvaivaa. Ruuan puolikkaasta on näissä yhteyksissä turha edes mainita.
Inhottavat käsidesit kuivattavat herkkää ihoa, kirvelevät, aiheuttavat nyppyjä ja jättävät käsiin ikävän geelimäisen kalvon. Pakollisia pahoja paikotellen, mutta ikävän tuntuisia ja hajuisia silti.
Yhteistyössä Pikkukengurun kanssa pääsin testaamaan Suomessa vielä melko uutukaista Aquaint puhdistusnestettä. Myrkytön ja hellävarainen puhdistusvesi on paitsi lapsiperheiden, myös herkkähipiäisten pelastus. Ympäristöystävällisyydestään se saa ainakin minulta lisäpisteitä. On nimittäin niin luonnontuote, että sopii jopa tuttejen, ja tuttipullojen puhdistukseen. Ja, jos joku sopii vauvan suuhun, käy se varmasti moneen muuhunkin paikkaan!

Suuremmasta suihkupullosta ruiskaisee nopeasti puhdistuksen käsiinsä ennen kuin alkaa käsitellä vasta steriloituja tuttipulloja. Pullosta täyttää myös kätevästi pienemmän matkakokoisen pakkauksen, joka mahtuu pieneenkin käsilaukkuun, tai vaikka takin tai vaunujen taskuun. Nopea apu vessojen istuinrenkaisiin tai lounasruuhkaisen ravintolan pöydän pintaan. Tätä uskaltaa myös suihkia pikkuisiin käsiin pissataukojen jälkeen.

Käsilaukkuun, hoitolaukkuun, autoon, matkalle jne. Kerro paikka joka saa piilevänkin pöpökammosi heräämään ja osallistu arvontaan! Palkintona on kolme Aquaint-tuotepakettia:
1. palkinto: 1x 500ml ja 1x 50ml Aquaint puhdistusvettä
2. ja 3. palkinto: 2 x 50ml Aquaint puhdistusvettä
Arvonta-aikaa on aina tämän vuoden loppuun asti!

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Aquaint löytyy hyvin varustelluista apteekeista, Helsingin Stockalta ja maahantuoja Pikkukengurun omasta verkkokaupasta.

 

Me odotellaan. Odotellaan joulua, odotellaan vauvaa, valon lisääntymistä, päivän pitenemistä. Pohditaan koska remontti etenee, koskakohan se aikoinaan valmistuu. Onko äidin masussa tyttö vai poika, pikkusisko vai pikkuveli, tuoko pukki varmasti Tuomakselle matkustajavaunut. Odotellaan sähkömiestä ja muskarin joulujuhlaa. Mietitään, ehtiikö isi tällä kertaa synnytykseen, ja onko joulupukki varmasti saanut tiedon, että osa lahjatoiveista toteutuikin jo syntymäpäivänä.
Odottavan aika on pitkää. Epätietoisuus stressaa – isoja ja pieniä. Mutta ei auta kuin odottaa. Ei vaikka olisi kuinka täynnä tätä kaikkea; vauvaa (noin niin kuin ihan konkreettisesti kylkikaaresta syvälle lantioon asti), remonttia, hössötystä ja kaikkea keskeneräisyyttä.
Päivien valuttelua. Sitä tämä on. Yritän nauttia kaikista niistä hetkistä, jolloin perheemme on velä tämän kokoinen. Painaa mieleeni nämä ajat, nauttia arjesta – nyt juuri aika helposta sellaisesta. Yritän antaa jakamatonta huomiotani, ja valmistaudun huomion jakamiseen.



Jälleen kerran pieni pettymys: Missä hitossa on se hehku, jota luvataan raskausajalle!?! Miten kukaan voi hehkua samaan aikaan tuntien itsensä elefantiksi? Tekisi mieli polttaa se kaikki aiheesta painettu sana. Heittää koko typerä propaganda tuleen, ja vaatia jonkinlaista korvausta.
Mutta hei, jossain lehtisessä käskettiin nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista: ”Lepää, kun siltä tuntuu, vaadi huomiota ja hemmottelua, käy kampaajalla ja tapaa ystäviä.”
Selkis:
Tämä äiti lähtee nyt kampaajan tuoliin rentoutumaan (=valittamaan, sorry), ja illalla joku saa hieroa jalkojani!!! Huomenna sitten uuden frisyyrin ja keveiden jalkojen voimalla 😉

Ihanaakin ihanammat villasukat ovat Sailan tekosia. Näkyivätkin jo eilisessä postauksessa, samoin kuin vanttuut, jotka ovat nekin peräisin samoilta puikoilta. Kiitos Saila!