ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT!

Kyllä vain, teitä ihanaisia blogini seuraajia on facebookissa jo miltei tuhat! Ihan hurja määrä!
Tällä hetkellä Uuden Kuun fb-sivu toimii lähinnä yhdenlaisena blogin seurantatapana; Sinne päivittyvät linkit uusiin postauksiin. Joitakin remppakuvia, ja yksittäisiä julkaisuja lukuunottamatta, fecen käyttö on ollut mulla aika vähäistä, mutta jo vuoden ajan olen haudutellut ajatusta ”fb-pikapostauksista”. Kynnys muutokseen on kai lähinnä suuri senkin vuoksi, ettei facebook ole ”siviilissäkään” se mun juttu.

Mutta kiitoksena teille kaikille facen kautta blogia seuraaville olen jo pidempään suunnitellut arvontaa, ja nyt kevään kynnyksellä voisikin olla sille hyvä aika. Koska taitoni (ja käteni) eivät nyt riitä facebook arvonnan luomiseen, järjestetään arvonta täällä blogissa! 🙂

Becksöndergaardin harmaata puuvillahuivia siis tavoittelemaan!

Keväistä keskiviikkoa kaikille!

Ajattelin muistutella teitä ihanasta Pernillen arvonnasta. Samalla halusin havainnollistaa, miten sirosta ja yksinkertaisesta korusta on kyse, mutta ryppyinen t-paitani taitaa viedä tässä postauksessa kaiken huomion. Voihan surku!
Kaulassani siis Pernille Corydonin hopeinen lehtikoru kullan värisenä. Pieni ja hento, niin helppo, että sitä ei edes tarvitse riisua jatkuvasti pois. Itselläni nimittäin tyssää tuo korujen käyttö useimmiten juuri siihen, että kun ne kerran ottaa pois, ei oikein muista laittaa takaisin. Samoin kävi aikanaan kihla- ja vihkisormukselle; Ylitsepääsemättömän vaikeaa riisua sormukset työpäivän ajaksi, ja laittaa taas kotona takaisin sormeensa.

Vaikka suuret ja näyttävät ”statement-korut” nyt ovatkin suuressa huudossa, ne eivät yksinkertaisesti ole vain mun juttu. En yleisesti osaa käyttää koruja (kelloa ei lasketa, sillä on oikea funktio), ja tunnen itseni lähinnä joulukuuseksi suuret käädyt kaulassani, tai tekotimantit korvista roikkuen. Pernillen koruista taas olen löytänyt yksinkertaisia nappikorviksia, jotka kulkevat matkassa niin urheillessa, kuin nukkuessakin.
Harvemmin tulee käytettyä koruja ihan vain kotioloissa, mutta näiden kanssa se tuntuu aika helpolta.

Sain tänään muuten aikaiseksi jotain, jota olen jo pidemmän aikaa työntänyt  tuonnemmaksi: Kävin alusvaateostoksilla! Käsi ylös, jos joku pitää hommaa mukavana!? Reilun tunnin jälkeen olin aivan loppu, ja kotiin kannoin tavattoman tylsät, mutta mahdottoman mukavat minimizer-liivit sekä mustana, että valkoisena. Se niistä suunnitelluista pitseistä. Alushousuja en enää edes  jaksanut katsella. Sitäpaitsi, noin tylsien liivien kanssa toimii kyllä vanhatkin kalsarit….

Jees, ei mulla muuta. Arvontaan klikkaatte tästä.

Kyselitte ristiäisten jälkeen ohjetta savulohirulliin, ja tässä sitä nyt tulisi.
Itseasiassa tämä tarjottava on niin helppo ja yksinkertainen, että ohje kannattaa ottaa käyttöön tässä kevään aikana, vaikka vappubrunssia tai -piknikkiä suunnitellessa. Rullat on helppo muuttaa myös lihaisammaksi versioksi, mutta pelkällä kasvistäytteelläkin saa mukavia pieniä suupaloja aikaiseksi. Parasta näissä, helppon ja nopean valmistuksen lisäksi, on se, että rullat tehdään jo tarjoilua edeltävänä päivänä jääkaappin vetäytymään, joten ennen h-hetkeä tarvitsee vain leikata rieskat suupaloiksi, ja mahdollisesti koristella!

Savulohi-rieskarullat
n. 60 annospalaa

2 pakettia fazer rullarieskaa
normaalikokoinen savulohifilee
400 g creme fraichea
400 g levittyvää sulatejuustoa
2 suippopaprikaa pieneksi hienonnettuna
kevätsipulia tai ruohosipulia maun mukaan
tuoretta tilliä
mustapippuria tai sitruunapippuria maun mukaan
(salaatin lehtiä)

Sekoita kaikki täyteainekset tasaiseksi tahnaksi, tarkista maku ja levitä  sitten rieskoille.
Jos käytät salaatinlehtiä, asettele ne vasta täytteen päälle ennen käärimistä. Mitä rapeampi salaattilaatu, sen parempi.
Kääri rieskat tiiviiksi rulliksi kelmun sisään. Laita aina kahden rullan väliin kelmua, jottei rieskat tartu toisiinsa. Sitten vain jääkaappiin vetäytymään.
Leikkaa rullat annospaloiksi mahdollisimman lähellä tarjoiluhetkeä.
Suupalaan voi tökkiä vaikka teemaan sopivasti koristellun cocktailtikun, mutta rullat pysyvät toki kasassa ilmankin.

Ajatella, että tässä uhrataan jo ajatusta tulevalle vapulle! Huh, tuntuu miltei hullulta!