>Pöytä sohvan lähelle

08.8.2010

>Ei kai se mikään oikea sohvapöytä ole. 

Vain tuollainen puolustusvoimien vanha arkku. Samanlainen, kuin työhuoneessa kätkee sisälleen tulostimen, ja Niilon huoneessa varavuodevaatteet.

Tämä yksi ylimääräinen sai pintaansa saman maalisekoituksen, 
kuin pulpetti, ja kohtalokseen päätyä olohuoneeseen. 
Tuossa se nyt nököttää ikkunan alla. Ajattelin pohjaan howard -tyylisiä pieniä kalustepyöriä. 
Ainakin Fasetti myy niitä uusina, mutta vanhat olisi tietysti ihan unelmat.
Arkku olisi näppärä pitää päivä aikaan tuossa sivussa, mutta välillä kun ollaan vain aikuisten kesken, 
se olisi mukava siirtää laskutasoksi sohvan ja divaanin viereen.

Ensin pitää kuitenkin keksiä tv:lle jokin uuusi juttu. Nykyinen matala taso näyttää nimittäin ihan tyhmältä. Haaveissa olisi se vanhoista ovista kyhätty kaappi, 
johon koko töllöttimen, ja muut oheistuotteet, saisi kätkettyä. Oikein kunnolla piiloon.

Kynttilöitä nostin jo arkunpäälle esille. Josko tänään avattaisiin kynttiläkausi. 
Jotenkin on ollut niin kuuma, ettei ole aikaisemmin vielä viitsinyt.

Mutta nyt sinne rippijuhliin….

PS. Mukavaa ,kun uusia lukijoita on taas ilmaantunut. 
Lämpimästi tervetuloa kaikille!


>On a happy day

07.8.2010

>Pulpetti on vihdoin sisällä!
Ihana mieheni käytti kesälomansa viimehetket maalaamiseen ja hiomiseen. Väri on kaunis sekoitus kaikista varaston purkinlopuista.
Ulkona sataa ja jyrisee, kuvista tuli todella huonoja. En jaksanut säädellä.

Muutakin uutta, mutta vanhaa, on taas nurkissa. Niistä myöhemmin, paremmalla säällä.
Ensimmäisen kuvan nurkassa näkyvä pompulanaulakko odottaa myös seinälle pääsyä, mutta taidan antaa kullalleni loppu päivän vapaata 🙂

Ihanaa lauantai iltaa!

>seinällä

06.8.2010

>Pari päivää meni työn merkeissä. Nyt vietetään viimeisiä hetkiä kesätunnelmissa. Vielä yhdet rippijuhlat sunnuntaina, ja siinä olivat kesäjuhlat. Syntymäpäiviä elokuulle riittää vielä monet.

Olen ollut hirvittävän onnekas blogiarvonnoissa. Onni on suosinut jo moneen otteeseen. Hiukan aikaa sitten voitin täältä kauniin seinätekstin. Seinäteksteistä en oikeastaan ole ollut kovin innostunut, mutta tämä oli kirjoitus, jonka sanoma puhutteli erityisesti. Sopii jotenkin niin hyvin minulle, ja juuri tähän elämänvaiheeseen. Hetken aikaa pyörittelin tekstiä ja mietin paikkaa. Ei tuntunut sopivan minnekkään.

Kunnes keksin, että sohvalla loikoillessa tämän lukeminen voisi olla erittäin hyodyllistä. Jopa terapeuttista! Irrallinen kirjoitus seinällä pisti kuitenkin hassusti silmään, ja niinpä kaivoin ylimääräiset mustat kehykset kaapista, ja naulasin ne kasaamaan kokonaisuuden. Eräänlainen huoneentaulu tämäkin.

Aurinkoista perjantai päivää!