Olen saanut tunnustuksia ja haasteita monelta ihanalta bloggaajalta. Kiitän niistä nöyrästi! Olen kuitenkin tosi huono laittamaan niitä eteenpäin tai niihin ylipäätään tarttumaan. 

Täällä on alkanut kesä ja jonkinlaiset maisemointityöt sen mukana. Takareisistä ainakin huomaa, että pihalla on tullut kökittyä useita tunteja. Kesän rusketus on hankittu, saman verran kuin koko viime kesänä, ja ekat punaiset olkapäätkin. Ja minä kun vihaan auringonottoa! Mutta väri tuli huomaamatta, ihan vahingossa voiteista huolimatta.

Kesäkuntoon jos haluaa, ei taida paljon tarvita salilla rehkiä. Eilen purettiin lavallinen eli 20 neliön verran liuskekiveä. Kannettiin etupihalta takapihalle. Hyvää liikuntaa sekä käsille, jaloille että selällekin. Tuntee tehneensä työtä!

Kivestä tehdään takapihalle alue, johon saa kauniisti kalusteet ja joitakin ruukkuistutuksia. Parasta tässä on se, että olohuoneesta puhkaistaan suora käynti ulos. Voin siis jatkossa kävellä kahvimukini kanssa kauniista pariovista koko talon kiertämisen sijaan. Olen niin onnellinen projektista!

Sain äitienpäiväkukkana suuren oliivipuun. Se on istutettu koriin ja saa sitten aikanaan kunniapaikan pariovien vierestä. Pystyn jo näkemään valmiin pihan.

Lempipaikkani on vanha rottinkinen riippukeinu. Sain sen viime kesänä, ja siinä on tullut vietettyä monet tunnit. Kesän parhaat hetket. Se roikkuu vielä taustanaan valkoinen seinä, mutta loppukesästä näky tulee olemaan toinen. Keinun takaa nimittäin pilkistää silloin musta talo. Eli kohti tanskalaista kesäkotia tässä mennään 🙂 

Vielä on kuitenkin lapiohommia ja muuta puuhaa. Tekemisestä ei tule puutetta koko kesänä, siitä olen varma!

Tässä siis joitakin paljastuksia, joita haasteissa pyydettin. Nyt menen kattamaan kahvipöytää perennanvaihto-illalle. Nauttikaahan kesäsäästä!

Kesä tulee tänäkin vuonna, vaikka jossain vaiheessa talvea uskoni hiukan horjui.

Täällä on vilautettu kynittyä kalkkunannahkaa auringolle ja lantsarit on vaihdettu kesäkenkiin. Hitsi, miten kalpea sitä onkaan talven jäljiltä.

Meillä on kasvimaa muutamia kylvöjä ja istutuksia vaille valmis. Piha alkaa muotoutua haluttuun malliin, tosin kaikki isot työt on vielä tekemättä, kuten kiveys ja aita. Mutta ehtiihän sitä vielä ennen kuin taas on routa maassa.

Koko viikonloppu on ollut niin ihana, että tuntuu, kuin olisi viikon loma takana. Huomenna on edessä iso pudotus arkeen. Sitä ennen nautiskelen kuitenkin vielä yhteisestä ajasta ja valkovuokoistani. Sain nimittäin ensimmäistä kertaa Niilon itsensä poimimia vuokkoja. Tippahan siinä vierähti silmäkulmaan, ehdottomasti paras lahja. Niin suloisia kukanpätkiä munakupissa! Isi oli ottanut hiukan pidempiä varsia ja sain kukittaa koko taloa.

Sain taannoin äidiltä söpön virkatun kukan, jota olen ahkerasti kiinnitellyt neuletakin ja -paidan rintamukseen. Kukkavillitys iski, ja opettelin itsekin virkkaamaan. Ihan omasta päästä, mallia itse kehitellen, mutta kukkia siitä vain syntyi. Nyt niitä onkin jo vino pino kaikissa sateenkaaren väreissä. Ihana oppimisen ilo; Ylpeänä kiikutin äidille onnistuneimman kappalee nähtäväksi.

Olen pienentänyt kesäksi itselleni joukon hameita, tehnyt valmiiksi asioita, jotka ovat jääneet kuluneen vuoden aikana kesken, lukenut, rauhoittunut, haaveillut tulevasta, muistellut menneitä ja elänyt tässä hetkessä. Vähän kuin olisi kuoriutunut tulevaan kesään, kaivautunut esiin ja virittänyt kaikki aistinsa.

 Paras äitienpäivälahja on miehen kolmen(!) päivän vapaa. Aikaa olla yhdessä, ja aikaa olla myös yksin.

Tilaisuudesta nauttien tämä äiti ryntää heti aamusta salille ja varastaa hetken itselleen. Valoisat illat houkuttelevat notkumaan valveilla turhan myöhään. Otan kuitenkin suunnaksi sängyn.

Palailen tänne taas kun siltä tuntuu. Huomenna tai myöhemmin. 

Remppajutut alkaa hahmottua ja projekti lähteä käyntiin. Siitäkin enemmän joku toinen kerta.

Kauniita unia ja keväistä viikonloppua!