Tapetit on nyt tilattu. Ekat saadaan tällä viikolla, seuraavat viikon päästä ja makuuhuoneen tapetissa menee 2-3 viikkoa. Jos sitä mukaa tapetoisi, kun saisi matskua, niin vois olla pian jo valmistakin!

Kivaa!

Mä en yleensä ole mikään pinkin ystävä. Vanhat roosat, ja vastaavat, menee pukeutumisessa, mutta pinkki harvassa paikassa. Kukat on ehdoton poikkeus, niissä pinkki on aina kaunista. Nyt olen erityisen viehättynyt vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen liitosta. Ihanan aikas ja hempeä samaan aikaan.

Ei jäänyt kiveäkään kääntämättä. Noin niinkuin vertauskuvallisesti. Olen nimittäin siivonnut, siivonnut ja siivonnut. Aloitin eilen illalla ikkunoiden pesulla, jatkoin pitkälle yöhön kasojen setvimisellä. Tänään on pyykätty petivaatteita ja tekstiilejä. Loput on ravisteltu ulkona. Jokainen irtoesine, kirja, lehti ja pinta on pyyhitty. Imuroitu on, ja pesty lattiatkin pariin kertaan. Kun kuukausia panttasi siivousta, ja antoi remppapölyn laskeutua kaiken päälle, sai tästä ihan mukavan kokoisen urakan!

Huhkiessani ajattelin anopin pionipuskia. Siisti ja puhdas koti, kukat pöydällä ja mieli iloinen! 

Tässä työn lomassa tulin ajatelleeksi siivoojaa. Taidan pyytää Joulupukilta jonkinlaista siivousapua loppuvuodesta. Vaikka kuinka pidänkin luuttuamisesta ja järjestelemisestä, olisi kiva joskus kokea, miltä tuntuu tulla puhtaaseen ja siistiin kotiin. Muuten tuskin saan koskaan moista kokea, meillä siivous on minun heiniäni. 

Käykö teillä koskaan siivooja? Jos käy, niin kuinka usein? Joskus ja jouluksi, vai kerran viikossa? Tai oletko joskus harkinnut moista palvelua? Olisi kiva kuulla kokemuksia, ja se miksi olette ratkaisuun päätyneet. Itse ajattelen ensimmäisenä asiaa taloudellisesti. On aika edullista siivota itse, ja lisäksi olen niitä ihmisiä, jotka varmaan siivoaisivat ihan vain siivoajaa varten 🙂

Tai mikäli teillä on mies, joka ilahduttaa puhtaalla ja vastasiivotulla kodilla, niin kertokaa sekin. Näytän sitten omalle ukolle, että jossain pelaa tasa-arvo 🙂

Olkkari näytti tänään tältä. Sohvalla on vasta pakasta vedetyt pääliset, ja kaikki on puhdasta. Seinä tosin taitaa kaivata sitä tapettia nyt enemmän kuin ennen 🙂
Hassun tyhjää ja vaaleaa.

Pyysitte jotain kuvia, eli tässä niitä nyt olis. Enemmän toisella kertaa.
Nyt huilaamaan!

*** 

Minä olen elossa, kuvien lupiinit on jo kuolleet – ja raparperikiisseli syöty.

Tämä blogi on vähän hassu juttu; Kun täältä on hetken poissa, on palaaminen kovin vaikeaa. Monena päivänä on pitänyt kirjoittaa, joitakin postauksiakin olen kirjoittanutkin, mutta en ole viitsiyt julkaista. 

Oma terveys on hiukan kenkkuillut, ja arki on ollut raskasta. Mitään epikriisiä en ajatellut teille kirjoittaa, mutta kertoa, että viime päivät on kuluneet huilaillessa ja kantaessa rahaa erääseen yksityiseen sairaalaan.   (Hitto mutta sairastaminen on kallista!) Voitte varmaan kuvitella, että olisin kantanut kaiken sen rahan paljon mieluummin kenkä- ja laukkukauppoihin tai antiikkiliikkeisiin 🙂