Sain eilen ehkä maailman kauneimman kukkakimpun. Ihania värejä ja ihania tuoksuja. Silmä ja sielu lepää.

Eilen haettiin myös lisää tapetteja. Vessan kielot oli saapuneet, ja nyt sormet syhyävät jo tapetoimaan. Ehkä teenkin juhannustaikoja kielojen kanssa.

Tuntuu kuin olisi sukeltanut kukkamereen!

Olen sukeltanut myös maalien ihmeelliseen mailmaan; Tutkinut ja vertaillut. Remontti pitäisi aloittaat ulko-osissa taloa. Tänään paistaa, ja näin saisi nyt jatkuakin. Tarvitaan kuivaa keliä, poutapilviä ja kohtuullista lämpötilaa.
Kaikenlaista puuhaa olisi, mutta hetken lepuutan vielä silmiäni kukissa, ja sukellan sitten tekemättömien juttujen sekaan.

Jottei menisi jutut taas liian seinille, esittelen teille uuden ihastukseni.

Muistatteko, kun kerroin löytäneeni Novitan lehdestä kivan neuleliivin ohjeen?! No, joka tapauksessa äitini oli oikein kultainen (kiitos vaan vieläkin) ja virkkasi mulle kyseisen liivin.

Lähinnä ajattelin tätä ihan valkoisen tunikan kaveriksi, hiukan tuomaan asuun jotain jujua, mutta just nyt hipityttää niin paljon, että on pakko yhdistää melkein kaikki rimpsunrämpsy yhtäaikaa 🙂

Eli jos teillä pysyy koukku kädessä, tai onnistutte ulkoistamaan homman kuten minä, niin ohje löytyy Novitan viimeisestä numerosta. Mä tässä pohdin, että mahtaiskohan se äiti virkata talveksi vielä toisen….

Vaikka villaa….

Aloitettiin eilen heti aamusta. Tapetit saatiin seinään, jälki on hyvää ja parisuhdekin edelleen kasassa. Oikeastaan kiva päivä olla ihan vain kahdestaan ja tehdä yhdessä jotain, joka vaatii keskittymistä läsnäoloa. Laatuaikaa, sanon minä!

Tämähän on taas niitä T:n valitsemia tapetteja. Itse taistelin pitkään sen harmaan wiener jugendin puolesta, mutta miehen makuun se oli taas ihan liian valju. Nyt kiittelen, ratkaisu oli ehdottomasti parempi!

Tuohon pystylaudoitettuun seinään olisi kai oikeaoppisesti pitänyt yhdistää jotain muuta kuin pystyraitaa, mutta itse pidin lujasti kiinni raidoista. Olohuone on tyypillinen 1960-luvun olohuone; Pitkä ja kapea. Kun siihen vielä lisätään matala huonekorkeus, tuntuu tila hiukan sellaiselta tunnelilta. Halusin koko huoneen pystyraitaa, ikään kuin tekemään korkeutta tilaan (ja vaikka itse sanonkin, niin siinä myös onnistuttiin). 

Jugend tyylinen raitatapetti oli se mitä alunperinkin lähdettiin etsimään. Mikään new england ei tullut kuuloonkaan. Eikä nyt sillä, että mulla olisi jotain sellaista vastaan (turha ottaa hernettä nenään). Ne ei vaan sovi meille ja meidän tyyliin. Jätän suosiolla raidat, ruudut, tähdet ja rivièra maisonit muille. Ne on kauniita omilla paikoillaan.

Anyway, lopputulos on mieleinen. Sopivasti pastellisävyjä olematta liian söpö.

Nyt odottelen innolla vessan ja makuuhuoneen tapetteja. Kiva päästä välillä kohdistelemaan kukkasia 🙂