>
Kaivoin viime syksyisen projektini esiin. Etenee etanan vauhdilla, jos ollenkaan.
Villa tuntuu käsissä niin mukavalta, olisi ihanaa olla taitava tässäkin lajissa.
Kärsivällisyyttä, sitä kai pitäisi hankkia lisää. Oppia pitkäjänteisyyttä, sitä ettei kaikki tapahdu heti. Niin monessakin asiassa olisi tuosta taidosta hyötyä.
Ehkä muutaman vuoden kuluttua peitto on valmis. Tai huivi, tai tyyny. Nähtäväksi jää.
Nuha ei taida loppua koskaan, tai ehkä ensi keväänä. Sitähän se on – joka vuosi.
Silmukka kerrallaan.
Tänään vielä tätä. Huomenna jo jotain muuta.
***

















