Vähintään yhden sadejakson saapumisen voi kesälle kuin kesälle ennustaa. Poikkeuksetta taivas repeää joka kesä parhainpaan pioniaikaan. Riippumatta lajikkeesta, kasvuvyöhykkeestä tai kukinta-ajasta, ilmaantuu paikalle vähintään nopea ja raju ukkoskuuro. Totuus, joka todisti olemassaolonsa tänäkin vuonna.
Vaan minäpä en jättänyt kukkiani sateen hakattavaksi, vaan kannoin ne sisään. Melkein kaikki aukeamistaan suunnittelevat yksilöt on pelastettu, ja koti on täpötäynnä suuria pionikimppuja. Jättimäisiä valkoisia pompomeja, ja eri värisiä pioninnuppuja.

Kukkameri antoi ainakin sen verran energiaa ja voimia, että sain koko talon siivottua, ja selvitin vielä lastenhuonetta koetelleen kaaoksenkin. Juuri nyt, paikkojen ollessa lähes tiptop ja pikkuväen tuhistessa tyytyväisenä pahnoilaan, olo on varsin tyytyväinen ja raukea. Mukava asento sohvannurkkaan, ja lasi punaista lempparia käteen; Perjantai ilta on siinä. Täydellinen sellainen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joitakin kuvia matottomasta olohuoneesta. Pidän ihan hirmuisesti tuosta vaaleudesta, ja ihanasta valosta. Miltei harmittaa, että jokin matto on lattiaan talveksi levitettävä. Toisaalta, itseni tuntien, saatan syksyyn menessä jo kaivatakin vaihtelua.

Vaaleisiin puulattioihin kyllästyn tuskin ikinä, niin kauan ehdin niistä haaveilla. Mistä tulikin mieleeni, että kesäksi oli suunniteltu lattioiden maalausta. Pitäisi vain saada siihenkin touhuun aikaa ja rauhaa, katsotaan kuinka käy. Kesät tuppaavat mennä ohi hiukan liian nopeasti.

Villejä lupiineja, niitä riittää maljakkoonkin. Samoin köynnöshortensiaa, jota kiipeilee vähän siellä täällä. Onneksi on kukkia, joista voi keksiä asiaa, eikä tarvitse sitä tikusta vääntää.

Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis; Toivottelen kaikille mitä parhainta torstaita, ja siirryn tekemään jotakin hyödyllisempää. Aurinkoa kamut!

Salaatin kyytipojaksi, ja grilliruuan lisukkeeksi. Foccaciasta on moneksi, ja se maistuu aina!
Tämän leivän ohjeen kirjoitin teille viimeksi helmikuussa fresh baked bread -postauksessa, joten jätän ohjeen nyt kopioimatta, sen voitte halutessanne kurkistaa täältä.
Tällä kertaa jätin kirsikkatomaatit pois, mutta onneksi oliiveja löytyy keittiön kaapista – aina. Sensijaan suolaostoksille pitää lähteä johonkin oikeaan kaupaan, sillä marketin hyllystä nappaamani sormisuolapaketti ei ollut laisinkaan niin hyvää, kuin Stockan valikoimista vuosia sitten poimitut suolankidekukkaset. Miten voikin olla suolalla niin suuri merkitys! Vaikka hakkasin ja hienonsin ostamaani suolaa, se jäi silti aivan liian suuriksi kimpaleiksi leivän päälle. No, mutta syötyä tuli, ja se kai on pääasia!

Tänään yritetään selvittää, kuka, tai mikä, on asettunut hyyryläiseksi pihaamme. Niilo säntäsi aamulla juoksujalkaa sisään, kun pihan perillä, jokin oli murissut vihaisesti. Huh, tämän kevään luontohavainnot omasta pihasta ulottuvat supikoirasta ja ketusta rusakonpoikasiin ja peltohiiriin. Veikkaan syylliseksi jompaa kumpaa ensimmäisistä…