Pyry pakkasen perästä, sanoo vanha kansa, ja onhan siinä jälleen kutinsa. Tosin on sitä pakkastakin edelleen, mutta ihanaa, kun viimein saadaan kunnolla lunta!

Nyt olisi kuvia makuuhuoneesta. Sähköjuttuja on vielä tekemättä, pitäisi miettiä valaistusta ja mahdollista sängyn vaihtoa. Säilytyskalusteita, patterinsuojusta… No, onhan noita! Pinnat ovat kuitenkin siistit ja puhtaat, huone on lämmin ja miellyttää jo silmäänikin. Kalusteiden ja sisustuksen kanssa en halua vielä liikaa hötkyillä, pitää ensin saada haistella ja maistella, mutustella ja ideoida.

Lattioiden uudelleen maalaus jätettiin suosiolla kevääseen, homman ehtii kyllä myöhemminkin. Seinillä on Kalklitir kalkkimaalia, ja tällä kertaa sävy concrete. Tähän päädyin Nougatin Sannan suosituksesta, ja sävy on kyllä ihana. Selkeästi harmaa, mutta ei missään nimessä synkkä. Meidän makkari on talon matalin huone, enkä halunnut missään nimessä tästä pimeää koppia. Katto on maalattu Colorian PaneeliPro Kattomaalilla, jonka blogikollegani Maria meille tarjosi. Maali oli muuten tosi ihana maalata. Kyllä sen huomaa, että maali on suunniteltu kattoon, sillä se ei roiskunut lainkaan siihen malliin, kuin tavallinen himmeä maali, jota ollaan myös käytetty katoissa. Tällä olisi tarkoitus vedellä vielä yläkerran aulan katto, kunhan keksin, miten saisin itseni turvallisesti rappusten ylle. Ovet ja listat on maalattu nekin Colorian maalilla, eli samalla kalustemaalilla, jolla listat maalattiin alakerrassakin.

Nougatista ostamani ”kuusenkoristeet” päätyivät koristamaan makuuhuonetta hauskana ketjuna. Näissä on ehkä vähän sitä kevyttä tyyliä, jota makkariin haluaisin enemmänkin. Elloksen pellavaverhojen taakse piilotettiin pimentävä rullaverho, ja samalla saatiin huijattua ikkunaa vähän korkeamman näköiseksi. Ne kun olivat jotenkin niin epäsuhtaisen matalat, ja muistuttivat lähinnä postimerkkiä.

Tästä on hyvä jatkaa! 🙂

Lumista tiistaita!!!

Tallenna

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, täällä on nyt puskettu hommia kahdessa vuorossa, ja kolmannessa sitten valvottu sairaan lapsen kanssa. Huh, mietin jo, että miten sitä silloin lasten vauva-aikana jaksoikin niin vähillä unilla. Tuntuu, että nyt on ihan rättikuittipuhki.

Mutta hei, mun joululahja, eli uusi makuuhuone, alkaa jo näyttämään vähän siltä, miltä sen pitikin näyttää. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin en oikein jaksanut enää edes nähdä mielessäni tätä valmista lopputulosta, niin kaukaiselta se alkoi jo tuntua.

Muutaman räpsyn sain kuvattua kirkkaan halogeenin avulla, mutta suurin osa niistäkin puuroutui, ja värit nyt eivät ehkä ihan ole sitä, mitä ne luonnostaan ovat.

Kaikenlainen sisustaminen on yhä makuuhuoneen osalta tekemättä, itse asiassa vasta juuri revin pois viimeisiä maalarinteippejä. Lattia kaipaa pesua ja lakanat myös pyykkivuoroaan, mutta saahan näistä jo hiukan ideaa siitä, mitä on tehty. Uusi katto, uudet seinät, uudet listat ja tietenkin maalit.

Olisin laittanut tähän mukaan pari ennen -kuvaa, mutta jostain syystä en saanut niitä ulkoiselta kovalevyltä nyt ongittua tänne. laitan kuitenkin vielä parempaa kokonaiskuvaa makkarista, ja kurkataan sitten ne kuvat tilanteesta, josta lähdettiin liikkeelle.

Nyt keittämään perunoita ja sitten lattioita pesemään. Josko me päästäisiin noihin hiukan jouluisempiinkin valmistautumisiin vielä tämän päivän aikana.

Makuuhuone remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että olen pitänyt näppini erossa koko projektista. Jep, mä olen nyt ottanut itselleni tällaisen laadunvalvojanroolin, ja lähinnä seurannut vierestä mitä tapahtuu.
Viime viikolla meillä tosiaan oli ihan oikea remppamies hommissa, ja mitäs minä nyt siinä olisin osannut tehdä. Paitsi tietysti siirtää tavaroita ja osallistua muihin yhtä merkittäviin työnedistystehtäviin.

Nyt kun menossa on pohjamaalikierros, olen pessyt taitavasti käteni myös siitä. Samaan aikaan olen toki käyttänyt korvaamatonta aivokapasiteettiani, ja hommannut makuuhuoneeseen verhot, ja päättänyt kalkkimaalin sävyn. Onhan sitä jo siinäkin! 🙂

 Aika paljon on tullut kattoja ja lattioita maalattua pikkutunneilla, kun mies on ollut poissa, ja lapset nukkumassa. Suotakoon siis tämä järjestely joululahjani kohdalla. Tosin kun päästään pintamaaleihin, aion kyllä hypätä remmiin. Vaikka eilen jopa päädyin miettimään kaivataanko seuraani koko maalauspuuhassa, kun on kuulemma niin mukavaa kuunnella rauhassa musiikkia. Tämä johtunee kai siitä, kun kesällä boikotoin valittua maalausmusiikkia olohuoneen kohdalla.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oma turnauskuntoni alkaa olla loppumaisillaan tämän talon osalta. En tiedä johtuuko se tästä hemmetin sitkeästä flunssasta, vai ihan pelkästään väsymisestä, mutta juuri nyt on paukut vaan niin vähissä tämänkin projektin suhteen. Ja, vaikka uusi makuuhuone onkin ollut suuri haaveeni jo pitkään, nukkuisin varmaan lattiapedillä vielä ensi keväänäkin, jos asia olisi vain minusta kiinni. No, mutta sitähän tämä projekti on ollut alusta asti; Vuoron perään tsempataan toisiamme, ja kun toinen väsyy, niin toinen jatkaa. Periaatteessa remontti siis kysyy sitä parisuhteen yhteispeliä, mitä tarvitaan ihan perusarjessakin. Ja huumoria! Sitä tarvitaan tällä hetkellä ja paljon!

Makuuhuone, viimeinen iso puristus, ja sitten se olis siinä. Ainakin ensimmäinen kierros. Seuraavaa en jaksa vielä edes ajatella. Nyt pitää kaivella kaikki mahdolliset energiat jostain, ja saada se oikea innostus päälle. Ehkä jo viikonloppuna nukutaan taas sängyssä. Torstailla on tapana olla toivoa täynnä!