Lauantai-illan moikat pihakuvien muodossa. Tänään on ollut jopa niin lämmin, että yläpihan puolella ei enää iltapäivällä jaksanut tehdä mitään. Ja vaikka päivän tekemiset jäivät muutenkin pieneksi, nyt on puhti ihan totaalisesti poissa. Lämpö väsyttää, taas tuli sekin todistettua. Mutta en laita yhtään pahakseni, vaan oikein ilolla nuupahdan kirjani kanssa makuuasentoon, kun miesväki katselee jääkiekkoa. Huomenna en kuitenkaan kuulemma saa herätä liian aikaisin. 🙂

Paljon on ulkona tapahtunut, mutta onhan tuo silti jotenkin hassua, että keli on näin lämmin, ja puissa ei vielä juuri ole lehtiä. Varjopaikan hakeminenkin on aivan erilaista, kuin myöhemmin kesällä. Kuolanpioni on kasvanut terhakaksi puskaksi ja ilostuttaa kukillaan jo loppukuusta. Niinhän se aina tekee, vaikka kylmempinäkin aikoina usko monesti meinaa loppua kesken. Paljon on myös kitkettävää, mutta nurmikko on nyt kuitenkin saanut ensimmäisen leikkauksensa, ja piha näyttää varsin alkukesäiseltä. Tästä on hyvä jatkaa!

Olin ajatellut vatkata vielä illalla marenkia ja avata rosekuohuvan, mutta molemmat saavat nyt jäädä. Kakku valmistuu huomennakin, ja kuohuvalle löytyy muitakin hetkiä. Nyt kuitenkin jalat hetkeksi ylös ja pää tyynyyn. Kaunista iltaa! ♡

Sitäpä juuri. Ajatukset ovat jokseenkin ihan noissa pihajutuissa ja päässä pyörii miljoonia ideoita. Ja ihan koko ajan silmä löytää tekemistä, jopa niin hyvin, että edellistä ei tahdo saada valmiiksi. Se on sellainen hurmoksellinen olo, joka tulee ihan joka vuosi.

Meillä kaikilla on niitä sellaisia omia kesän ja kevään merkkejä, jotka ikään kuin aloittavat sen tietyn luvun tai uuden ajan. Tajusin tänään, että mulle ehkä varmin sellainen kesän virstanpylväs on laiduntavat lehmät! Siis siitäkin huolimatta, että meillä itsellä ei sellaisia ole. Laitumelle kirmaavat lehmät vain on jotenkin yhtä kova juttu kuin Suvivirsi. Ja tietty sitten on tuo lietteen tuoksu, joka täällä myös kielii kasvukaudesta. 😀

Huomenna onkin jo helatorstain aatto, mikä puolestaan tarkoittaa, että pääsen perinteisesti vähän irrottelemaan. Laatuseurassa tietenkin, eli ihan naisten kesken. Loppuviikko meneekin sitten kuin tanssien, mikä on muuten melkoinen toteamus näin tiistai-iltana. Ja hei, se lupaa yhä vain lämmintä ja aurinkoista! Kyllä taas kannatti palella ja kärvistellä pitkä ja pimeä talvi. Eihän tätä osaisi arvostaa ollenkaan, jos välillä ei olisi vähän huonommin! 😀

Ai jestas, mutta olipa noita puutarhahommia jo ikävä! Ja nyt on paikatkin ihan hellänä pihalla vietetyn ajan jäljiltä.  Vähän jo puskee uutta vihreää maasta, mutta kuitenkin tuo kevään tulo on vielä vaiheessa. Ulos ei rohkene kalusteita viedä, mutta onneksi kevääntulosta, ja niistä kalusteistakin, voi nauttia tässä vilpolassa. Ja tänään juurikin tätä, kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa

Olen itse vähän sellainen sisustajatyyppi, että mun kesäfiilistelykään ei rajoitu pelkästään puutarhakalusteisiin, vaan tykkään viedä sisustamista ulkonakin pidemmälle. Ja se kai on se nouseva trendikin, johon me suomalaiset ollaan koko ajan menossa enemmän mukaan. Että tehdään itsellemme pieniä tai suuria keitaita, ja otetaan ilo irti vuodenajasta, jolloin ei tarvitse käpertyä neljän seinän sisään. Mulle se on juurikin sitä, että kannetaan vähän tuoleja puutarhaan ja viimeistellään homma mukavilla tekstiileillä ja tietenkin ruukkuistutuksilla. Siinä voi sitten nautiskella joko kirjan parissa tai ystävän kanssa roseeta siemaillen. Nuo Elloksen Tobago-nojatuolit sopii oikeastaan juurikin tuohon tarkoitukseen ja niihin on mukava käpertyä myös isomman peiton kanssa. Sinisessä Maida-tyynynpäälisessä on sellainen mun näköinen kukkakuosi ja vihreä Mutiara ruukku on kaunis jo ihan sellaisenaan, mutta kukkaruukkuna erityisen boho!

 Viime kesänä jo joku keskustelu saatiinkin aikaiseksi puutarhakalusteista ja siitä, mikä on kullekin se oma juttu. Aika monelle ne oikeat kalusteet oli ehdottomasti se yhtenäinen ruokailu- tai oleskeluryhmä ja mieluummin katetun terassin alla. Mutta oli siellä joukossa meitä Hulda Huolettomia, jotka tykkäämme ripotella tuoleja ja penkkejä vähän sinne tänne pitkin puutarhaa, eikä kaiken tarvitse olla just niin samaa paria. Toiset haluavat lämmittää terassinsa moderneilla lämmittimillä ja toiset tykkäävät sitten istua viltin alla kylki kyljessä rakkaan kanssa ja lämmitellä nuotion liekeillä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa nauttia kesästä, kesäpihasta tai parvekkeesta, ja kun tuossa katselin vielä läpi Elloksen puutarhakalusteiden valikoimaa, totesin, että vaihtoehtoja on ihan varmasti jokaiseen makuun! Tykkäsi sitten bambusta, rottingista, puusta tai polyrottingista.

Meidän pihasta on nyt viimesyksyn ja tämän kevään aikana kaadettu puita, ja vaikka suurin osa on sieltä tontin rajalta, vaikuttaa tuo suurien puiden lähteminen ihan jo siihenkin, miten pihaa tulee valoa ja aurinkoa. Nyt vähän jännityksellä odotankin, että miten tuo muutos vaikuttaa niihin mun lempispotteihin. Johonkin tykkäisin laittaa myös sellaisen vähän romanttisen kahvilakaluston, mutta ihaninhan se olisi jossain syreenin katveessa. Kenties tässä vielä päädytään myös syreenin istutukseen, sitä kun pitäisi muutenkin hiukan harventaa. Ja toinen haaveeni on riippukeinu! En vain vielä ole keksinyt, mitkä olisi ne kaksi puuta, joiden väliin sen pingottaisin. Alapihan tammet olisivat kivoja, mutta paikka on sitten muuten turhan varjoinen. Kenties tässä tulee vieläkin joku puunkaato eteen. 🙂

Isossa puutarhassa on onneksi se etu, että niitä kivoja tunnelmallisia sopukoita löytyy melkein kuin yllättäin lisää. Sitten pitää vain viimeistellä tunnelma kalusteilla, tekstiileillä ja muilla ihanilla jutuilla. Mutta näistä haaveillen ja uutta kesää odotellen päiväkahvit kuistillakin on jo melkoisen ihana juttu!

*kuviollisen tyynyt ja torkkupeitto Elloksen viime kesän mallistosta.