Hei ihanat ja toivottavasti teillä on ollut tähän asti ihana joulu. Nimittäin eihän se tässä vielä ollut, vaan jatkuu yhä, eikös vain!?

Oma jouluni on ollut oikeastaan kaikin puolin täydellinen. En muista koska olisin ollut niin totaalisen lomalla kuin näinä viime päivinä. Toki kaikki jouluvalmistelut myös aiheuttivat kiirettä ja stressiäkin, mutta elin silti hetkessä ja tein elämää ajatellen. Meidän joulua ajatellen. En kuvannut, en yhden yhtäkään kattausta, en yhden ainoatakaan kukkakimppua. En koskenut kameraan ennen tätä päivää, ja sekin on tuntunut oikein ihanalle. Aattona mietin kyllä, että entäs sinne blogiin ne kuvat, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäätte vallan mainiosti vaikka ette tiedäkään millaiset lautasliinat meillä on joulupöydässä.

Ehkä suurin juttu tässä joulussa on ollut se läsnäolo. On katsottu telkkaria ja oltu kainalossa. On sipsutettu pyjamassa jopa kauppareissu ja pelattu kolme tuntia Monopolia putkeen vielä senkin jälkeen kun kukaan ei jaksanut enää pelata ristiseiskaa. On nukuttu pitkään ja syöty hyvin. Olen juossut ja olen maannut. Halannut ja pussannut ja saanut olla niiden mulle ihan kaikkein tärkeimpien seurassa. Se on sitä joulua, jota ei voi ostaa tai kääriä pakettiin, se pitää tehdä ja elää ihan itse. Ja jos nyt ihan suoraan sanon, niin en olisi jaksanut ilman tätä enää montaakaan viikkoa. Vasta jouluna tajusin, miten kiire meillä on ollut koko syksyn. Miten vähän on ehditty olla läsnä toisillemme ja miten tarpeeseen nämä päivät tuli.

Tänään olimme vanhempieni luona ja siellä saatiin vielä viettää viimeinen virallinen joulupäivä isolla porukalla. Siskoni oli perheineen myös mummulassa ja se tuntui kivalta. Sellaiselta perinteiseltä joululta. Varattiin hotelli kevään äiti-tytärreissulle ja pappa lämmitti saunan. Tavallaan haikeaakin, sillä pikku hiljaa arki hiipii taas elämään. Mutta itse aion olla lomalla vielä hetken. Seuraavaksi parisuhdeaikaa, sitä mikä silittää pois ne kaikki rypyt ja kiukut, joita loppuvuosi on tuonut tullessaan. Ollaan vaan ja nautitaan toisistamme ja ystävien hyvästä seurasta – aikuisten ajasta.

Tänä aamuna heräsin tuntien pientä ahdistusta jopa. Blogista nimittäin. Että miten se nyt näin. Mutta tiedättekö se kaikki ahdistus kyllä kaikkosi tuolla lapsuudenkodissani. Kyllä tämä blogi täällä pysyy, vaikka sitä ei ihan jokaisena päivänä ruokikaan. Mutta ne rakkaat ihmiset ympärillä ja läheiset suhteet kaikkein tärkeimpiin. Sitä pitää ruokkia ja jouluna jos koska on se aika.

Meillä on edelleen lunta vaikka eilinen vesisade koettikin parhaansa mukaan sitä sulatella pois. Se on varmaankin sitä joulun taikaa. Niin mä ainakin haluan uskoa.

Vielä nyt tuntuu, että uusi vuosi on jossain tosi kaukana. En ole uhrannut ajatustakaan tammikuulle, en miettinyt lupauksia tai tavoitteita. Eletään ensin tämä vuosi ja katsotaan sitten. Ajallaan kaikkea. Nyt on nyt ja se on tärkeintä.

 

Levollista ja rauhallista Tapaninpäivän iltaa. ♡

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.

Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.

Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.

Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin. 🙂

Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.

Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on! 🙂

 

Neuletakki saatu blogin kautta / Puuvillatehdas

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

 

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun! Kasvihuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis, mutta mennään nyt vielä pala palalta näitä rakennusvaiheita. Kuten edellisessä Kasvihuoneen rakentaminen osa 1  – pohjatyöt -postauksessa lupailin, palataan muurijuttuihin ihan erillisessä osiossaan. Koska haaveeni ei ole ollut ainostaan kasvihuone, vaan kasvihuone juurikin muurilla, koen tämän vaiheen kaikkine pohtimiseen ja vaihtoehtoineen aika tärkeäksi. Muuri on myös aika suuri osa kasvihuoneen lopullista ulkonäköä, joten siinäkin mielessä aihe on oleellinen. Mutta jääköön tämä alustukseksi ja hypätään asiaan! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihan ykkösjuttuna tietenkin, että muurikasvihuonepakettiin kuuluu siis vain ja ainoastaan kasvihuone, ja itse muurin ja pohjatöiden tekeminen on sitten jokaisen omaa työtä. Toki tämä asia pitää myös laskea projektin budjettiin. Kasvihuoneen hinta on luonnollisesti pienempi, mitä korkeampi muuri sen alle tulee. Tämä ihan puhtaasti esimerkiksi lasien koosta johtuen. Mutta toki itse muurillekin hintaa kertyy, ihan riippuen mistä se tehdään ja kuka sen tekee. Meillä kasvihuoneprojektiin on palkattu myös ulkopuolista ns. ammattiapua, koska niin se vain on, että ei sitä aikaa kasvihuoneen rakentamiseen ihan hirveästi meidän arjesta jää, ja ammattilaiset ovat myös älyttömän nopeita työssään.

Tuossa edellisen postauksen havainnekuvassa meidän kasvihuoneen muuri näytti tiilistä tehdyltä, mikä olikin ehkä se ihan ensimmäinen ajatus, vaikkakin lopputulos sitten lopulta onkin jotain ihan muuta. Meillä on tuolla piharakennuksen takana useampi lava vanhoja tiiliä, joiden kaunista ulkomuotoa oli siis alunperin tarkoitus hyödyntää kasvariprojektissa. Kuitenkin ideoiden hautuessa suunnitelmat muuttuivat. Toki siihen vaikutti monikin seikka, mutta ehkä eniten vaakakupissa painoi kuitenkin se, että vaikka tiilten pinta kaikessa rosoisuudessaan kaunis onkin, on tiilien perusväri punainen. Kun punaisen laittaa vasten vehreää puutarhaa se jokseenkin katoaa näkyvistäni ja lopputulos jää valjuksi. On vaikea selittää sitä, ettei näe värejä kuten muut, koska mulla ei ole hajuakaan miten te näette värit. Mulle itselleni tämä väriyhdistelmä ei kuitenkaan ole se mieluisin juttu. Haluan nimittäin, että kasvihuone jopa pomppaa taustaan näkyviin, joten sen ei tarvitse sulautua täysin muuhun puutarhaan.

Kun tiilikysymys oli ratkottu, ponnahti pintaan vaihtoehto kakkonen; Harkoista muurattu muuri. Nyt täytyy ihan rehellisesti sanoa, etten täysin ole tietoinen, miksi tämäkin vaihtoehto torpattiin, mutta jotenkin se kai liittyi muurin tekemiseen ja kestävyyteen. Jossakin kohtaa yritin muistutella, ettei kyseessä ollut autotalli saati pommisuoja, vaan kasvihuone, mutta lopulta se ei kai ole huono asia, jos muuri on varmasti vankkaa tekoa. Sanonpa vain, että niin tiilet kuin muuratut harkotkin ajaisivat aivan varmasti asiansa. Kun lopulta oli päätetty, että muuri valetaan valuharkkoihin, jouduin ihan oikeasti googlettamaan, mikä on valuharkko ja mitä siihen valetaan. Kuten sanottu, olen kyllä remontoinut, mutta tällaiset perustukset on vähän oudompaa areaa minulle itselleni.
Mutta valuharkkoja tuli, ja 20 senttiä leveänä. Kasvihuoneen alin profiili vaatii vähintään 9 senttiä leveän muurin kiinnitysalustakseen, joten tässä tapauksessa minulle jää noin 10 senttiä ”ikkunalautaa”. Oikein sopivasti viinilasin laskutasoksi!

Kun tuo harkkojen latominen aloitettiin, minulle selvisi myös yksi asia, josta ei oltu niinsanotusti neuvoteltu kanssani. Nimittäin mieheni halusi muurin ja pohjan väliin tuollaisen pienen pykälän ja koko pohja oli siis valettu hieman muuria suuremmaksi. En oikein innostunut tästä asiasta, mutta minkäs teet. Avioliitto on kompromisseja ja lopulta sovimme, että kasvarin ympärille tuleva sora pehmentää tuon pykälän näkyvistä. Mikä toki tarkoittaa, että muuri ei ulkoapäin näytä sen korkeammalta kuin se lopulta onkaan. No, olen päässyt tästä jo jokseenkin yli ja parisuhdekin on edelleen ksassa.

Koska tilasimme kasvihuoneen 83 senttiä korkealle muurille (nämä muurikorkeudet menee Willabgardenilla 20 sentin välein, eli matalammat muurivaihtoehdot olisivat olleet 43 tai 63 senttiä) ja yhden valuharkon korkeus on 20 senttiä, varmistettiin ovien sopivuus laskemalla jo itse valettua pohjaa oviaukon kohdalta tarvittava määrä. Näin ollen itse muurin päälle ei tarvinnut rakentaa lisäkorkeutta. Hirveän näppärä idea, joka ei auennut itselleni vaikka näin ”kynnyslaudan” valussa ja vielä valmiin kynnyksenkin!

Sitten vain harkkoa harkon perään. Kerrosten väliin taivutettiin vaakasuuntaiset raudat ja nuo alemmat pystysuuntaiset laitettiinkin jo pohjavalun yhteydessä, kuten viimeksi kerroin. Harkkojen avulla muuriin on helppo tehdä myös kaikenlaiset lisäasennukset, meillä kuitenkin tyydyttiin vain ja ainoastaan jättämään kasvihuoneen molempiin päihin tuuletusaukot, jotta muurin kosteus pysyy jatkossakin tasaisempana.

Kun työ oli tehty, kasvihuone olikin sitten ihan täynnä harkkojen leikkaamisesta syntynyttä pölyä ja minä pääsin lakaisupuuhiin. Tässä kohtaa, nähdessäni vaalean betonilattian ja harmaat seinät, koin sen ihan ensimmäisen rakkaudenhurmokseni. Näin ruukut ja kasvit jo sieluni silmin ja ensimmäistä kertaa sekä kasvihuoneen koko, että todellinen ihanuus valkenivat minulle.

Mutta valuharkko on valuharkko (kuten nykyisin tiedän!) ja varsinaisesti muuri valmistui vasta kun se oli täytetty betonilla. Tämä tässä kohtaa tarvittava betoni pumpattiin betoniautosta harkkojen sisään, vielä muutama pystysuuntainen harjateräs ja lopputulos viimeisteltiin käsipelillä.

Tykkäsin itse ihan valtavasti tästä betonin väristä, se on mielestäni sellainen pohjoismaalaisen karun kaunis. Mutta mieli muuttui sitten syksyn sateiden tultua, koska muurihan on ihan eri värinen märkänä. Moni asia näyttää nyt syksyn tullen ihan erilaiselta, ja täytyy sanoa, että en viime kesänä edes jaksanut muistaa, mitä kaikkea syksyn sateet ja kosteus tuovat mukanaan. Onneksi rungon kasausta tehnyt kirvesmies lupasi, että muuri saadaan kyllä rapattua vaaleaksi jälkikäteenkin. Tosin kuivahan sen pitää siinä kohtaa olla. Itseäni tämä tieto kuitenkin rauhoitti, ja saan nyt ihan ajan kanssa pohtia onko se rappaus sitten vaalean harmaa vai jopa ihan jotakin melkein valkoista sävyä.

Eilen saatiinkin sitten jo paikalleen melkein kaikki lasit. Sinänsä harmi, että homma jäi pikkuisen kesken, koska täällä on ollut tänään sadepäivä. Mutta huomiseksi on luvattu kuivempaa ja päästään jatkamaan. Näin sateella ja kaiken ollessa märkää ja luikasta, totesimme, että katon lasityöt kannattaa jättää huomiselle.

Kaikki kasvihuonepostaukset löydät täältä.