Eilen oli taas hyvä syy kaivaa kaikki kivat tarjoiluastiat esiin ja levittää pöytään kunnon liina. Meidän keittiössä juhlittiin nimittäin kesää jo perinteeksi muodostuneella tavalla ja 15 naisen voimin. Jokainen tuo jotakin periaatteella saatiin taas pöytä koreaksi ja jokaisen juhlijan maha ääriään myöden täyteen. Porukalla kun katetaan ruoka tarjolle ja huolehditaan vielä tiskeistäkin yhteisvoimin, niin kemut eivät rasita ketään liiaksi. Ja kaikin puolin tämä on juurikin sellaista juhlimista, josta nautin. Tykkään nimitttäin laittaa ja valmistella oikein kovasti, mutta tiettyyn pisteeseen asti vain. Kun tavallaan jokainen osallistuja on myös juhlien järjestäjä, jää jokaiselle myös aikaa olla ja nauttia hyvästä seurasta.

Nyt tuntuu vallan hassulta, että on oikeasti vasta lauantai, kun voisi ihan hyvin olla vaikka sunnuntai. Mutta kiva näin, sillä tänään saa vielä nautiskella kodista vähän juhlavammassa asussa (pöytäliinakin liki puhdas tämän naisväen jäljiltä!!!) ja antaa tuon naurulatauksen vaikuttaa ihan kunnolla joka solussa. Vähän haikein mielin tosin nyt vain täytyy sulloa taas astiat kaappeihin, mutta onneksi juhlia voi useamminkin! Ei se ”aina on syytä juhlaan” ole mikään turha klisee!

Meidän keittiön lattia vaatisi kipeästi uutta maalia, ja olin kunnianhimoisesti ajatellut maalata sen ennen näitä juhlia, mutta niin vain sekin idea kuoli omaan mahdottomuuteensa. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut olevani oikein äärimmäisen huono bloggaaja, kun blogi on saanut uutta sisältöä niin kovin verkkaisaan tahtiin. Lomailevat lapset asettavat kuitenkin omanlaisensa haasteen tietokoneella istumiseen, mutta ehkä tämä tästä. Ensi viikolla ollaan taas jo paremmin uudessa rytmissä. Mutta hei, uudet matot sentään saatiin lattiaan ennen juhlia. Nuo Ikean Lohalseja edeltävät matot (Ikean aikaisemmat juuttimatot) kun kuluivat meillä jo paikoitellen ihan puhki saakka, tuo ehjät matot jo osaltaan kivasti ryhtiä keittiöön.

Mutta nyt kesäillasta nauttimaan. Keli on taas vähän lämpimämpi, ja pionipenkki huuttaa armottomasti vettä. Ihanaa viikonloppua myös teille! ♡

 

Hepskukkuu!

Viilentyneet kelit ovat pakottaneet tekemään kaikkia niitä juttuja, joihin kuumalla säällä ei oikein jaksanut ryhtyä. Kuten joka kesä, myös tänä vuonna käydään lasten lelut ja tavarat läpi, ja ainakin yritetään karsia kaikki turha pois. Koska lomakelit alkoivat sen verran tuulisina, ettei ulkona oleilu ole juuri innostanut, päätin, että tuo siivouksen tapainen tehdään heti pois alta. Näin päästään sitten taas nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun niitä on saatavilla. Tosin täytyy myöntää, että ei olla ehkä oltu mitenkään ihan hirveän aktiivisia ja aikaansaavia, joten hommaa pitää edelleen jatkaa. Kiitos lämpimän toukokuun, to do -listassani on aika monta muutakin kohtaa, jotka kunnianhimoisesti ajattelin ajoittaa tähän viileämpään ajanjaksoon, joka toivottavasti ei jatku kovin pitkään.

Mutta lastenhuoneen romukaappien sijaan kuvia työhuoneesta. Huomasin nimittäin, että tätä huonetta en juuri ole vähään aikanaan blogiin kuvannut. Ja tämän huomion tein siinä tuskassa, kun mietin, että mitäs pirua mä teille nyt kuvaisin. Väkisinkin kun välillä tuntuu, että olette jo nähneet kaiken.
Yhä edelleen tykkään tästäkin huoneesta, joten mitään suuria muutoksia ei ole tullut tehtyä, ja tuskin sellaisia on tiedossakaan. Ylva Skarpin mustavalkoisen ”personality” tekstin heivasin tosin jokin aika sitten lomalle ja laitoin seinään tuon kamerajulisteen, joka oli ennen makuuhuoneessa. Pehmensi mukavasti työhuoneen tunnelmaa.

Tuntuu hassulta ajatella, että tämä pieni läpikulkuhuone on aikaisemmin ollut tämän talon keittiö. Harmi vain, että puuhella on joskus korvattu tuolla mustalla Upolla. No mutta, menee se toki näinkin!

Nyt kuitenkin vastapestyt lakanat sänkyihin, jotta päästään tänäänkin ajoissa nukkumaankin. Kiitos uimakoulun, meillä herätään vielä ensi viikollakin aikaisin. 🙂

 

Heipsan ja aurinkoista keskiviikkoa! Nyt ei sitte saa vaipua synkkyyteen, vaikka säiden luvataankin viilenevän. Ryhdyin heti tsemppaamaan itseäni, kun huomasin sääennusteiden jokseenkin masentavan mieltäni. Käsillä olevasta lämmöstä nauttimisen lisäksi aloitin oitis myös sellaisen henkisen sparrauksen, jossa kerron itselleni, kuinka luonto vaatii jo vettä. Koska hei, ilman vettä ei kasva mikään! Ja minä ainakin tykkäisin mustikoista ja muista kesäherkuista. Lisäksi jos ihan totaalisen rehellisiä ollaan, en muista viime kesääkään mitenkään erityisen huonona säiden suhteen. Siitäkin huolimatta, että sateisesta ja kylmästäkesästä puhutaan edelleen. Aika kultaa muistoja, mutta kesä on mulle kuitenkin kesä – satoi tai paistoi! Toki usein mieluummin sitä paistetta, jos saisi valita!

Kaiken tuon säiden varassa elämisen, ja sääennusteiden manaamisen sijaan, pitäisi ihan ennen kaikkea nauttia vain joka päivästä. Oli sitten lämmintä tai ei. Luonto on siitä hauska, että koko kesän vehreyden kirjo kyllä tulee silmiemme eteen, vaikka vähän kylmempääkin olisi. Se on sitten itsestä kiinni jaksaako ympäristöään ihailla sateella tai villasukat jalassa. Joka tapauksessa kesällä esteenä ei ainakaan ole pimeys! Paukkupakkastalven jälkeen tuskin lämpötilakaan.

Kesä on mielentila. Nautitaan siis säästä kuin säästä!