Hei ihanat ja toivottavasti teillä on ollut tähän asti ihana joulu. Nimittäin eihän se tässä vielä ollut, vaan jatkuu yhä, eikös vain!?

Oma jouluni on ollut oikeastaan kaikin puolin täydellinen. En muista koska olisin ollut niin totaalisen lomalla kuin näinä viime päivinä. Toki kaikki jouluvalmistelut myös aiheuttivat kiirettä ja stressiäkin, mutta elin silti hetkessä ja tein elämää ajatellen. Meidän joulua ajatellen. En kuvannut, en yhden yhtäkään kattausta, en yhden ainoatakaan kukkakimppua. En koskenut kameraan ennen tätä päivää, ja sekin on tuntunut oikein ihanalle. Aattona mietin kyllä, että entäs sinne blogiin ne kuvat, mutta tulin siihen tulokseen, että pärjäätte vallan mainiosti vaikka ette tiedäkään millaiset lautasliinat meillä on joulupöydässä.

Ehkä suurin juttu tässä joulussa on ollut se läsnäolo. On katsottu telkkaria ja oltu kainalossa. On sipsutettu pyjamassa jopa kauppareissu ja pelattu kolme tuntia Monopolia putkeen vielä senkin jälkeen kun kukaan ei jaksanut enää pelata ristiseiskaa. On nukuttu pitkään ja syöty hyvin. Olen juossut ja olen maannut. Halannut ja pussannut ja saanut olla niiden mulle ihan kaikkein tärkeimpien seurassa. Se on sitä joulua, jota ei voi ostaa tai kääriä pakettiin, se pitää tehdä ja elää ihan itse. Ja jos nyt ihan suoraan sanon, niin en olisi jaksanut ilman tätä enää montaakaan viikkoa. Vasta jouluna tajusin, miten kiire meillä on ollut koko syksyn. Miten vähän on ehditty olla läsnä toisillemme ja miten tarpeeseen nämä päivät tuli.

Tänään olimme vanhempieni luona ja siellä saatiin vielä viettää viimeinen virallinen joulupäivä isolla porukalla. Siskoni oli perheineen myös mummulassa ja se tuntui kivalta. Sellaiselta perinteiseltä joululta. Varattiin hotelli kevään äiti-tytärreissulle ja pappa lämmitti saunan. Tavallaan haikeaakin, sillä pikku hiljaa arki hiipii taas elämään. Mutta itse aion olla lomalla vielä hetken. Seuraavaksi parisuhdeaikaa, sitä mikä silittää pois ne kaikki rypyt ja kiukut, joita loppuvuosi on tuonut tullessaan. Ollaan vaan ja nautitaan toisistamme ja ystävien hyvästä seurasta – aikuisten ajasta.

Tänä aamuna heräsin tuntien pientä ahdistusta jopa. Blogista nimittäin. Että miten se nyt näin. Mutta tiedättekö se kaikki ahdistus kyllä kaikkosi tuolla lapsuudenkodissani. Kyllä tämä blogi täällä pysyy, vaikka sitä ei ihan jokaisena päivänä ruokikaan. Mutta ne rakkaat ihmiset ympärillä ja läheiset suhteet kaikkein tärkeimpiin. Sitä pitää ruokkia ja jouluna jos koska on se aika.

Meillä on edelleen lunta vaikka eilinen vesisade koettikin parhaansa mukaan sitä sulatella pois. Se on varmaankin sitä joulun taikaa. Niin mä ainakin haluan uskoa.

Vielä nyt tuntuu, että uusi vuosi on jossain tosi kaukana. En ole uhrannut ajatustakaan tammikuulle, en miettinyt lupauksia tai tavoitteita. Eletään ensin tämä vuosi ja katsotaan sitten. Ajallaan kaikkea. Nyt on nyt ja se on tärkeintä.

 

Levollista ja rauhallista Tapaninpäivän iltaa. ♡

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

En tiedä voiko mikään tuoda joulumieltä yhtä varmasti kuin koulun joulujuhlassa laulettu Enkeli taivaan. Silmäkulmathan siinä kostuu ja tulee ihana joulunrauhaisa olo. Klaara aloitti lomansa jo eilen, ja esikoisella oli tosiaan tänään vielä tuo kuusijuhla. Mutta nyt on aika jäädä odottamaan joulua.

Laitoin jo eilen Instagramiin yhden jouluisen kuvan kasvihuoneesta. Niin ihanaa tuo lumi, vaikka sitä vielä aika vähän onkin. Mutta kaikki on niin paljon kauniimpaa edes pienen puuterikerroksen kanssa. Haaveilen, että ehdimme aattona juoda vielä kasvihuoneessa höyryävät glögit. Ja varmaan ehditäänkin, ei meillä ole sen isompia aikatauluja jouluksi. Ja kiva niin. Mennään fiiliksen mukaan ja otetaan rennosti.

Sain niin puhtia tuosta koulun joulujuhlasta, että laitoin kotona hihat heilumaan. Taljat ja tyynyt ulos, imuri laulamaan ja sitten lattiat ja pinnat puhtaaksi mäntysuovalla. Olen viimeisen vuoden aikana ihan rakastunut tuhon perinteiseen pesuaineeseen ja voi että kun sen tuoksu on niin ihanan puhdas. Kävin myös hakemassa joulun kukat ja tein vielä ihan viimeisiä lahjahankintoja pienestä kausimyymälästä, joka täällä meillä on nyt joulun alla toiminut viikonloppuisin. Ihanaa kun on sellainen ”kaupunkilainen valikoima” vaikka ihan maalla ollaankin.

Miehellä on vielä huomenna työreissu ja me yritämme lasten kanssa laittaa joulua ja nauttia joulun odotuksesta. Tänään kuitenkin koko perheen voimin ystävien luokse glögille. Joulumieltä pienille ja isoille tontuille. Huomenna aion nukkua pitkään, tai ainakin jättää herätyskellon virittämättä.

Lahjat alkavat olla paketeissaan ja huomenna leivotaan vielä joululimput. Lihapullat pyöritellaan naapurin tuomasta hirvenjauhelihasta ja tänään toinen naapureista toi kalkkunaa. Lähiruoka on helppo juttu, kun asuu siellä, mistä ruoka tulee. Jopa joulukinkkukin on tänä vuonna lähiruokaa, kun mieheni haave omasta siasta toteutui. Kalat kun vielä savustetaan ja keitetään rosolliainekset, niin perinteinen joulupöytäkin on likipitäen valmis. 🙂

Kolme yötä jouluun. Nutitaan näistä päivistä!

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Olen aivan lapsellisen innoissani. Nimittäin joulukuusesta! Miten voikin tuollainen asia tehdä ihmisen niin iloiseksi.

Olin ajatellut käyttää eilisen illan joulujuttujen tekemiseen, ja kun Klaara sai leikkikutsun ystävälleen totesin, että parituntinen yksin kotona on mitä parhain hetki kääriä lahjat paketteihin. Siinä tyttöä viedessäni rupateltiin äidit hetken keskenämme ja todettiin, että ei se joulu sentään kaappeihin ja komeroihin tule, joten turha stressata joulusiivouksella. Nolosti myönsin, että meillä on toki muutama komero, johon joku joulujen välinen siivous voisi jonakin vuonna osua, mutta lupasin pohtia tätäkin asiaa sen suuremmin vasta kevätauringon paistaessa. Eli viivana kotiin ja lahjoja paketoimaan!

Kaivoin kaikki lahjat piiloistaan ja jouduin jopa etsimään muutamaa aikaisemmin tehtyä hankintaa. Lopulta keittiön pöydällä oli muutama rulla joulupaperia, nauhoja, pakettikortteja ja askartelukartonkia, teippiä ja tietenkin ne lahjat. Sitten jossain kohtaa siinä hyöriessäni ihmettelin kun sukkani kastui. Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin lattialle leviävän maitolammikon olevan peräisin jääkaapista. Ja siellähän se. Vasta avattu maitopurkki kyljellään jääkaapin hyllyllä. Liki tyhjänä, koska kaikki maito oli joko keittiön lattialla, jääkaapin hyllyillä ja seinillä tai ovessa ja juureslaatikoissa. Innokas, ystävälleen lähdössä ollut kuopuksemme, olikin siivonnut ruokailun päätteeksi omatoimisesti myös pöydän, ja koska ilmeistä laskupaikkaa pystyyn asetetulle maitopurkille ei näkynyt, purkki oli laitettu näppärästi kyljelleen.

Siinä se pari tuntia sitte menikin. Jääkaappia, ruokapakkauksia, hedelmiä ja lattiaa pestessä. Ehdin sentään siivota pakettitehtaani pois pöydältä. Hymyilyttää nyt, mutta eilen oli nauru kaukana. Teki lähinnä mieli maata lattialla ja ulvoa. Mutta tulipa siivottua jouluksi ainakin yksi kaappi oikein kunnolla! Mietin tosin, onko hyvä jos jääkaappi tuoksuu kovin vahvasti mäntysuovalle. Mutta hyvä kai se on, että se ainakin jossain tuoksuu!

Puuhommistaan palannut mieheni ymmärsi yskän ja kantoi nopeasti joulukuusen olohuoneeseen. Nimittäin kuin pieni lapsi, niin minäkin toivuin pettymyksestä heti kun sain muuta mukavaa ajateltavaa. Ja kun lapset olivat illalla vihdoin kotona, kieputeltiin kuusen ympärille valot ja tuo herttainen puolisoni jopa pimputti pianolla taustalle joululauluja. Muistuttaen tietenkin jatkuvasti, ettei itse ole jouluihminen ja tekevänsä kaikkensa ihan vain nostattaakseen yleistä joulutunnelmaa.

Ja nyt kun meillä viimein on joulukuusi (kattoon kiinnitettynä ja jonka lapset tosin vielä kunnolla koristelevat), joulun saapuminen, tai saapumatta jääminen, ei huoleta enää ollenkaan. Se on pienestä kiinni tuo joulumieli, ja tällä kertaa pienen kuusen kokoisesta asiasta.
Ulkona on lunta, kaappi täynnä kynttilöitä ja kuistilla hyvä arsenaali hyasintteja. Toki vielä on monta juttua tehtävänä, mutta nyt päästellään vain menemään, niin eiköhän se siitä. 🙂

Jotakuinkin tältä näyttää joulu 2018 Uudessa Kuussa. Mutta nyt tontun tehtävälistaa lyhentämään.

Ihanaa iltaa! ♡