Hei se on jo tammikuun vika! Huomenna helmikuu ja se tuokin sitten mukanaan jo kaikkea ihanaa laskiaispullista ystävänpäivään. Ensimmäisen Runebergin tortunkin söin jo eilen. Nam. Laskiaispullille on syytä raivata tilaa kalenterista jo pikapuoliin. Ja koko ajan päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy. Aika ihanaa, eikö vaan?!  Ja tiedättekö, jos eilen ei vielä kutittanut multasormea, niin tänään ainakin kutittaa. En millään jaksaisi odotella kevättä. Ja niitä daalioita. Ihan oikeasti! Pakko laittaa jo joitakin siemeniä multaan, ihan vain ensiavuksi!

Kaikista kevättouhotuksista huolimatta pitänee kuitenkin kiittää myös tammikuuta. Se on ollut hyvä,  parempi kuin hyvä hyvä. Tuli nukuttua pitkiä yöunia (paitsi viimeyönä, ja sekös muuten tuntuu) ja se kahdeksan tuntia ja ylikin mahtui liki jokaiseen vuorokauteen. Tammikuussa on tehty kivoja arkisia juttuja ja ehditty olemaan perheen kesken. On päästy hiihtämään ja nautittu muutenkin lumesta ja talvesta. On leivottu ja kokattu yhdessä, ja juhlistettu kahdentoista vuoden takaisia kihloja. On ollut ristiäisiä, syntymäpäiviä ja kaikkea muutakin kivaa, mikä rikkoo arkea. Ja sitten kuitenkin on ollut sitä ihan tavallista arkea. Sitä kuitenkin kaikkein parasta osaa elämästä. Jos tulevatkin kuukaudet ovat yhtä hyviä, vuosi 2019 tulee olemaan täyttä kultaa.

Vielä irtosi pari amarylliksen varttakin maljakkoon. Sitten ne taitaa olla tältä talvelta kukitettu ja pienemmät sipulit pääsevät vuoroonsa. Kukkia helmikuun kunniaksi, olkoon vaikka niin.

Puutarhatöinä voisi kai tässä kohtaa vuotta pitää myös lumihommia. Viskelin nimittäin tänään lapiolla kasvihuoneen seinustat tyhjäksi ja tiputtelin lasikatolta lumet alas. Viikonlopulle on luvattu plussakelejä, joten nyt tuo oli vielä aika köykäistä hommaa. Ja, eipä ainakaan käy kasvarille köpelösti. Siinä lumitöitä tehdessä mietin sitäkin, että tavallaan jokainen lapiollinen on sitten vähemmän lunta siinä kohtaa vuotta kun olo on vielä malttamattomampi.

Mutta nyt reppu kuntoon ja kahvakuula kainaloon. Kivaa iltaa teillekin! ♡

Hellurei!

Nyt jos koskaan on oikea aika kääntää katsetta ihan pikkuisen kesää kohti. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi unohtaa talvesta nauttiminen, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olin viime keväänä jotenkin tosi väsynyt, enkä jaksanut miettiä mitään esikasvatuksia. Hyvä kun sain mårbackoistani pistokkaat otettua. Ja kyllä se sitten kesällä harmittikin. Ihan jo pelkästään se, että mulla ei ollut tuoksuherneitä! Niinpä päätin viime kesänä, että näin ei saa käydä toistamiseen. Joskus jotkut asiat tuntuu ehkä sillä hetkellä turhilta tai ne ei houkuttele, mutta yleensä noihin asioihin tarttuessa tuleekin sitten hyvälle mielelle. Ja kun on puhe näistä puutarhajutuista, niin harvemmin se tehdyn työn tuottama tulos tuo mukanaan mitään muuta kuin iloa ja onnea. Ja ainakin omalla kohdallani yleensä jo se pelkkä tekeminenkin auttaa.

Vaikka kasvihuone onkin tuottanut koko syksyn ja talven iloa, niin kyllä mä sen kasvarinkin vuoksi jo pikkuisen mietin kesää. Sitä, että saadaan rapattua muuri vaaleaksi ja päästään tekemään kaunis sora-alue kasvihuoneen ympärille. Ja tottakai mä mietin myös niitä kesäpäiviä, joina istun kasvihuoneessa kirjan kanssa ja huokailen onnesta. Rehellisesti sanottuna kasvien suhteen mulla ei ole vielä ihan kovinkaan tarkkoja päämääriä. Veikkaan, että ensimmäinen kesä menee oppiessa ja tutustuessa. Siinä että oppii, mikä toimii ja mikä ei. Miten valo ja lämpö asettuvat, kastelujutut jne.

Kirjoittelin teille viime kesänä Inspiraatiota kasvihuoneeseen postaukseen juttuja siitä, millainen visio itselläni kasvihuoneesta on. Tuossa postauksessa oli lainakuvat Living by W -blogista, mutta siis Weronicalla samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuone kuin meilläkin. Ja vaikka ihan kauheasti tykkäänkin tästä kunnon talvesta, niin pakko myöntää, että vähän malttamattomana huokailin taas noita ihania kuvia.

Ja jos vähän harmitti ne tuoksuherneet viime kesänä, niin kyllä mä nyt jälkeenpäin ajateltuna olisin sen kasvihuoneenkin tilannut näin keväällä. Siitäkin huolimatta, että toimitus olisi ollut alkukesästä ja kaikki pohjatyöt olisi pitänyt hoitaa arki-iltojen jälkeen. Koska ei ne sitten lopulta olleet niin vaativia. Ja se ensimmäinen kesä kasvarissa olisi ollut heti. Jotenkin pelkäsin ja stressasin koko kesän, että miten projekti saadaan onnistumaan. Ja lopulta olin pelännyt ja stressannut ihan turhaan. Koska ei se oikeasti ollut mikään isokaan homma. Ja itse kasvihuoneen pystytys onnistui parissa päivässä. Ainoa miinus olis kylmä ja sateinen sää, joka tuli siinä kohtaa kun kasvihuonetta päästiin kasaamaan. Eli jos vain mietit kasvarin hankkimista, niin mun vinkki on se, että teet sen mahdollisimman aikaisin, kun maa on sulanut ja kuivunut. Kannattaa myös huomioida kasvihuonepakettien toimitusajat. Kun kasvihuone tehdään mittatilauksena, se ei ilmesty ovelle ihan parissa päivässä.

Eli monta syytä katsella jo kesää kohti. Ja vaikka ei olisi kiinnostunut siemenluetteloista, kasvihuoneesta ja esikasvatuksista, niin pikkuinen kesän ennakointi on tähän aikaan vuodesta aina paikallaan. Nimittäin ihan jo kukkaruukkujakin saa vielä hetken ajan kivaan alehintaan, kunnes sesonkiaika kohta taas koittaa ja hinnat pompsahtavat. Kannattaa siis olla kärppänä!

Kesän 2019 puutarhalista:

Nautin esikasvatettujen kasvejeni tuomasta ilosta

Kasvihuone viimeistellään ja sen ympäristö siistitään (muurin rappaus ja sora-alue)

Kasvihuoneeseen laitetaan kalusteet, jotka mahdollistavat oleskelun ja ruokailun

Daaliat! Aion ryhtyä daaliatarhuriksi ja siivoan kellarin joutohuoneen daalioiden talvikodiksi

Teen itse betoniruukkuja (ainakin kaksi isompaa kasvihuoneen edustalle)

Nautin!

Meillä on myös ollut suunnitteilla kukkaniityn perustaminen pienen joutomaapalstan paikalle. Mutta liian kunnianhimoinen ei kannata olla, ja sekin on hyvä muistaa, ettei suunnittele yhdelle kesälle liikoja. Aikaa pitää jäädä myös sille nauttimiselle. Puutarha ei saa alkaa tuntua työleiriltä. Ja vaikka se rehellisesti sanottuna ensimmäiset pari-kolme kesää täällä siltä tuntuikin, niin nyt mä tykkään vaihteeksi myös siitä, että saan nauttia. Ja pitäähän sitä olla suunnitelmia, unelmia ja haaveita myös tulevia kesiä ajatellen!

Parin viime päivän aikana on taas satanut niin paljon lunta, että kasvihuonekin on jälleen hautautunut lumikerroksen alle. Mutta jos oikein siristää silmiä, ja laittaa tuon ylemmän ja alemman kuvan päällekkäin, niin johan helpottaa. Voi ihan rauhassa nauttia talvesta, kun tietää, että meillä on onneksi ne kolme muutakin vuodenaikaa!

Muilla jo puutarhajutut mielessä? Isoja tai pieniä projekteja tulossa?

 

Kasvihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa

Heippa ihanat ja kivaa tiistaita!

On kyllä ollut melkoisia talvikelejä, mutta kyllä sen huomaa, miten suuri vaikutus tuolla kivijalkaan kasatulla lumella on. Meillä on olohuoneen kohdalla sellainen iso aukko kivijalassa, eikä sitä ole joka vuosi saatu kunnolla lumella peittoon. Nyt kun eristysmateriaalista ei ole pula, pysyy lattiatkin lämpöisempinä. Vaikka tosin meillä on kääntynyt asetelma vähän päälaelleen, kun huomaan, etten enää suinkaan ole meistä aikuisista se viluisempi. Eilen kun mittari näytti ulkona jo kunnolla päälle parinkymmenen totesin, etten ole vieläkään vaihtanut toppatakkiin. Liekö jotain aikaista vaihdevuotta, mutta pelkällä kuoritakillakin on tarjentunut.

Viluisia tai ei, niin ainakin kovin yksioikoisia nuo miehet ainakin on. Menin nimittäin sanomaan ääneen, että olen vähän kyllästynyt niihin keittiön mustiin tarjotintauluihin ja vastaus oli, että ”ota ne sitten pois”. Kuinka yksinkertaista! Itse olen miettinyt asiaa jo pitkään ja punninnut, että mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. 😀 Olen kyllä joissakin asioissa niin jahkaajatyyppiä, että välillä naurattaa ihan itseänikin. Mutta hyvä se on, että sisustusapua on kuitenkin ihan perhepiirissä tarjolla, eikä tarvinnut tästäkään suunnitteluavusta maksaa ulkopuoliselle.

Niin että nappasin sitten ne mustat pyörylät pois seinästä. Pikkuisen tyhjältä tuntuu, mutta saahan ne takaisin, jos tulen katumapäälle. Vajaan minuutin homma. Ja kun sitten oikein pohdin tuota jahkailuani, totesin että mulla on tapana pitää kaikki tavaratkin aina samoilla paikoilla. Niinpä ylitin itseni ja tyhjensin keittiön tasoja ja avohyllyjä, ja vaihdoin hieman esineiden ja astioiden paikkoja. Hirvittävän helppoa ja edullista sisustamista! Ja mitä yksinkertaisin metodi: Jos ei miellytä, ota pois!

Jonkun silmään muutos ei ehkä ole kovinkaan suuri, mutta itselläni tämäkin pieni asia ottaa aikansa totutella. Toisaalta päätin jatkaa tätä kodin riisumista ja tavaroiden siirtelyä ihan järjestelmällisesti jokaisessa huoneessa. Uuden hankkimisen sijaan sellainen tyhjä taulu -ajattelu voi joskus olla ihan päteväkin ratkaisu.

 

En tiedä, onko tämä sitä tammikuun suurta sisustusinnostusta, mutta vaihtelu ainakin virkistää. Ja nyt ripustamaan pyykkejä kuivumaan. Kuivausrumpu nimittäin hajosi sunnuntain pyykkipäivän kunniaksi ja uusi osa saadaan aikaisintaan perjantaita. Hieno siinä kohtaa kun kaikki petivaatteet ja viikon pyykit on pyykkikorissa ja pesukone täynnä märkää tavaraa. Himputti! No, kaikki ei voi aina mennä ihan putkeen.

Kivaa iltaa kuitenkin!