Long time no see. Tämä viikko meni vähän eri tavalla, kuin olin suunnitellut ja kuuluu ehdottomasti niihin viikkoihin, kun tapahtuu enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta ei nyt jaksa negistellä ikävillä asioilla, kun ulkona paistaa aurinko ja sääkin on taas ihan kesäinen.

Meillä odotetaan viikonloppua innostunein mielin ihan jo siistäkin syystä, että huomenna saadaan siskoni lapsineen meille kyläilemään. Tähän on tuon pienemmän kanssa laskettu päiviä ja öitä ja nyt se viikonloppu vihdoin koittaa. Tilanne on kaikin puolin hyvä, sillä lasten lisäksi laatuseuraa on tietenkin tarjolla myös itselleni. Jopa vähän mietin, että olisko tämän päivän Poirot pitänyt säästää huomiselle siskon kanssa katsottavaksi, mutta luotin siihen, että malttamattomuus laatuviihteen suhteen on jotakuinkin sukurasite, josta kärsii yhtälailla niin minä kuin sisarenikin. 🙂

Sain tässä aikani kuluksi yhden sisustusideankin, mutta en tiedä onko sitä järkeä toteuttaa. Nimittäin olen jo pitkään ollut jokseenkin kyllästynyt meidän keittiön pöytään. Se on vaan niin valtavan suuri. Ja toisaalta juuri siksi sen pois vaihtaminen olisi kai ihan älyttömän typerä idea. Mutta siis mulla on edelleen tuo meidän vanhan kodin ruokapöytä. Ihan normaali kuuden hengen pöytä, joka on jotenkin paljon tätä nykyistä nätimpi. Mutta tosiaan myös pienempi. Ainakin tästä ja tästä linkistä näkee joitakin vanhoja kuvia, joissa pöytä vilahtaa. Sinänsä kuitenkin sen laatuinen sisustusongelma, että tätä pitää hiukan pohtia, eikä vain kokeilla. Tämän rohmun kantaminen ulos, ja sen toisen kantaminen alas piharakennuksen vintiltä kun ei ole mikään ihan parin minuutin homma. Mutta toki jos sen päättää tehdä, niin kesä olisi siihenkin kaikin puolin parasta aikaa.

Muutenkin vähän sisustuskärpäsen puremaa, ja ehdotin myös, että vaihdetaan nuo kaikki mustat sähkökalusteet valkoiseksi. Tai siis tämäkin on taas sellainen homma, jonka minun sijastani käytännössä tekisi joku muu. Ja tiedättekö, nämä on niitä kaikkein hankalampia hommia! 😀

Mutta sellaista perjantaihin. Muita joita sisustusjutut on kesken kesän alkanut kiinnostamaan? Minulla on yleensä tämä vaihde kesäisin aika hyvin kytkettynä pois päältä, tai ainakaan se ei yleensä aiheuta mitään sen suurempaa tarvetta oikeasti tarttua asioihin. Ja voihan se olla, että nämäkin asiat jäävät oikeasti tarttumatta. Mutta koskaan ei voi tietää ja siksi on hyvä, että on ideoita! 🙂

 

Ihanaa ja leppoisaa heinäkuun viikonloppua!

Puutarhahaahuilu. Se on se kesän parhain juttu. Ihan vain kävellä ja katsella, nauttia kesästä ja kaikesta ihanasta, mitä se tuo mukanaan. Tänään nappasin kameran mukaani ja seuraakin sain, ettei ihan yksin tarvinnut haahuilla. Vaikka moni kasvi on jo lopettanut tai lopettelee kukintaansa, niin onneksi on paljon vielä sellaista, mikä odottaa kukkaan puhkeamista. Ja just nyt ihan kaikki näyttää niin tosi kauniilta. Huomenna napsitaan taas isot kimput kukkia kotia koristamaan. Ja voi kuinka onnellinen olen, että mulla on tuollainen pieni haahuilija, joka kiipeää puihin, kysyy jokaisen kasvin nimeä ja huutaa riemusta löytäessään hyvän tuoksuisia kukkia.

Se on kuin meditointia, kun saa viettää aikaa puutarhassa. Ilta-aurinkokin näyttää iltaunisen silmään niin kauniilta, vaikkei siitä olekaan kesällä jaksanut kauheasti nauttia. Mutta on ne aurinkoiset aamutkin kauniita. Niitä kun saisi enemmän ja pitkään.

Nyt nukkumaan. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Maanantaita! Ja sateista sellaista, kuinkas muutenkaan. Vaikka en valita, viikonlopun ajan säiden herra ja puhdas tuuri olivat seuranamme, ja kaikesta ulkoilma-aktiviteetista huolimatta säästyimme suht kuivina. Lauantaina juhlittiin appiukon syntymäpäiviä ja sade osui juuri siihen väliin, kun kahvipöytä oli katettu sisälle. Ja eilinen soutupäivä saatiin nauttia paahtavasta auringosta. Mitä nyt mustat pilvenreunat yritivät juosta perässä, mutta taivas repesi vasta automatkalla kotiin. Tänään on siis ollut jotakuinkin ihan sama, vaikka sataakin. Vaikka toki kesäisempiä kelejä on laitettu tilaukseen.

Esikoinen palautettiin viikonloppuna siskoni luota ja vaihtarina saimme serkkutytön kesäloman viettoon. Päivällä meillä tuoksui yrtein ja valkosipulin maustettu pastakastike ja nyt illalla talon valtasi suklaakeksien tuoksu. Kolmikko leipoi näitä amerikkalaistyylisiä suklaakeksejä. Tuhtia tavaraa, mutta älyttömän hyviä kyllä. Leipominen on ihan kivaa sadepäivän puuhaa.

Jotta ei ihan mökkihöperöiksi muututa (tai kaupunkilaistyttöä tylsistytetä), pitää huomenna varmaan tehdä jotain muutakin kuin vain kotoilla. Mutta tämän päivän aion kyllä vielä viettää toimettomana, vaikka se vähän koville ottaakin. Aamulla en virittänyt edes kelloa soimaan ja koko päivän on ollut hiukan sellainen fiilis, että aikaa on kulunut hukkaan. Kunpa osaisin vähän paremmin olla vain ja ottaa rennosti.

Kynttilöiden polttaminen sadesäällä on paitsi kaunista, myös vähän meditatiivistä. Vielä löytyy yksittäisiä pikkupioneja maljakkoon, joten niistäkin pitää nauttia nyt kun vielä pystyy.

Ihanaa ja levollista maanantai-iltaa ♡