Ounou, elokuu tuli ja nyt iski myöskin jokin sisustuskärpänen. Tekisi mieli laittaa kotia ja fiksailla vähän kaikkea. Ihan ekana se keittiön pöydän sovittaminen. Ja itse asiassa pöydän kannen hiominen kuuluisi myös siihen projektiin. Ja sitten pengoin piharakennuksesta rottinkisen riippukeinun, jonka ajattelin ripustaa sisälle. Se vain on niin kamalassa kunnossa, että vaatisi kunnon hionnan ja uuden lakan pintaansa. Eli tungin keinun takaisin sijoilleen odottamaan kunnollista inspiraatiota. Mutta ei se huono olisi. Tuossa pianon edessä tai vaikka keittiössä. Pohdin myös, että kaapissa olisi jokunen keltasävyinen tyynynpäälinen, joilla voisi kenties lisätä vähän elokuista fiilistä. Hassu juttu, kun viikko sitten tähän aikaan ei erityisesti tuo sisustaminen innostanut.

Jos täydellinen perjantai-ilta on sitä, että voi viettää aikaa Hercule Poirotin seurassa ja nauttia ikkunasta virtaavasta kesäillan tuulahduksesta, niin ei täydellinen lauantaikaan mitään rakettitiedettä osakseen vaadi.

Ihan ykkösenä tietenkin kimppu kukkia, eikä mitä tahansa kukkia, vaan ihania oman pihan daalioita kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai ainakin melkein kaikissa. Lauantai on myös herkkupäivä ja vaikka herkkuja on toki terveellisiäkin, niin lauantain kruunaa tänäänkin kulhollinen karkkia. Telkkaria on tullut tosiaan kesällä katsottua vain Poirotin verran viikossa, mutta kirjoja on kulunut sitten sitäkin enemmän. Joten mikäpä se sellainen lauantai-ilta olisi, johon ei kuuluisi myös kirjat. Jos hyvin käy, illalla lisätään vielä vähän kynttilänvaloa tunnelmaa lujittamaan, mutta toisaalta täydellistä on sekin, että voi kääriytyä ajoissa nukkumaan ja jättää kynttilät polttamatta.

Tuntuu pitkästä aikaa ihanalta hipsutella sisällä ja katsoa ja nähdä myös ympärilleen. Niin kivaa kuin ulkonakin on yhä olla ja nauttia vihreydestä, mulla on ehkä kuitenkin ollut sellainen pieni koti-ikävä. Tai kotiin käpertymisen ikävä. Ja lauantai-ilta jos mikä on aika täydellinen tuon ikävän hoivaamiseen.

Yksi kotihomma on kuitenkin huomenna hoidettava, nimittäin viherkasveille pitää lisätä multaa. Muuten tulee ankeat ajat!

Levollista viikonloppua! ♡

Hei ihanat ja ihanaa alkanutta elokuuta!

Itselleni elokuu on aina ollut sellainen vedenjakaja. Kuukausi, joka tuo tullessaan arjen ja muutoksia. Samalla kuitenkin uuden alun ja puhtaan pöydän. Vaikka vielä kesää eletäänkin, koen, että elokuu on se kuukausi joka tuo mukanaan syksyn. Luonnon värit on muuttuneet lämpimämmiksi, kypsyvä vilja suhisee pelloilla ja kohta myös vieno omenoiden tuoksu ja maatumisen haju kieppuvat sieraimiin. Mutta yhtä kauhealta kuin kesän hiljainen hiipuminen tuntuukin, koen suurta nautintoa siitä, että vuodenajat seuraavat toinen toistaan. Upea kukkaloisto ja lämpimät ja aurinkoiset heinäkuun päivät olisivat kai aika ihania ympäri vuoden, mutta kuinka pitkään?

Itse odotan elokuulta montaakin asiaa. Arki tietenkin päällimmäisenä niin hyvässä kuin pahassakin. Eskarivuosi alkaa jännittämään ja uudenlainen arki onkin jo aika lähellä, sillä koulut alkavat ensi viikolla. Samaan aikaan kun mietin, että miten taas kaikista lasten harrastuksista selvitään hengissä, mietin, että kuinka kiva onkaan, kun viikossa on ne tietyt päivät, joina pääsen ystävän kanssa jumpaan. Ne pienet hetket, jotka rikkovat arkea, mutta samaan aikaan tuovat siihen järjestystä ja ryhtiä. Samalla kun mietin arkea, nenääni tulee hajumuisti elokuisilta aamuilta. Kirpeät ja kosteat aamut kuuluvat elokuuhun ja valmistavat kohti syksyä. Voi kunpa silti päivät pysyisivät lämpiminä vielä pitkään!

Toivon elokuulta onnistunutta arkea. Sellaista, joka rullaa kevyesti ja jättää aikaa palautumiselle. Toivon energisiä aamuja ja aikaisia iltoja. Hetkiä nauttia kynttilänvalosta ja kulkea ihailemassa viljapeltojen hehkua. Toivon mukavia hetkiä villasukissa ja vilttiin kääriytyen. Loputtomia kirjapinoja ja hämärtyviä iltoja. Omenakakkua, luumupiirakkaa ja mustikkapullaa. Ja kaikkea muutakin hyvää ja itse leivottavaa. Toivon mekkokelejä, paljaita varpaita ja valoisia aamuja. Paahtavan kuumia iltapäiviä ja pitkiä iltoja, joina voi vielä tuntea ehtivänsä elää ennen pimeää.

Ole elokuu pehmeä ja lämmin. Turvallinen ja mukava!

Perjantaisuunnitelmana mummulareissu ja ilta kirjan parissa. Sytytän kynttilät ja kääriydyn peittoon. Aion nauttia ja ihailla pimenevästä illasta ja imeä sieraimeni täyteen kesäiltaa. Siitäkin huolimatta, että meillä haisee sikalamainen kesäilta. 😀

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Niin se taitaa olla, että ainakin toistaiseksi helteet on takana päin. Kenties ne tämän kesän viimeiset. En tiedä, nousiko mittari meillä hellelukemiin, mutta niitä tälle päivälle kuitenkin vielä luvattiin. Mutta tuntuuhan tuo 7-8 asteen lämpötilanlasku iholla. Tämäkin päivä meni hellemekossa, joskin jo pikkuisen pidemmässä mallissa. Ja hei, kesää on yhä jäljellä, vaikka kuumuus vähän hellittääkin.

Pääsin tänään pitkästä aikaa kunnon työmielentilaan ja istuinkin valtaosan päivästä sisällä koneen vieressä. Kun koko viikonloppu on oltu kuin Ellun kanat ja nautittu kesästä, jonkinlainen ryhtiliike tuntui oikeastaan ihan kivalta. Aamulla ihan jopa meikkasin ja peitin punaisen nenänvarteni ja tasoitin aurinkolasien jättämää rajaa poskipäiltä. Viimepäivien paahtava aurinko on tehnyt tepposensa vaikka kasvoilla onkin ollut viidenkympin suojakertoimet.

Sain jo eilen illalla makuuhuoneen viileäksi kun tuulenvire pääsi vihdoin ikkunasta sisään. Puhtaissa lakanoissa raikas ilmavirta tuntui jumalaiselta, sillä yläkerrassa oli jo aika lämmin. Tänään sää on ollut jo selvästi rakkaampi ja talokin on taas jäähtynyt. Jos helteet ja kuumat yöt olikin siinä, niin ensimmäisen daaliakimpun aika on nyt. Kokosin makuuhuoneen piristykseksi iloisen värikkään kimpun. Tämä juhla on onneksi vasta alkamassa!

Koti ei ole viime päivinä ollut kovinkaan sisustuksellinen, mutta josko pakeneva kuumuus innostaisi taas katselemaan sisätilojakin. Toisaalta olen rehellisestis istä mieltä, että sisätiloja ehtii kyllä katsella monta kuukautta, joten jos nyt ei nappaa, niin mikäs siinä. Sensijaan ulkona ei ole koko vuotta tarjolla yhtä hyvää silmänruokaa.

Ilta venähti tänään pitkäksi, sillä erilaiset seura- ja yhdistysjutut alkavat taas kesän lopulla tulla mukaan arkeen. Eli nyt pitäisi kipaista nopeasti nukkumaan. Huomenna kello kilkattaa kukonlaulun aikaan, ja tietokoneella istumisen lisäksi aion nauttia siitä, että puutarhassa tapahtuu taas. Jos ei muuta, niin kai minusta jonkinlaiseksi työnjohtajaksi on. 😀 Mutta siitä lisää huomenna!

Nyt kauniita unia! ♡