Istuskelen kylmän kaminan vieressä ja tuijottelen vihdoin paikoilleen saatuja kirjakaappeja sisältöineen. Pidänkö niistä vai en, yritän päättää. Puolitoista vuotta ilman kirjahyllyjä ja kirjoja, taisin tottua. Puolentoista vuoden aikana meiltä katosi muutenkin värit, aloin viihtymään kovin ankeissakin sävyissä. Toisaalta, kai niihin tottuu uudelleen kun tarpeeksi tuijottelee. Kaikki sateenkaaren värit on edustettuina, on paksua ja ohutta, korkeaa ja matalaa. Mutta kukapa valitsisi luettavansa kirjan värin tai koon perusteella?! Kuka muu kuin Mickan.
Joka tapauksessa, tuijottelen vielä tovin, ennen kuin annan teidänkin vilkaista. Varsin väritön sunnuntaitervehdys siis, vaikka mehu sentään on jälleen punaista.
Tunnelmallista sunnuntai iltaa teillekin. Taidan mennä nauttimaan sateen raikastamasta kesäillasta, ja jättää värisuoran toistaiseksi ottamaan tilaansa.












