On muuten mukava herätä uuteen päivään, kun on eilen laittanut paikat kuntoon ja ripotellut kukkia sinne tänne. Pitäisi muistaa tämä syksyn pimeillä ja arjen kiireissä. Tunnelma on lopulta aika pienestä kiinni!

Tälle päivälle on paljon ohjelmaa ja paljon hommia, joten ihan mistään kauhean raukeasta ja kiireettömästä päivästä ei päästä nauttimaan. Toisaalta, kiva näin!

Vaaleanpunaiset pionit ilahduttavat olohuoneen pöydällä. Ei näitä vain voi olla liikaa!

Leppoisaa ja mukavaa sunnuntaita!

Rakastan pioneita, ja rakastan kukkia ylipäätään. Tuoreita leikkokukkia maljakossa, niiden tunnelmaa ja tuoksua. Juuri nyt elän elämäni kulta-aikaa, sillä pioneita on vaikka kuinka! Ja, vaikka leikkaisin joka huoneeseen ison kimpun kukkia, pionipenkki ei edes näytä karsitulta! Suuressa puutarhassa on työnsä ja murheensa, mutta tässä kohtaa se kaikki tuntuu toisarvoiselta; Niitän itselleni parasta mahdollista palkkaa!

Harvemmin niitä kukki aon maljakossa talviaikaan, tai ei ainakaan yhtään niin usein kuin toivoisin. Niinpä tästä ajasta pitää nauttia kaikilla aisteilla!

Me ollaan tänään herkuteltu ja elelty hiukan huolettoman oloisesti. Rennot on suunnitelmat myös lauantai-illan osalta. Treffit on sovittu yhden herrasmiehen kanssa, mutta muuten ilman suurempaa ohjelmaa.

Nauttikaa viikonlopusta!

Äh, oman kodin katseleminen on lähiaikoina lähinnä tuottanut ahdistusta ja stressiä. Olen yrittänyt ummistaa silmäni kaikelle keskeneräisyydelle ja sekasotkulle. Sisustaminen ei suoraan sanottuna ole kiinnostanut pätkääkään ja tästä syystä myös oman kodin kuvaaminen blogiin on tuntunut lähinnä vastenmieliseltä.

Mutta nämähän on vain fiiliksiä ja fiilikset tulee ja menee.

Ja, jostain ihmeelisestä syystä katsoinkin tänään olohuonetta ihan uusin silmin. Se näyttää juuri siltä, millaiseksi se jäi eilisen fudisstudion jäljiltä, imuri ei ole käynyt huoneessa aikoihin, matossa on vanha punaviinitahra ja ikkunat on yhä pesemättä. Ja silti ilta-aurinko sai kaiken näyttämään kauniilta! Ihan kuin se olisi suudellut huonetta ja antanut anteeksi likaiset ikkunat ja maton.
Äkkiä tulikin sellainen fiilis, että hei, mä tykkään meidän kodista!

Ja juuri sillä hetkellä kun listattomuus ja sekaisuus eivät haitanneet, oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa hetki.

Elämän pieniä iloja ja onnen hetkiä. Muistan jälleen, miksi rakastan kameraa ja kuvaamista. Molemmat on luotu juuri näihin tilanteisiin!

Suloista lauantai-iltaa!