Maanantaimoodista jo tänään aikaisemmin kirjoittelinkin (kiitos vastauksistanne, palailen niihin myöhemmin, ja nyt mulla on listaa sekä apteekkiin, että superfood-hyllylle :)), mutta ihan pakko vielä tuohon jaksamiseen ja pimeän kauden ylipääsemiseen tarttua vähän toisellakin tavalla. Nimittäin tunnelmalla ja kynttilätunnelmallakin on aika iso merkitys syksyn siedettävyyteen!

Itselläni on hauska (tai no, se niin hauska ole, mutta kuitenkin) muisto tuoksukynttilöistä. Nimittäin joulukuussa 2008 kun olin juuri palannut esikoisen kanssa sairaalasta kotiin, ja byby blues iski vasten kasvoja oikein kunnolla, soitti ystävä ovikelloa tuodakseen tekemäni PartyLite -tilauksen. Mieheni mennessä avaamaan ovea, minä istuin makuuhuoneessa vauva sylissäni ja itkin minkä pystyin. Niin no, tietenkin annoin ohjeet, joissa piti valehdella, että olin juuri saanut vauvan rauhoittumaan, eikä missään tapauksessa saa kertoa, että itken. Jälkeenpäin taisin ymmärtää itsekin, että ystäväni, tuolloin jo kahden lapsen äiti, varmaankin tajusi tilanteen oikein hyvin.

No, sellainen se baby blues on, mutta niillä itse knttilöillä olikin sitten paljon suurempi merkitys. Elettiin joulukuuta, ja tilauksessani oli erilaisia jouluntuoksuisia tuikkuja, joiden voimalla elin ensimmäiset vauvaviikot. Joka ikinen aamu sytytin yhden joululta tuoksuvan tuikun, ja pidin lähes ikuista tulta yllä. Ja tuolloin ne tuikut, ja se kynttilän tuoma tunnelma, olivat hirvittävän tärkeitä. Ne pitivät jollakin tapaa elämänsyrjässä kiinni, toivat päivääni rytmiä ja sitä jotain, mikä puuttui elämästä koliikkivauvan kanssa. Paljon ei ole noilta viikoilta mieleen jäänyt, ja hassulta jopa tuntuu, että muistan ne kynttilät varmaan paljon paremmin kuin monet vauvaan liittyvät asiat.

Tuolloin kuitenkin mulle jäi jokin kynttiläfiksaatio, ja joka ikinen syksy, ja sen pimeimmät päivät, yritän polttaa kynttilöitä, minkä pystyn. Kynttilänvalo ja sen tuoma tunnelma kompensoivat muuten niin lohdutonta ja pimeää vuodenaikaa. Ja, vaikka toki sillä liikunnalla, ravinnolla ja unella on osuutensa jaksamisen kanssa, niin väitän, että oikeanlaisen tunnelman luominen ja pimeyden ”hyväksikäyttäminen” ovat tärkeitä siinä, missä nuo edellämainitutkin. Meillä, itse asiassa, poltetaan kynttilöitä niinkin paljon, että muistan hyvin appiukkoni joskus tokaisseen, että ”tapa se on lämmittää tuokin”. Tästä onkin jäänyt elämään vitsi, ja aina kun tarkoitukseni on sytytellä kynttilöitä, kerron ryhtyväni lämmityspuuhiin.

Pidän kovasti noista Tine K:n tuoksukynttilöistä, niissä on jotenkin niin luonnollinen ja lämmittävä tuoksu. Mutta, jostain voisi kyllä koittaa hommata niitä PartyLite tuikkujakin, ihan vaikka vain verestämään vanhoja muistoja, jotka aika on onneksi jo ehtinyt kullata.

Tunnelmallista (kynttilöiden valaisemaa) iltaa!

Tarkoitus ei ollut jättää blogia retuperälle koko viikonlopuksi, mutta niin vain kävi, ja kylläpä tuli tosiaan lomailtua! Välillä on oikeastaan ihan hyvä sulloutua koko perhe paikkaan, josta ei pääse niin vain poistumaan. Joskus heikompi nettiyhteyskin on oikeastaan ihan paikallaan, ja sen sijaan, että nenät liimautuisivat ruutuihin, ollaankin yhdessä ja kunnolla läsnä!

Viikonloppu teki hyvää paitsi itselleni, myös koko perheelle. Tänään ollaan väsyneitä, mutta iloisia ja onnellisia. Kotiin on aina kiva palata – minilomienkin jälkeen. Ensimmäinen homma kotona oli tietenkin lämmittäminen, sillä talo on päässyt parissa päivässä aika kylmäksi. Suurin osa lumista oli sulanut pois viikonlopun aikana, eikä talvinen maisema ole kuin muisto vain. Lumen suhteen palasimme siis lähtöruutuun.

Lämmitetään, pestään pyykkiä ja mennään ajoissa nukkumaan. Siinäpä tämän isänpäiväillan ohjelma. Huomenna taas uudella innolla ja uusia juttuja kohti.

Leppoisaa sunnuntaita ja onnitteluja isille!

Tuttavallisemmin makkari. Näyttää jotakuinkin samalta kuin aina ennenkin, ja odottaa kiltisti remontointivuoroaan. Tehtävälistalla on uusi sisäkatto ja seinien mahdollinen uudelleenlevytys. Makuuhuoneen komeroilla, aulaan antavalla sisäikkunalla ja tietenkin ovella on kaikilla kauniit vanhat harmaaksi maalatut puulistat. Listoitus vain on jäänyt aikoinaan huokolevytyksen jalkoihin, ja uponneet seinien syvyyteen. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin repiä vain huokolevyt pois, jotta listoitukset nousevat esiin. Toinen ajatus olikin sitten huokolevyjen varsinainen funktio. Ei niitä ole aikoinaan turhaan laitettu, vaan ne eristävät huonetta ja pitävät kylmien vinttivarastojen kylmyyden makuuhuoneen ulkopuolella. No, seinien kohtaloa pitää vielä miettiä. Nykyiset huokoleijonat nauravat niin rumasti saumoistaan, ettei niitä pysty peittämään edes tapetilla.

Ikean rautasänky on myös yhdenlainen kysymysmerkki. Olen pohtinut sen poismyymistä, mutta tässäkään asiassa en ole oikein tullut mihinkään lopputulokseen. Pellavalakat on Hobby Hallin valikoimista, päiväpeite on aikoinaan hankittu Hemtexiltä. Raidalliset koristetyynyt on Tine K:n malistosta, ja lampaantaljat Ikeasta nekin.

Pimennysverhot ovat halpamarkettilöytö, koritavara Tine K:n, H&M:n ja Bloomingvillen. Suuressa korissa heittopeitto ja lukutyyny, niiden lakanat ja tyynyliinat ovat H&M Homen pellavaa.

Vanha rouva kätkee sisäänsä liinavaatteet, ja se onkin tämän huoneen ainoa huonekalu, joka ei ole varmasti lähdössä yhtään minnekään! Toisella puölella yöpöytänä toimii pari suurta laatikkoa, ja Hagedornhagenin korentotaulu odottaa yhä parin vuoden jälkeenkin seinälle pääsyä.

Vaikka makuuhuone on keskeneräinen ja katossakin on julmettu reikä, jonka kautta rakenteita ja mahdollisia vanhoja sisäkattoja on etsitty, pidän kuitenkin huoneesta. Se on talon matakin, ja tämän vuoksi usein myös pimeä. Silti uskon, että siitä vielä joskus tulee juuri se, mitä olen ajatellutkin.

Kirpeä pikkupakkanen tekee ihmeitä, ja tänään käynnistymisvaikeuksia ei ollut läheskään siihen malliin kuin alkuviikosta. Ennen yhdeksää olin jo siivonnut yläkerran, ja kymmeneltä reippailtiin hyvää vauhtia kärrylenkillä. Nyt kun vielä tulisi sitä lunta, niin keli olisi täydellinen!

Energistä torstaita!