Torstain tunnelmia täältä. Pienillä jutuilla koti siirtyy jouluaikaan, siihen ei tarvita niin suuria koristevuoria. Tänään hain pienen männyn keittiöön, se saa tomia myös jonkinlaisena joulupuuna, vaikka toki meille oikea kuusikin on tulossa. Noista ruskeista paperipusseista teille jo kirjoittelinkin, ja ne ovat tosiaan niin suuria, että sisään mahtuu tavallinen 10 litran muoviämpäri. Ämpäriin laitoin kaksi ”betonitiiltä”, joiden välissä männyn runko pysyy hyvin pystyssä. Mielestäni kiva ”kuusenjalka” näin.

Olin ajatellut hankkia keittiöön jotakin punaista harmaan rinnalle, mutta juuri sen oikean punaisen sävyssä en onnistunut löytämään yhtään tyynynpäälistä. Niinpä punainen amaryllis saa riittää.

Koska kettiö on niin suuri, siellä lapsetkin luonnollisesti leikkivät leikkejään. Välillä ammutaan pyssyillä ja potkitaan (tosin pehmeää) palloa, välillä riehutaan muuten, niin että tyynyt lentelävät. Tästä syystä keittiössä ei voi ajatellakaan pitää kynttilöitä kovin alhaalla, ja tähän ongelmaan löytyi ratkaisu Enjoy -kynttilöistä, jotka tilasin Homenordista. On meillä toki ennenkin ollut ledkynttilöitä, mutta olen kelpuuttanut ne lähinnä kuistille epäaidon fiiliksen vuoksi. Nämä kynttilät sitävastoin ovat niin aidon näköisiä (ja tuoksuisiakin, koska ne valmistetaan aidosta kynttilävahasta), että niitä voi rauhassa tuijotella uskomatta, että kynttilät syttyvät tulitikun sijaan katkaisijasta. Noissa on myös kiva ajastin, jolla saat kynttilät syttymään joka päivä tiettyyn aikaan, ja palamaan joko 4, 5 tai 6 tuntia. Mieheni äiti oli meillä lastenvahtina viime perjantaina, ja hän oli mennyt puhaltamaan kynttilöitä sammuksiin. Itse huomaan usein varovani, etteivät hiukset vain yllä liekkeihin. 🙂
Todella kauniit kynttilät niille joiden mielestä kynttilöiden sytytyttelystä on liikaa vaivaa, lapsien tai lemmikkien varalta ja muuten vain turvallisuutta ajatellen.
Itselläni on kynttilälyhtyjä pitkin taloa, ja ajattelinkin, että voisin vaihtaa niihin nämä ledkynttilät, ja esim. korkeiden kaapien päälle syttyisi näin joka päivä valo automaattisesti.

Nyt kun käsillä on pieni hetki rauhaa, ajattelin käyttää sen hyväkseni ja jatkaa keittiöpuuhailuja. Mukavaa torstaita!

Jouluostokset on nyt suurimmalta osaltaan tehty. Mikä ihana, ja helpottava, tunne. Olen todella iloinen, että sain ajoitettua kierroksen vielä aamun, kun joka puolella oli rauhallista ja hiljaista. Ei tietoa ruuhkasta.

Puoliltapäivin kun ajoi ulos ostoskeskuksen parkkihallista, vastassa oli sokaiseva auringonpaiste. Ihan kuin olisi tullut kevät! Laittoi jopa hiukan päätä särkemään, mutta en silti valita. Tämä vuoden pimein aika ottaa koville, ja jokainen ylimääräinen valonsäde on tervetullut. Kotonakin kaikki näytti hetken ihan erilaiselta, hämy ja tumma tunnelma oli poissa. Päätin, että mikäli heti tammikuun alussa ei tule kovat pakkaset, pesen välittömästi kynttiläsesongin suurimmat mustat ikkunoista, jotta lisääntyvä valo pääsee varmasti sisään. Jouluksi ikkunoiden peseminen on lähes turhaa, ja muutakin tekemistä löytyy.

Kuva oli vain pakko napsaista, kun tuo kaunis luonnonvalo osui niin ihanasti keittiön lisätasoon. Tuossa tason päällä yksi mun tämän vuoden ”jouluhankinnoista”, Tine K:n Deli tarjouluastiat. Siis nuo pitkän malliset vaaleat. Isompi lämminsavulohelle ja pienempi graavatulle. Molemmat tilasin Nougatista. Samalla tilasin tason alle myös noita ruskeita paperipusseja valkoisen rinnalle. Loistava tapa lajitella kierrätykseen menevää tavaraa.

Nyt kun lahjastressi on onnellisesti selätetty, aion nauttia uudesta Lantlivistäni ja herkutella. Ostin itselleni eilen pari laatikkoa Da Capoja. Laskin, että sodassa, rakkaudessa ja joulumielen metsästyksessä kaikki keinot ovat sallittuja! 😉

Ostin aamulla kaupasta kasan lanttuja, porkkanoita, siirappi, puuroriisiä, suklaata voita jne. Miksi, no koska joulumieleni on jostakin syystä kadoksissa. Samasta syystä sytytin kynttilöitä, niitä jouluntuoksuisiakin, ja laitoin jouluradion soimaan.

Syksy on vienyt mehut pois, ja jotenkin joululle ei tunnu riittävän energiaa. Olisi helppo syyttää remonttia ja poikkeusoloja, mutta syyt syksyn raskauteen ovat valitettavasti jossain ihan muualla. Elämä on antanut eteen suuria kysymyksiä, ja kuljettanut jonkinlaisiin risteyksiin. Vuosi tekee loppuaan ja saldona on epätieto. Mitä uusi tuo tulleessaan, sitä ei voi tietää. Unelmien ja haaveiden sijaan päälimmäisenä on kuitenkin pelko, ja jonkinlainen haikeuskin.

Jonkinlaisesta uupumisesta kertoo kai sekin, että perjantai-illan jouluruokailussa parasta oli jouluisten makujen sijaan rauha. Pelkästään jo valmiiseen pöytään istuminen, ja omaan syömiseen keskittyminen riitti itselleni irtiotoksi. Ei huolta pöytien siivoamisesta, tiskeistä, tai pöydän ja tuolien alle tippuvasta ruuasta. Ei pieniä likaisia suita ja käsiä pestävänä. Ymmärrän, että ulkona syöminen esimerkiksi olisi asia, jota voisi ajatella harrastavansa enemmän tulevana vuotena. Tähän vuoteen ei esimerkiksi ole mahtunut vielä yhtään romanttista, tai vähemmän romanttista, illallista ravintolassa ihan vain aikuisten kesken.

Tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä ”joulumielettömyydestäni”. Paitsi, että kaikki jouluvalmistelut ja joululahjaostokset ovat tekemättä, koen olevani myös jokseenkin huono bloggaaja, sillä minunhan tässä pitäisi teidän joulumieltänne nostattaa. Luoda joulun taikaa pimeyden ja sateidenkin keskelle. Mutta, kenties pystyttekin samaistumaan olooni; Kadonnut joulumieli on metsästettävä, ja sen löytymisen eteen kannattaa ehkä tehdä hiukan töitäkin. Olkoon tämä viikko siis matkani siihen joulumaahan, joka jokaiselta pitäisi löytyä sydämestä.

Meillä täällä maalla jouluruuhkat, ja muut ei niin miellyttävät joulun lieveilmiöt, tuskin näkyvät. Vietimme kuitenkin lasten ja anoppini kanssa lauantain Ikeassa ja käväisimmepä myös nopeasti ostoskeskuksessa. Tiedän siis mikä minua huomenna odottaa, kun mattimyöhäisenä lampsin lahjakaupoille. Aion kuitenkin ajoittaa shoppailut aamuun, ja toivon, että joulumielenkasvatusprojektini ei liiaksi kärsi. Kun tämä pahin osa on suoritettu, voinen kai rauhassa jättäytyä joulun vietäväksi.

Mitenkäs teidän joulumielenne? Läsnä vai hukassa?

Minä taidan leipoa tänään joululimppuja. Kenties maut ja tuoksut vievät parhaiten joulun tunnelmaan.

Mukavaa, ja jouluista, maanantaita kaikille.