Nostin viikonlopun kunniaksi kuistilta viimeisen hyasinttisarjan keittiön pöydälle. On ne vaan ihania, vuodenajasta riippumatta.

Tämä lauantai on kulunut perheen kesken, päivän ykkös juttu oli löytää esikoiselle uusi fillari, ja sellainenhan löydettiin. Ei ehkä just se, mistä äiti ja isä tykkäsivät eniten, mutta omistajalleen täydellinen. Se kai on tärkeintä.

Kun koko päivä on viipotettu menemään kaupungin hulinassa, tuntuu ihanalle hiljentyä viettämään iltaa ihan vain kotiin. Oman sohvan nurkkaan.

Rentouttavaa lauantai-iltaa toivottelen teillekin.

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta. Leipä maistui leivälle, ja kaikki kesti isältä pojalle, ei pelkästään Panu. Viimeiseen on ainakin uskomista, kun toteaa, ettei puolivuotias tiskikone enää toimi. Kyllä, siihen se hyytyi loppuviikosta, ja muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen, oli viikonloppuna todettava, että ei se siitä omin avuin parane. Vanha kunnon käsitiski käyttöön, ja odottamaan maanantaita, jolloin voi soittaa apua.

Täytyy kyllä myöntää, että keittiön isossa posliinialtaassa on ihan ilo tiskata, kun vertaa remontin aikaista vessan pikkuallasta, joka toimi samalla keittiön vesipisteenä. Silti harmittaa ja ärsyttää, puoli vuotta kun ei ole kovin pitkä aika tiskikoneelle. No, kohta tulee kodinkonehuoltaja, vika on kai jossakin piirilevyssä, kun kone ei lämpene. Tiskaa jääkylmällä vedellä, joten eipä tuo paljoa puhdista. Niin, että puita on saanut polttaa, jotta on saatu sekä kiertovesi, suihkuvesi ja nyt myös tiskivesi lämmitettyä. 🙂

Mutta hei, ei voi olla kauhean huonolla tuulella edes tiskikoneen tai valkoisen maiseman vuoksi. Kampaajantuolissa rentoutuessa nekin unohtuivat melkein täysin. Eli, hiusjuttuja tulossa! 🙂