Aurinkoisen aamun jälkeen tästäkin sunnuntaista taitaa kehittyä sadepäivä. Juttuhan on niin, että mä olen varautunut näihin sadepäiviin kyllä kunnolla. Kalkkimaalit nimittäin odottelevat pussissaan päivää, jolloin sää on joutilas sisäpuuhille. Vaan kun vaatisi vielä jonkinlaisen inspiraation ja innostuksen tarttua pensseliin. Ehkä vielä hetken ihastelen valkoisia seiniä ja odotan maalausinnon saapumista. 🙂

Nauttikaahan tekin sunnuntain rentoudesta. Edessä uusi viikko ja uudet kujeet.

Olen joka ilta tällä viikolla meinannut laittaa herätyskellon soimaan. Vähän kuin tottumuksesta. Se on muuten ihana tunne, kun tajuaa siinä illalla sängyssä, että ei tässä mitään kelloa tarvitakaan. Ei sillä, että meillä niin pitkään nukuttaisiin nyt lomallakaan (tiedättehän lapset), mutta se tunne, että aamulla ei olekaan kiire minnekään. Voi, se on ihan parasta!

Arkena kaikki toimii niin kaavamaisesti: Äidin kahvi, lasten aamupalat. Nyt kaikki aikataulutus on poissa, äiti voi juoda monta kahvia siinä muiden seurassa, ja lukea vaikka lehden! Vielä ei olla niissä keleissä, kun aamukahvia mennään nauttimaan ulos paljain varpain, mutta ihanuutensa tässäkin!

Tänään on tarkoitus lähteä nauttimaan lomasta vähän omaa pihaa pidemmälle. Silti riitti oikein hyvin, että lapset herättivät, ja aamupalat syötiin rauhassa. Minnekään kun ei oikeastaan ole kiire.

Ihanaa päivää!

Yksi kesän ehdottomasti parhaista puolista on se, että maljakkoon voi kerätä kukkia ilmaiseksi. Tämän ihanuuden kruunaa toki pioniaika, mutta löytyy ulkoa muutakin. Jos pysytään puutarhan kasveissa, yksi suosikkini ovat laukat. Pienistä pampuloista aukeaa suuria ja houkuttelevan värisiä palloja. Näitä ukkolaukkoja kasvaa meillä monessa paikassa, mutta ajattelin istuttaa sipuleita syksyllä vielä lisää. Ihan vain sen vuoksi, että niitä on kiva kerätä maljakkoonkin. 🙂

Ei haittaa, vaikka koti on muuten ankean harmaa-valkoinen.  Kukat piristävät ilmettä ihmeellisesti!

Kaunista tiistaita! Täällä paistaa! 🙂