Hello hello!

Pahoittelut parin päivän hiljaisuudesta, taisin jäädä suunnittelemattomalle lukulomalle. Camilla Läckbergin uusin koukutti taas, joten kaikki ylimääräinen aika on mennyt kunnon tarinasta nauttien. Tai no, on tässä tullut nautittua myös yksi sarja Netflixistä. Hups!
Kieltäydyin pitkään katsomasta Broadchurch -sarjaa, koska kaikki lapsiin kohdistuva paha menee yli sietokykyni, mutta koska ystävä (jonka kanssa jaamme varsin samanlaisen kirjamaun) suositteli tuota ykköskautta, laitoimme ekan jakson sunnuntaina pyörimään, ja nyt sitten kolme iltaa on mennyt ahmiessa jaksoja. Tosi koukuttava ja monikerroksinen tarina. Rankkakin kyllä, mutta hyvin siltamainen toteutus vangitsee ja sarja on vain pakko katsoa äkkiä loppuun.

Rikostarinoiden rinnalla olen kuitenkin saanut kuljetettua tämän todellisuudenkin mukanani, ja mitä siihen tulee, olen virittäytynyt tällä viikolla vahvasti jouluisiin fiiliksiin. Kaikenlaiset jouluiset jutut ovat täyttäneet mielen, ja olenpa mielessäni kattanut joulupöydänkin jo useampaan kertaan. Vaikka en nyt vielä ole ajatuksen tasolta lähemmäs joulua siirtynyt, huomasin, että ensimmäiset ”täytyy toivoa Joulupukilta” -fraasit on tullut heitettyä jo lapsillekin.

Fiilistelen vahvasti syksyä, yksi asia ei sitten muutu millään! Nimittäin haravointi tuntuu vuosi vuodelta ihan yhtä luotaan työntävältä ajanvietteeltä. Pohdin jopa, olenko pitänyt itseni ”kiireisenä” ihan vain työntääkseni pois mielestäni kaikki syksyn pihatyöt. Paljon mahdollista. Luulen nimittäin, että tuo haravoinnin epämiellyttävyys on enemmänkin psykologista kuin fyysistä. Järki sanoo, että hyötyliikunta raikkaassa ja aurinkoisessa säässä olisi mitä ihaninta, mutta mieli haluaa sulkea silmänsä maatuvalta luonnolta. Vuosi sitten taisin muokata ajatukseni kulkua jotenkin niin, että haravoinnilla pohjustan alustan talven valkoiselle lumihunnulle.

Eli pyhät lupaukseni tällä erää ovat lyhykäisyydessään seuraavanlaisia:

1. Vastaan kommentteihinne ASAP
2. Aloitan perennapenkkien siistimisen tällä viikolla
3. Siirryn haravointiin viimeistään ensi viikolla
4. Jatkan hyväksi havaittua aikaisten iltaunieni linjaa jo tänään

Nyt kuitenkin esikoinen haluaa leipoa sämpylöitä ja lupasin auttaa taikinanteossa.

Superia syyspäivää kaikille!

Muutama räpsy eteisestä. Siis siitä, jota ei kyllä eteisenä käytetä, kun kuljemme toisesta ovesta, mutta tämä on sellainen läpikulkutila, jonka funktiota pohdinkin jo keväällä Risteyskohta -postauksessa. Listojen myötä päästiin taas tässäkin huoneessa eteenpäin. Vielä tosin puuttuu työhuoneen oven karmilistat, sähkökalusteiden vaihto, sekä pienen tuulikaapin laitto, mutta muuten alkaa olla aika valmista. Facebookista löytyy kansio, jossa on enemmän vaiheita eteisen rempasta, mikäli ne jotakuta kiinnostaa.

Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuva. Punaisempi on räpsäisty ennen kuin muutimme taloon, ja valkoisempi tänä aamuna.

Uusi viikko, uudet kujeet! Mahtavaa maanantaita!

Vaikka perjantaina maalit ja työkalut hetkeksi roudattiinkin pois jaloista, ei tässä mitään sen pidempää taukoa otettu lista-asioista. Eilen paukkui taas listaa paikalleen, ja sunnuntai menee maalauspuuhissa. Vaan ihan mielelläänhän tätä tekee, kun palkka on mitä parhain!

Maalina käytetään tällä kertaa meille ihan uutta merkkiä; Blogikollegani Marian perheyritys piffasi meille Colorian puolihimmeän Design Kalustemaalin, jolla saadaan yhtenäinen kulutusta ja puhdistusta kestävä maalipinta niin jalkalistoihin, karmeihin kuin oviinkin. Ja noi listathan on maalattuna niin ihanat, että huokailen yhä niitä katsellessani. Ja hehkutan yhä sitäkin, että huoneista tulee vaan niin paljon siistimmän näköisiä, kun ne listat vihdoin on paikallaan!

Mutta nyt mä painun välillä syömään jotain pikaista (ja todennäköisesti epäterveellistä), jotta pääsen taas jatkamaan puuhiani. Laitan teille sitten kuvaa tästäkin eteisestä, kun saan valmista!

Leppoisaa sunnuntaita!