Viime viikolla puhistiin helteessä, nyt värjötellään villasukissa. Mihin ihmeeseen se kesä taas katosi!?

Mutta hei, on tässä hyvätkin puolensa! Älkää nyt heti ampuko, toivon todellakin lämmön palavaan, mutta viileät pari päivää ovat olleet aika antoisia. Tai kaikki alkoi oikeastaan jo maanantaista, jolloin aloitin pihatöillä, ja tiistaina vireeni oli niinkin kohdillaan, että innostuin iltapäivällä siivoamaan kylppärin kaapit ja laatikot (valmista tuli tosin vasta myöhään illalla!). Eilen oli sen verran viileää ja pilvistä, että vuoroon pääsivät ikkunat, ja tänään olen kunnostautunut muilla (rästiin jääneillä) kotitöillä. Olen nähkääs hyvinkin ennakoiva, ja ajattelen, että kun lämpöaalto jälleen pyyhkäisee luoksemme, voimme nauttia siitä rennosti ja elää jälleen ihan pellossa. Balanssia, sitäpä tämä taitaa olla! 🙂

Ei siis harmitella kelejä, kun niille ei mitään kuitenkaan voida. Sen sijaan nautitaan valosta ja pitkistä päivistä. Niitä tulee kuitenkin syksyllä kova ikävä. Ja helteitäkin ehtii tulla ja mennä vielä moneen kertaan, nythän ollaan tosiaan vasta kesäkuun alkupuoliskolla. Itse odottelen kovasti, että viileät päivät toisivat vielä tullessaan jonkinlaisen remontointi-innostuksenkin. Listojen ja kattojen maalaamista olisi vaikka miten, ja yksiönikin odottaa yhä remonttia. Samaan aikaan toivon kuitenkin, että välillä voisi ihan vain olla. Menemättä minnekään, tekemättä oikeastaan mitään.

Täällä on tänään syöty kuumaa perunasoppaa ja leivottu voisilmäpullia. Ei ehkä niitä kaikkein kesäisimpiä herkkuja, mutta menkööt nyt tällä kertaa! Ja koska elämä on painottunut sisätiloihin, myös pienimuotoinen sisustaminen on innostanut. Tänään keksin ullakolta Ikean pöytävalaisimen, jonka varjostin oli pahasti riekaleina. Ja kas, miten se muuttui iloiseksi (niinikään ullakolta löytyneen) Rie Elise Larsenin lampunvarjostimen avulla! Sopii oikein hyvin Klaaran kaapin päälle tunnelmaa tuomaan. Maatuska on muuten se Pietarin-tuliaiseni ja sekin istuu Tanskasta tuodun sotilaan rinnalle niin hyvin kuin lastenhuoneessa tarvitseekin. 🙂

Juuri nyt haaveilen Pikku Kakkosen pituisesta huilituokiosta kirjani kanssa, ja kaikki merkit viittaavat tämän toiveen toteutumiseen. Eli ei muuta kuin rentoa iltaa teillekin!

Jaa mutta hei; Nespresso -arvonta:

Onnea Idahhh, sinulle napsahti Nespresson Lattissima Touch -kahvikone (laitan voittajalle postia)!

Toki sauna kuuluu suomalaiseen arkeen ympäri vuoden, mutta kyllä tuo pihasauna ahkerammin lämpenee näin kesäisin. Piipusta tupruttava savu tuoksuineen kuuluu kesäpäiviin ja iltoihin. Jotenkin jo se saunan lämmittäminen on sellainen rauhoittava rituaali. Todella vaikea selittää, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. 🙂

Toukokuu oli sen verran täynnä ohjelmaa, että moni asia siirtyi odottamaan kesäkuun päiviä. Eilinen menikin ahkeroidessa pihatöiden kimpussa. Kottikärry kaupalla nokkosta. Tänään on oikein paikat kipeänä kaikesta siitä repimisestä. Eikä ihme, nuo vanhat nokkosenjuurakot ovat vahvuudeltaan kuin lapsen ranne! Sinänsä tuo homma onkin mukavampi tehdä vähän viileämmällä säällä, kun saa kunnolla suojata niin kädet kuin jalatkin.

Yksi kesäkuulle työnnetty puhde oli myös saunan perusteellisempi siivous. Vaikka mustat lauteet toki ovat edelleen mieleeni, antavat ne oman haasteensa pihasaunassa. Nimittäin, kun saunaan ei astuta suoraan suihkusta, jää lauteille väistämättäkin likaisia jalanjälkiä. Mustaa pintaa saakin tästä syystä puunata aika usein. Mutta itse löylyhuoneen lisäksi toki nuo saunan muutkin tilat kaipaavat välillä vähän perusteellisempaa puunausta.

Minulle tarjottiin viime keväänä HuopaPalloMattoa bloginäkyvyyttä vastaan, ja tilasinkin pienen maton saunan pukutilaa ajatellen. Nepalin maanjäristys kuitenkin aiheutti paljon pahaa, ja mattojen teko oli käsittääkseni jonkin aikaa tauolla. Pidin luonnollisena, että mattotilaukseni jätettiin huomioimatta, sillä ymmärsin vallan mainiosti, että tärkeämpää oli kriisin ja surun keskellä nousta jaloilleen, ja toimittaa sitten jossain kohtaa oikeat tilaukset.
Elettiin jo pitkälle syksyä kun koin pienen yllätyksen. Nimittäin postissa odotti mysteeripaketti, jota noutaessakaan en vielä arvannut mitä paketti voisi sisältää. Todellakin, siellä oli se suloinen matto, jonka olin melkein jo ehtinyt unohtaa! Mattotilaukseni ei unohtunutkaan kriisin keskellä, vaan se oli (pakkauksesta päätellen) seilannut koko kesän matkalla minulle.

Nyt kovanonnenmatto sulostuttaa saunan pukeutumistilaa, ja tiedättekö, nuo kaikki  vastoinkäymiset vain lisäsivät palluramaton kauneutta. Sillä on todellakin tarina, ja joskus jopa toivon, että matto osaisi sen kertoa.

Nautitaan tästä päivästä! Tänne meille päin ainakin lupasi jo huomenna viileämpää, joten nyt kaikki ilo irti auringosta!

Voihan kesä! Ei lainkaan uskoisi, että eletään vielä aikaa ennen lasten kesälaitumille rientämistä. Tai no, ainakin nyt tämä päivä vielä. 28 astetta kuulostaa paremminkin heinäkuulta, kuin touko-kesäkuun vaihteelta. Keleihin nähden olen puutarharintamalla auttamattomasti jäljessä, mutta olen yrittänyt muistutella itseäni, että eletään kuitenkin kesän alkupuoliskoa, eikä mikään ole vielä peruuttamattomasti liian myöhäistä. Vaikka toki vielä viime viikolla (hyvin suomalaiseen tapaan) vaivasin päätäni silläkin pikku seikalla, että mitä ihmiset mahtavat ajatella, kun kasvimaamme kasvaa vain heinää ja voikukkaa. No, asia on nyt vihdoin korjattu! Eilen sain nimittäin aikaiseksi istuttaa kesäkukat ja tehdä viimeisetkin istutukset ja kylvöt myös kasvimaalle. Kolmen lapsen avulla (yksi naapurista lainassa), itukassipulit pääsivät joutuin vakoihinsa, ja nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Toukokuu oli taas tavalliseen tapaansa yhtä rientämistä ja juoksemista. Kaikkea kivaa kyllä, lämpöä ja aurinkoakin, mutta samalla kuukausi, jolloin kotityöt jäivät vähemmälle ja valkoisia lattioita alkoi peittää isot ja pienet kuraiset jalanjäljet. Ja niin paljon, kuin valkoisista lattioista pidänkin, kesäeläminen niiden kanssa on välillä aika tuskaista. Vaan johan hohtaa taas valkoisena. Aamun imurointi ja lattioiden pesu tuottivat sen verran mielihyvähormonia, että päivää piti juhlistaa jopa syreenikimpulla!

Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että imuroimisesta on tullut pikkuhiljaa kotitöiden inhokki. Luoja, mutta hermojani raastaa imurit, joiden teho säilyy korkeintaan 2-3 vuotta, ja tekstiilisuulakkeet jaksavat palvella korkeintaan puoli vuotta. Kehitin siis aamulla luontevasti itselleni pölynimuritarpeen, mutta nyt kun vielä tietäisi, että millaisen imurin ihminen oikeasti tarvitsee. Tehokkaan ja kestävän kyllä, mutta sitähän ne myyntipuheet aina lupaavatkin. Kaikki vinkit otetaan siis ilolla vastaan! 🙂

Muistatteko sen episodin josta kerroin viime viikolla? Tarina autosta, joka päätti hajota matkalla Helsinkiin. No, tänään olisi tarkoitus koettaa onnea uudelleen. Erittäin pikainen visiitti pääkaupunkiseudulle ja illalla ajoissa kotiin suvivirteen valmistautumaan. Pitäkäähän peukkuja, sillä pahimmassa tapauksessa tarvitsen uuden imurin lisäksi uudet hermot. 😀

Ihanaa kesäpäivää ja perjantaita! Palailen arvontavoittajien pariin viimeistään huomenna!

Tallenna

Tallenna