En oikein pysty vieläkään käsittämään, miten heinäkuu voi olla noin nopeasti ohi. Tuntuu, kuin aika olisi juossut erityisen nopeasti. Ei sillä, pidän yleensä kovasti elokuusta, ehkä jopa helteistä heinäkuuta enemmän, mutta elokuu tuo mukanaan aina myös sen kesäelämästä irrottautumisen, arjen ja lopulta myös syksyn.

Koska heinäkuu tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen ihanalle, piti oikein listata mielessään elokuuhun siirtymisen hyviä puolia, tai ainakin asioita, joista kannattaa nyt ottaa kaikki ilo irti! Listalleni pääsivät ainakin puutarhan kukista nauttiminen, kypsyvät omenat, kaalilaatikko ja muut satokauden herkut, illan hämärät, joihin kynttilät tuovat tunnelmaa ja villasukat (tosin käytin niitä päivittäin myös heinäkuussa).

Hortensian kukinnot alkavat jo menettää väriään, mutta ovat kiitollisia ja kestäviä maljakossa. Tämäkin yksilö on viihtynyt leikkona jo pari viikkoa. Nyt jos koskaan kannattaa hyödyntää se, mitä kukkapenkissä on saatavilla. Syyskuussa valikoima pienenee huomattavasti. 🙂

Tunnelmallista elokuun ensimmäistä!

Tallenna

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Huh hellettä! Juuri nyt ei voi ainakaan valittaa Suomen kesästä. Lämpöä on riittänyt ihan yllin kyllin, ja yläkerran maakuuhuoneet ovat muuttuneet melkoisiksi lämpökammioiksi.

Sain edellisiltana jonkin ihmeellisen allergiakohtauksen. Korvat, nenä ja suu pistelivät ja tuntui kuin poskiontelot olisivat olleet täynnä lasivillaa. Eilisen päivän sain jotenkin pidettyä itseni kasassa, kunnes illan uintireissulla oireet taas voimistuivat ja aivastin yhdeksän kertaa peräkkäin. Kaupassa käynnistä ei tahtonut tulla enää mitään. Tänään onkin sitten kokeiltu vähän parempaa allergialääkitystä, vaan tuppaavat väsyttämään oloa aivan älyttömästi! Yleensä allergiani on vain vuotavaa nenää ja silmiä, mutta nyt en käsitä mistä ihmeestä tuo helvetillinen olo tupsahti. Varsinkin kun oireet pahenevat siellä, missä pujoa ja heinää on huomattavasti vähemmän.

Väkisinkin jäin miettimään, mitä keho haluaa viestiä näillä viime aikojen ylireagoinneillaan. Aivan kuin sillä olisi jotakin suurempaa sanottavaa.

Tänään olen koittanut olla mahdollisimman paljon sisätiloissa, mutta illalla olisi lasten urheilukilpailut, joihin haluaisin niin kovasti lähteä mukaan. Taidan ottaa riskin ja kokeilla, mennään sitten vaikka kahdella eri autolla.

Pieni katkennut tammenoksa viehättää vihreydellään. Pala kesää maljakossa – sisällä.

Ihanaa keskiviikkoiltaa!