Jaahas, uusi viikko ja uudet kujeet! Ihana arki ja aivan tavallinen elämä. Fiilikset ovat väkisinkin vähän syksyiset, mutta ihmekös se, kun katsoo maisemia. Tänä aamuna havahduin myös siihen tosiasiaan, että aamuisin ei enää saa herätä valoisaan. Huh, kirkasvalolampun viritteleminen käyttöön taitaa olla ajankohtaista!

Täällä on herkuteltu viime päivinä luumuilla, ja sato sen kun paranee. Tuntui aikoinaan hassulta, ettei tällaisessa vanhassa pihassa ollut yhtään omenapuuta, mutta onneksi luumupuut tasoittivat peliä. Niitä sentään on, ja pieniä luumupuun taimia vaikka kuinka paljon. Ja vaikka luumuistakin leipoisi vaikka mitä, meillä tykätään syödä hedelmät ihan sellaisenaan. Tosin Foylen sodassa ja Agatha Christien kirjoissa juodaan itsetehtyä luumuviiniä, ja sellaisen kokeileminen vähän kiehtoisi. Ei ehkä niinkään se maku, vaan se vanhahtava perinne. Mutta taidan kuitenkin pitää hedelmät hedelminä ja tyydyn perinteisempiin viineihin. 🙂

Näiden luumuisten kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa uuden viikon alkua!

Save

Hello hello!

Ja hei, terkut Pohjois-Karjalasta! Eräänlaista sukulointia, Valamon luostaria ja paljon paljon muuta on mahtunut viikonloppuun, ja nyt suuntana onkin jo koti. Ihana niin, mulla nimittäin on hirmuinen koti-ikävä, ja tuntuu oikeastaan todella upealta, että tuleva viikonloppu on tarkoitus olla ihan vain kotona.

Mutta nyt muutama hempeän sävyinen kuva lastenhuoneesta, tilasta jonka valo hyvin harvoin innostaa kuvailemaan. Kuluneella viikolla niin kuitenkin kävi, ja tartuin tietenkin kameraan heti. Näiden kuvien hempeän pehmeässä värimaailmassa on jotakin hassua, mikä viehättää silmääni tällä hetkellä hyvin paljon. Huomaan, että kontrastintarpeeni on viime aikoina vähentynyt ja nautin lempeästä sävyjen yhteensulautumisesta enemmän kuin mustan tuomasta kontrastista. Toki nyt ollaan yksityiskohtien puolesta aika lapsellisessa ympäristössä viirien ja pompomien kanssa.

Saan aina välillä kyselyjä kalkkimaalin soveltuvuudesta lastenhuoneeseen, ja edelleen olen sitä mieltä, että kalkkimaali sopii aivan yhtä hyvin lastenhuoneeseen, kuin olohuoneeseenkin. Ja tämä Kalklitir -maalin Nougat -sävy on muuten meillä juurikin noissa huoneissa, mutta fiilis huoneiden muussa värimaailmassa onkin sitten ihan erilainen. Myönnän nimittäin, että viimevuotinen olkkarin pöydänjalkojen maalaaminen oli niin typerä veto, että se on harmittanut älyttömästi. Tai no, toisaalta olen tykännyt vanhasta tarjottimesta jopa enemmän seinäkoristeena, kuin pöytänä, mutta nyt olisi pikkuhiljaa aika löytää olkkariinkin jonkinlainen sisustuksen punainen hempeänsävyinen lanka.

Koska rakastan erilaisia projekteja alustavine suunnitelmineen ja erilaisine vaiheineen, päätin, että tälle syksylle mulla on kaksi sisustusprokkista. Toinen on juuri olohuoneen ”lämmittäminen”, eli uuden sohvapöydän löytäminen, sekä mustan senkin poistaminen ja toinen liittyy työhuoneeseen, jonne olen alkanut haaveilla myös kalkkimaalattuja seiniä.

Sisustaminen on siinä mielessä hauska juttu, että välillä tosiaan tulee tehtyä virhearviointeja ja toisaalta mielikin muuttuu matkan varrella. Silti olen älyttömän tyytyväinen, että omalla kohdallani käännökset ovat lopulta aika pieniä. Ihaninta on kuitenkinse, että omassa kodissa on lupa erehtyä ja hukata innostuksensa. Kaikkea kun ei tarvitse ottaa aina niin himputin vakavasti. 🙂

Olkoon tämä nyt jonkinlainen sisustussyksyni startti!

Ihanaa sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Jestas sentään, mutta aika rientää! Nappasin aamupäivällä kourallisen luumuja kitaani ja totesin, että juurihan ne luumupuut vasta kukkivat.

Olin nuorempana ehdottomasti syysvihaaja. Käänsin ajatukseni kaikkeen kurjaan, pimeyteen ja koleuteen, sinnittelin kohti valkoista maata ja sitä myöden uutta kevättä. En väitä vieläkään nauttivani loka-marraskuun pimeistä sadepäivistä ja kuraisesta maisemasta, mutta jotenkin olen oppinut vuosien varrella näkemään hyvää myös syksyn kolkoimmassa jaksossa. Mutta se kolkkous on vielä kaukana ja edessä on upeat kirpeät syyspäivät. Värien hehku, sekä auringon lämmittävät säteet. Viljapellot loistavat nyt kypsissä sävyissään, ja tekisi mieli kirmata niiden keskellä. Tiedättehän sellaisen valokuvakliseen, jossa hiukset hulmuten juostaan viljapellolla alkusyksyn usvasta siivilöityvässä auringonvalossa. Jätän nyt kuitenkin sotkematta kenenkään satoa, ja tyydyn ihastelemaan maisemia mielikuvitukseni avulla. Ja maisemathan on tähän aikaan vuodesta upeat juuri tuon usvan ja auringon vuoksi.

Syksy tuo mukanaan aina sellaisen kollektiivisen pesänrakennusvietin, jossa me suomalaiset luomme itsellemme tilaa käpertymiseen. Koko kesä on oltu sosiaalisia, menty, tultu, juteltu jopa naapureiden kanssa ja eletty vetämättä verhoja ikkunan eteen. Syksyllä, päivän lyhentyessä ja ilmojen viiletessä, käperrytään kotiin, ja se koti muuttuu jonkinlaiseksi linnaksi. Ok, onhan meissä poikkeuksia, mutta kyllä mä henkilökohtaisesti uskon, että se mollivoittoisuus näistä koordinaateistamme johtuu. Ilmastolliset faktat ovat ajaneet kansaamme ammoisista ajoista asti sisälle oman tuvan lämpöön; Lunta tupaan ja jäitä porstuaan, mutta hengissä on selvitty!

Olen huomannut, että syksy luokitellaan jossain kohtaa jopa kirosanaksi, jota ei missään nimessä saisi lausua ääneen. Itse en ymmärrä, koska lopulta kyse on vain yhdestä vuodenajasta. Tai no, ehkä se on myös eräänlainen state of mind, mielentila, jossa kohtaavat juuri ne valokuvakliseet ja pesänrakennusvietti kynttilöineen ja villasukkineen. Mutta kullekin juuri sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta, sillä Suomessa syksyltä ei voi välttyä, ja se nyt vain on fakta.

Kuten jokaisena viime vuotena, teen sen jälleen. Vannon selviytyväni syksystäkin hengissä (on muuten toiminut), ja nautin tästäkin vuodenajasta sen suomin puittein. Omalla ajatusmaailmalla on kauaskantoiset seuraukset, ja jos jaksaa pysyä oikein positiivisena, voi päätyä jopa kevääseen!
Kun ottaa näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä kaiken ilon irti, huomaa, että ei se tuleva syksy nyt niin paha juttu olekaan, vaikka joka puolella on pimeää ja vettä sataa vakaan. Ja kyllä, muistuttakaa ihmeessä , jos (ja kun) olen marraskuussa eri mieltä!

Kuvat eiliseltä, kunhan räpsäisin. Eivät millään tavalla liity aiheeseen, tiedän.

Mutta hei, nyt muistuttelisin Nespresso -arvonnasta! Mikäli mielit itsellesi aamukahvien pelastajaa, eli Nespresson kahvikonetta, käy vastailemassa kysymykseeni arvontapostauksen kommenttiosioon!
Samalla iso kiitos kaikille Nivea -arvontaan osallistuneille! Oli kiva lukea kommenttejanne ja huomata, että aika tutusta tuotesarjasta on kyse. Tällä kertaa sain arpoa viisi voittajaa, ja onnekkaimmat olivat Piia, Jaana, Annu, Tuula sekä Aidafoun. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Nyt kuitenkin pääni sisällä kaikuu taukoamatta ”omenamuffinit, omenamuffinit…”, ja tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä.

Aurinkoa ihanat!

Save

Tallenna