En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntuu, että suhtautumiseni viikkoon on muuttunut. Joskus muinoin sitä aina odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta nykyisin se tuo yleensä tullessaan myös tunteen siitä, että tämäkin viikko kului aivan liian nopeasti.

Toki edelleen odotan viikonloppuja, ja perjantai on yksi viikon parhaista päivistä, mutta silti tuntuu, että aika myös kuluu aivan liian nopeasti. Tunne on luonnollisesti vahvimmillaan näin syyslomaviikon jälkeen, kun huomaa, ettei yhteen viikkoon sitten mahtunutkaan niitä kaikkia suuria suunnitelmia. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit siivoamatta, mutta onneksi ne tärkeimmät tuli tehtyä. Nukuttiin lasten kanssa pitkään, ja vietettiin kiireettömän huoleton viikko pikkutiikeriä paijaten.

Ainakin täällä on ollut muuten niin pimeä ja musta viikkoa, että kynttilävarastot ovat huvenneet oikein vauhdilla. Täydennystä pitääkin hommata aika nopealla aikataululla. Tämän syksyn yksi sisustushankinnoistani on ollut ENO Studion Multi Candle Pin -kynttelikkö, joka luonnollisesti nostaa myös kynttilöiden kulutusta. Sopivan simppeli valontuoja keittiön pöydälle.

Ensi viikolla jatkuu arki, mutta nyt nautitaan ensin viikonlopun verran kiireetöntä tunnelmaa.

Suloista perjantai-iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Nyt ollaan kyllä jo semisti jouluisen puolella, myönnän! En kuitenkaan voinut vastustaa noita kullankimaltavia Mailegin enkelinsiipiä, kun niihin jouluostosteni lomassa törmäsin. Ne on jotenkin niin suloiset ja kauniit, että tuskin niitä raaskii joulun jälkeen piiloonkaan laittaa. Noin valojen kanssa ne näyttävät kuitenkin vähän jouluisilta, vaikka nuo samat valot kyllä nekin toimittavat yövalon virkaa ympäri vuoden. No, joku sanoi mulle joskus, että meillä on joulu vuoden ympäri, joten menkööt sen piikkiin. 🙂

Instagramissa jo ensilumia onkin ollut tarjolla, ja vähän aikaa sitten näin itsekin muutaman hiutaleen ilmassa. Siinä ne leijuivat hiljalleen alas ja katosivat näkyvistä. Ihana fiilis! Joka ikinen vuosi niin ihanan ihmeellistä, ja muistuttaa, että lopulta ne neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus!

Käyn muuten kovaa sisäistä kamppailua tuon pinnasängyn kanssa. Klaarahan ei ole itse halunnut edes kuulla puhuttavan uudesta ”isojen tyttöjen sängystä”, vaan pitää lähes tulkoot kynsin hampain kiinni tästä ”omasta sängystään”. No, nyt asiaa on pehmitetty ja isomman sängyn hankintaa on suunniteltu, mutta huomaan, että pinnasängystä luopuminen onkin mulle itselleni myös aika kova kolaus. Ison tytön sänky tarkoittaa jo vähän isompaa tyttöäkin, ja äidin sydäntä se riipaisee. Onneksi vintillä on tilaa, ja ehkä joskus saan kaivaa sängyn taas käyttöön. Siinä toivossa tahdon olla.

Tänään lapset lunastivat vanhempieni lupauksen syysloman yökyläilystä ja me jäimme viettämään iltaa ihan aikuisten kesken. Nyt kynttilöitä palamaan ja mukavaa asentoa lopuksi iltaa. Aikuisten laatuaikaa tiedossa!

Tunnelmallista iltaa!

Lauantaita! Täällä on juuri aivan ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen hetki. Toinen lapsista on syntymäpäivillä, ja toinen ulkoilee isänsä kanssa. Minä hiivin villasukissani ja sytyttelen kynttilöitä. Ennen kirjaan tarttumista ajattelin kuitenkin napata muutaman kuvan sillä kylmä ja harmaa päivä saa kodin näyttämään erityisen kodikkaalta ja fiiliskin on sen mukainen.

Mutta mikä tekee kodista sitten kodikkaan? Varmasti jokaisella on oma ajatuksensa tästä, kuten sisustuksesta ja muustakin kodin tunnelmasta. Itse kuitenkin huomaan näin syksyisin sen kodikkuuden tarpeen lisääntyvän. Kesällä eletään puolittain ulkona, mutta lyhenevät päivät ajavat sisään ja houkuttelevat käpertymään oman kodin tunnelmaan.

Kuten tiedätte, meidän koti ei ole millään tavalla kliinisen minimalistinen. Se on enemmänkin rönsyilevä ja kerroksellinen, eikä sille varmaan lopultakaan löydy yhtä yksiselitteistä tyylisuuntaa, vaikka sitä joskus yritin teiltäkin kysellä. Mutta tyylisuunnasta ja lokeroinnista huolimatta, jokainen koti on asukkailleen kodikas omalla tavallaan.

Mulle kodikkuus syntyy tunnelmasta, joka ei välttämättä ole edes sidottu sisustukseen. Toki päälisin puolin siisti koti tuntuu kutsuvammalta, kuin koti jossa kaikki on hujan hajan, mutta mulle on tärkeää, että tunnelmassa näkyy myös eläminen. Myös tuoksuilla on iso merkitys. Koska kotimme ja käyttövetemme lämpenee kokonaan puilla, meillä on sellainen puulämmityksen tuoksu. Tämän lisäksi poltan mielelläni tuoksukynttilöitä, ja kokkailu ja leipominen luovat omaa tunnelmaansa. Tuli on oikeastaan yksi kodikkuuden lähde. Palaa se liekki sitten lämmityskattilassa, kynttilässä tai takassa, se luo aina omaa tunnelmaansa.

En juuri perusta ylimääräisille koriste-esineille, mutta käyttötavaroiden ulkonäön suhteen olen sitäkin vaativampi. Iso merkitys on esimerkiksi astioilla, joiden tykkään näkyvän ja olevan helposti saatavilla. Kukat ja kasvit luovat kynttilöiden tapaan tunnelmaa. Meillä on paljon koreja, kasseja ja pusseja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaista tarvittavaa. Toisin kuin hyvin modernissa kodissa, ne saavat näkyä ja olla esillä.

Myös materiaaleilla on oma merkityksensä. Luonnolliset pinnat, karheus, pehmeys ja rauhalliset sävyt. Nuo kaikki tuovat mulle kodikasta tunnelmaa. Mutta ulkoisista tekijöistä huolimatta uskon, että sillä omalla fiiliksellä on kodikkuuden suhteen suurin merkitys. Rauhallinen ja levollinen olo ovat nimittäin ehkä niitä suurimpia tekijöitä tässä asiassa. Koti jaetaan rakkaimpien kanssa, ja siellä eletään se tavallisen elämän tärkein, eli arki. Koti on paikka jossa saa olla oma itsensä, paikka jossa pitää tuntea olevansa turvassa.

Niin, että kun se rauhallinen illuusioni nyt päättyikin siihen, että eteisestä kuuluu järkyttävää kiukuttelua, kodikkuus ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Nimittäin, yhtä varmasti kuin natiseva puulattia, tähän taloon kuuluu myös tuo Känkkäränkän vierailu. (Aion tosin yrittää neuvotella itselleni vielä hetken myös sitä lukuaikaa.)

Kodikasta viikonloppua!

Tallenna