Vaikka aurino ei tänään juuri ole päässyt paistamaan, yöllä satanut lumi on antanut tänään ihanaa puhdasta valoa. Pakkasen vähän laskettua koirakin viihtyy taas hiukan paremmin ulkona, ja tänään onkin tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Raikas talvi-ilma tekee hyvää, ja rentouttaakin mukavasti.

Lupasin kuvia makuuhuoneesta, ja tässä niitä muutamia. Eipä tuo nyt juuri ole muuttunut, ja sähkötkin ovat ehkä enemmän ilo asumisessa, kuin kuvissa, mutta nyt voi sanoa, että makuuhuone on vihdoin valmis! Tosin tuo sähköjen veto tuli jotenkin niin yllättäen, etten ollut ehtinyt (heh, neljä vuotta aikaa!!!) miettiä makkarin kattovalaisinasioita ja kattoon päätyikin vintiltä vanha kruunu – paremman puutteessa ja väliaikaisesti. 🙂

Jokin patterinsuojus/ikkunalauta on vielä ajatuksissa makuuhuoneeseen laittaa, mutta muuten se on nyt siinä. Ja kyllähän se aika kivalta tuntuu, kun ei tarvitse joka imuroinnilla jatkojohtoja selvitellä.

Makuuhuoneen ja yläkerran aulan Love Warriors julisteet koristelin jouluksi Tine K:n risutähdillä. Nyt pähkäilenkin, että kai ne pitäisi jouluisuutensa vuoksi kerätä taas vintille säilöön. Jotenkin ei lainkaan huvita! Ja hei, on yläkerran karahkakuusessakin vielä koristeet, ja Nisset ja possutkin on yhä paikallaan. Apua, huomenna on pakko tehdä asialle jotain!!!

Olen sopinut itselleni illaksi vielä jumppapalaverin, mutta sen jälkeen mulla on optio yhteen lämpimään kainaloon, kulholliseen popcornia ja pariin jaksoon Gilmoren tyttöjä.

Ihan parasta lauantai-iltaa myös teille!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hellohello!

Hassu fiilis tästä loppaisesta, tuntuu että sitä jouluakin touhuttiin juuri, ja nyt se sitten on ohi. Tai no, voihan sen katsoa päättyväksi vasta Nuutin päivään, mutta minulle itselleni loppiainen on nimenomaan joulun päättymistä. Eikä kyse ole niinkään koristeista tai mistään muustakaan ulkoisesta. Lähinnä siitä tunteesta, että joulu on nyt yksinkertaisesti ohi

Loppiainen on myös eräänlainen virstanpylväs päivän pitenemisessä. Johtunee varmaan murteellisista ja alueellisista eroista, puhutaanko kukon- vain kananaskelista, ja missä kohtaa hullu huomaa eron päivän pitenemisessä, mutta minä olen kasvanut juurikin sen sananparren mukaan, että tapanina päivä on kukonaskelta pidempi, ja loppiaisena sen hullukin jo huomaa. Ja huomaahan sen. Paitsi että päivät ovat kirkkaita auringonpaisteesta ja lumisesta maisemasta johtuen, tulee pimeäkin jo huomattavasti myöhemmin.

Ehkä kuitenkin suurin loppiaisen tuoma muutos on se, että tämän viikonlopun jälkeen jatkuu arki. Niin tervetullutta kuin tavallinen elämä jälleen onkin, samalla se hiukan hirvittää. Viime vuonna arki näytti sen kiireisimmän puolensa, ja meitä aikuisia vaivasi loputon riittämättömyydentunne. Tälle vuodelle hankimme perhekalenterin, jonka toivomme tuovan jonkinlaista helpotusta arkiseen organisointiin. Eihän sekään ihmeisiin pysty, ja elämä on yllätyksiä täynnä, mutta ajattelen, että niistä yllätyksistäkin selvitään paremmin, kun puitteet noin muuten ovat kunnossa.

Vaikka mieli vaeltaakin jo tulevassa arjessa, tämä viikonloppu kuitenkin yritetään pyhittää vielä rennolle olemiselle. Pikkuhiljaa siirrytään aikaisempaan iltaan ja varhaisempaan heräämiseen, mutta muuten ollaan lomatunnelmissa. Ladataan akkuja ja otetaan aurinkoisista keleistä ilo irti.

Leppoisaa loppiaista ja suloista viikonlopun aloitusta.

Tallenna

Voittajafiilis!
Viritin nimittäin eilen illalla vekkarin soimaan ja nousin tänään täynnä tarmoa! Lunta ja pakkasta on taas hetki odoteltu, ja nyt kun ne molemmat suvaitsivat saapua, piti tilannetta tietenkin juhlistaa siivouspäivällä.
Lakanapyykkiä koneeseen ja peitot, tyynyt sekä petarit päiväksi ulkoilemaan. Joulua en kuitenkaan tohtinut vielä laittaa pakettiin. Ehkä nisset ja possut päätyvät viikonloppuna vintille, mutta esimerkiksi ikkunatähdet ja äidin virkkaamat lumihiutaleet saavat olla loppiaisesta eteenpäin talvikoristeita. Pari amaryllistä ja muutama hyasintti ovat vielä kuistilla jemmassa, joten joulu jatkuu myös kukkien myötä.

Ikkunoiden takaa pilkistävä luminen maisema on älyttömän kaunis sisustustehoste. Koko koti näyttää nyt aivan erilaiselta, kuin esimerkiksi jouluna, vaikka mitään sen suurempaa muutosta en olekaan tehnyt. Valkoinen ja harmaa saavat kuitenkin mukavasti eloa lumisesta maisemasta.

Tässä pari päivää sitten eteeni tuli Facebookissa ”siivouskalenteri”. Sellainen yläasteen kotitalouskirjan sivua muistuttava taulukko siitä, mitä pitää siivota ja miten usein. Meinasin lentää selälleni, kun luin taulukosta, että esimerkiksi imurointi kuuluu kerran viikossa suoritettaviin kotitöihin!?! Pyhä jysäys, meillä pyörii jo huomenna villakoirat lattioilla, ja tästä syystä en jaksa nähdä edes vaivaa imurin sullomisesta siivouskaappiin.

Mutta nyt kahvia koneeseen ja hommia jatkamaan. Kenties se vaatehuonekin selätetään vielä tällä viikolla! 🙂

Tallenna

Tallenna