Kyselitte eilisen suklaakeksejä leimalla -postauksen keksitaikinareseptiä, joten laitan sen nyt teille tähän!
Jälleen kerran helppo ja simppeli resepti, jolla onnistuu varmasti!

Helpot suklaakeksit
n. 25kpl

125 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään, ja lisää ne taikinaan välillä sekoittaen. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa. Mitä kylmemmäksi taikinan saat, sen helpompi sitä on leipoa. Vähän kuin piparkakkutaikina!

Kauli taikina jauhotetulla alustalla levyksi, ja ota siitä haluamasi muotoisia keksejä. Taikinaa voi verrata piparkakkutaikinaan, eli mikäli leipominen vie aikaa, tai teet suuremman taikinan, laita välipaikat aina välillä kylmään. Paista 200 asteessa noin 7 minuuttia, riippuen keksien koosta ja paksuudesta.

Jos käytät keksileimasinta, laita keksit jääkaappiin hetkeksi ennen paistamista. Tämän pitäisi varmistaa, että kuvio jää kunnolla näkyviin!

Keksit voi koristella mielensä mukaan, tai niitä voi kasata päällekäin, ja lisätä väliin erilaisia kreemejä. Tämänkaltaiset keksipinot voi tehdä jo edellisenä päivänä, ja antaa niiden pehmitä jääkaapissa. Tuloksena suntyy hauskoja lusikoitavia leivoksia, kun keksit kostuvat!

Näitä ehtii nopeasti tekemään vielä illalla vaikka halloween-bileisiin! Koristeeksi voit kastaa keksit vaikka suklaaseen ja teeman sävyisiin strösseleihin!

Se on perjantai – taas! Mukavaa viikonloppuun laskeutumista!

En ehkä tule saamaan vuoden vastuullisimman äidin palkintoa, kun kerron, että jääkaapin ovea iltapäivästä availlessani (ja todetessani tarjonnan kovin tylsäksi), ehdotin lapsille, että välipala kuitataan suklaakekseillä. Ja niinhän me tehtiin; Leivottiin keksejä, ja mutusteltiin niitä kylmän maidon kanssa.

Muutaman päivän jauhopeukaloani on poltellut sunnuntaina Granitista ostamani keksileimasin eli Cookie stamp. Kiitosta vaan Esmeralda’s ja Retromoderni kaivuuavusta. Hyvä että osuttiin ostoksille samaan aikaan, rauhanmerkit olivat tosiaankin visusti korin pohjalla! 🙂

Mulla on hyvä suklainen ohje pikkuleiville. Sellainen muotonsa pitävä taikina, jota on kiva käyttää esim. piparimuottien kanssa. No, tällä kertaa keittiöremontti vakeutti asioita, sillä pyöreä muotti ja ohutreunaiset viinilasit olivat molemmat ulllakolla, ja ympyrät piti painaa ihan tavallisella juomalasilla, eikä reunoista näin tullut ollenkaan niin kauniit. Leimasimen kuviokin oli hiukan pettymys, tuossa kumissa kun se näyttää kivalta, mutta itse keksissä idea ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kuvio pitäisi olla leimassa ikään kuin toisin päin!

No, mutta olipa hyvä syy leipoa! Ja, koska eilen tehtiin suolaista, niin pysyy tasapaino leipomusten välillä!

Leppoisaa torstai-iltaa!

EDIT: Ohje keksitaikinaan löytyy nyt täältä.

Onpas todellakin ollut syksyisen harmaa päivä. Oikeastaan pimeä päivä, sen verran vähän on luonnonvaloa ollut tarjolla.

Eilisen siivouspäivän luonnollinen jatkumo on armoton sisustusvimma. Tiedättehän… Sitä katselee paikkoja ja pohtii, että tuonnekin sopisi sitä ja tuonne tätä… Vaan lastenhuone on tänään aiheuttanut päänraapimista ja tuskastuneita huokaisuja. Jotenkin se ei vain näytä siltä, miltä haluaisin sen näyttävän.

Pari viikkoa sitten postasin otsikolla lasten valtakuntaa. Pieniä kuvakulmia Klaaran puolesta huonetta, ja tässä nyt lähinnä Niilon vaatekaappia päälisineen. Pitäisi kai nappasta joskus kuvia laajemmallakin objektiivilla, mutta näin pimeään aikaan jumittaudun näihin suosikkeihini. Lastenhuoneesta löytyy kuitenkin kuvia tuon lastenhuoneessa-tägin alta.

Tällä hetkellä huoneessa vahvimmin silmiini pistävät mustavalkoiset verhot. Olen ommellut piilolenkkiverhot Ikean paksusta raitakankaasta, ja ne kätkee taakseen pimennysverhot, jotka ovat lastenhuoneessa ehdottomuus. Pohdin harmaita vaihtoehtoja; Kivoja graafisia kuvioita pienemmällä kontrastilla tai kenties harmaata pellavaa..? Myös mustaksi aikanaan mattaspreijatut lelukorit alkavat olla tiensä päässä, ja niiden tilalle kaipaisin jotakin muuta. Mutta mitä…?

Niin, että eipä näitä kai murheiksi voi kutsua, mutta sellaisiksi kinkkisiksi pähkinöiksi. Ja toisaalta, lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä tosiseikkaa, että huoneen asukkaille on ihan yksi ja sama, millaiset verhot ikkunassa roikkuvat, tai millaisissa koreissa lelut lojuvat. 🙂

Niinpä mä jatkan suunnitteluani ja huokailen ihan rauhassa. Ehkä jonain ihan tavallisena päivänä lamppu syttyy, ja ahaa-oivallus pomppaa mieleeni!

Lasten vaatekaapit ovat vanhaa Ikeaa, puiset Leksvik vaatekaapit, jotka olen sutinut valkoisiksi. Peuraperhe on Ombrellinosta, koiravalaisin Egmontin, ja kori Tine K:n. Nipsuvalaisin ja London-juliste Ikeasta ja vaatekaapin kyljessä roikkuu Happy Lights -pallovalot.