Vaikka kaikki se juhlallisuus, mikä loppuvuoteen kuuluu, toki piristää ja tuntuu hauskalta, on tämä ihan tavallinen viikonloppukin silti melkoisen mukavaa aikaa. Aikaa on enimmäkseen vietetty kotona, ja ehkä se juuri on sitä parasta. Kun ei tarvitse mennä minnekään, ei ole kiire eikä hoppu.

Lapset lähtivät ruokailun jälkeen isänsä kanssa luistelemaan, ja minä jäin tekemään hommaa, jonka deadline on tänään. Viime tipassa, mutta kuitenkin aikataulussa. Niin mulla on tapana ajatella.

Koska munia sattui kaapista löytymään vielä kaksi, päätin tehdä pannarin pienille punaposkille iltapalaksi. En edes muista koska meillä on viimeksi syöty pannaria, siitä on aikaa vaikka miten. Ohje on sama vanha, maailman paras pannukakku. Tämä maistuu aina – itse tehdyn mansikkahillon kanssa, tai ilman.

Vielä hiukan pyykkikoneen pyöritystä ja iltatoimet, sitten ollaankin valmiina uuteen viikkoon ja uusiin kujeisiin.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tallenna

Piparkakkutehtaalta terve!

Kolme leipuria, ja kolme kiloa piparkakkutaikinaa. Tulihan niitä aika kasa. Perinteeksi on tosin muodostunut, että leivotaan piparit myös isomummulle, joten ihan kaikki ei jää omaan piparipurkkiin.

Olen onneton pikeerinpursottaja, minkä vuoksi en jaksa edes yrittää tehdä perinteisesti koristeltuja piparkakkuja. Edelleen tämä sokerimassa on enemmän mun juttu, ja sillä saa näyttävyyttä joulupipareihin.

Tänään pitäisi vielä pusertaa makkarin kimpussa, mutta katsotaan, miten pitkälle sen kanssa päästään. Olen itse jo vähän hölläämässä koko projektin kanssa, koska kuitenkaan ei ehditä saada sitä valmiiksi ennen joulua. No, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä ilta.

Piparkakuntuoksua sinne teillekin!

Ja tuoksuukin myös.

Ohjeen löydät täältä, suosittelen kokeilemaan!

Noustiin vasta ruokapöydästä, mutta taidan silti pari siivua maistella. Maltin ja Valtin joulukalenteri ja sen kylkeen limppua. Ei paha!

Kivaa iltaa!