Lallallaa lauantaita!

On muuten hurjaa kun aamulla herätessään huomaa, että kello on jo kymmenen! Huh, enpä muista, koska olisin nukkunut viimeksi noin pitkään! Mutta hyvinhän tässä silti on ehditty vaikka mitä, ja päivää on yhä jäljelläkin.

Kesän jälkeen viikonloppuihin on palannut taas se perinteinen viikonloppusisältö. Telkkaria ja herkkuja, noin niin kuin lyhyesti sanottuna. 🙂

Eilen löytyi Viaplaysta hyvä uusi sarja, Blindspot nimeltään. Vähemmän tullut näitä jenkkisarjoja katseltua, mutta kesällä tuli tuijotettua The Following (esitetty vissiin joskus Suomessa nimellä Pahan jäljillä (ja aika karmiva ihan ensialkuun)), ja huomasin, että kyllähän noitakin taas välillä katselee, vaikka enemmän silti pidänkin yhä skandi- ja brittirikossarjoista. Keväällä tuli se tunne, että Netflixistä oli jo katsottu kaikki katsomisen arvoinen, ja pitkään meninkin eteenpäin ihan vain Yle Areenan annilla. Nyt kuitenkin ajateltiin testata tuo toinenkin suoratoistopalvelu, josta siis nämä kaksi viimeistä löytöä. Koska telkkaria tulee katsottua arkena todella vähän (lähinnä oikeastaan vain viikonloppuisin), en pysty katsomaan kuin yhtä sarjaa kerrallaan. Onneksi sentään pystyn lukemaan kirjoja yhden tv-sarjan ollessa kesken. 😀

Lasten kanssa leivottiin kauralastuja (maailman helpoimmat pikkuleivät) lauantaiherkuksi ja syömisen suhteen on muutenkin otettu rennommin. Meillä yritetään arkiviikko päästä läpi parilla ruokalajilla, joten viikonloppuna on kiva heittäytyä villiksi ja syödä enemmänkin siihen senhetkiseen mielitekoon. Ja tänään se näyttää tältä!

Nyt kuitenkin hetkeksi Lars Keplerin ja Kaniininmetsästäjän seuraan! Ei lainkaan pahoja nämä viikonloput! 🙂

Tässä on nyt pari viikkoa tullut tapeltua blogin kuvien, tai itse asiassa niiden laadun kanssa. Linssit kiinni tietokoneen näytössä olen tihrustanut ja tihrustanut, mutta ei se nyt siitä parane. Jostain syystä tämä WordPress tahtoo tehdä kuvistani puuroa, enkä oikeastaan voi asialle mitään. Tänään tosin jo mietin, josko jättäisin kuvat vallan julkaisematta, mutta mennään nyt näillä, kun ei muutakaan voida! Toivotaan, että pikapuoliin kuvatkin muuttuisivat sellaisiksi, joiksi olin ne ajatellut. 🙂

 

Leppoisaa lauantain jatkoa!

 

Save

Heipsan! Tomaattikeitto on yksi ikisuosikkini, siihen kun ei tunnu kyllästyvän koskaan. Vaikka välillä lounaskeitto tuleekin napattua valmiina kaupasta (ja joka kerta kysyn itseltäni miksi?), se ihan paras versio syntyy kotona, pienistä ja maukkaista tomaateista uunissa paahtamalla. Makua tomaattikeitto nappaa yrteistä sekä valkosipulista ja sen hapokkuutta tasaa kerma tai juusto

Ilmojen viiletessä moni kesätauolle jäänyt ruokalaji palaa ainakin meillä taas listoille, ja yksi näistä on nimenomaan keitot. Kesällä kuuman keiton syöminen puskee hien pintaan, mutta viileämmällä säällä keitto menee siinä missä muukin lämmin ruoka. Talvella keittolautanen on viluisen ihmisen parhaimpia kavereita. Höyryävä liemi nimittäin sulattaa sen luihin ja ytimiin päässeen kylmyyden. No, nyt ei olla vielä syksyssä, saati talvessa, mutta sen verran on syksyä kuitenkin ilmassa, että keitto taas maistuu. Lämmin keitto jopa täyttää vatsaa salaattilounasta paremmin, ja itse syön päivälliseksikin mieluummin kevyen keiton, kuin tuhdin pasta-aterian.

Helppo ja herkullinen
tomaattikeitto
2-3 annosta (pääruoka)

1 kg kirsikkatomaatteja, tai muita maukkaita pieniä tomaatteja
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
2dl kana- tai kasvislientä (riippuen keiton toivotusta paksuudesta)

Lisäksi makua taittamaan kermaa, ranskankermaa, vuohenjuustoa tai mozzarellaa

Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen.
Pese ja kuivaa tomaatit, huuhtele timjaminoksat. Öljyä uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja kuori valkosipulinkynnet (voit halkaista valkosipulinkynnet pitkittäin kahtia tai painaa ne veitsellä littanaksi). Laita vuokaan sekä tomaatit, että valkosipuli ja timjami.

Paahda tomaatteja uunissa n. 45 minuuttia.

Nypi timjaminoksat pois tomaattien joukosta. Jos et halua lopputuloksesta voimakkaasti valkosipulista, voit myös poistaa osan valkosipulinkynsistä tai noukkia ne tässä kohtaa vallan pois. Kaada tomaatit, ja niistä irronnut neste kattilaan. Riivi mukaan myös timjamin lehtiä, mutta älä laita kattilaan niiden varsia. Lisää kattilaan myös liemi. Mikäli haluat keitosta ohuempaa, voit lisätä joukkoon myös enemmän kana- tai kasvislientä. Itse pidän paksusta keitosta. Sekoita tomaatteja kauhalla, jotta niiden rakenne menee kunnolla rikki. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia.

Soseuta, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kerman voi sekoittaa valmiin keiton joukkoon ja kuumentaa, mutta kerman tai juuston voi myös lisätä vasta lautasellekin, kunkin syöjän maun mukaan. Itse sekoitan kuumaan keittolautaseen lusikallisen ranskankermaa, ja kiehuva keitto muuttuu nopeasti suuhun lusikoitavaksi.

Mausteena käytän usein myös basilikanlehtiä, mutta tällä kertaa nyt vain timjamia. 🙂

Oikein maukkaan tomaattikeiton saa aikaan myös kokonaisina säilötyistä tomaateista, tai vaikka 50/50 suhteella tuoreiden kanssa!

Tänään nakkasin villatakin sijaan ihan takin päälleni. Harmaan ja kolean tuntuinen aamu tarttui näköjään myös koko päivään, tarjoten mahdollisuuden harjoitella syksyyn asennoitumista. Hyvä hetki opetella nauttimaan niistä pienistä jutuista, jotka tekevät syksystä kaunista ja kodikasta!

Kivaa keskiviikkoa!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tänään on sellainen ”pannari iltapalalle, vai mustikkapiirakka jälkkäriksi -päivä”. Päädyin mustikkapiirakkaan, koska en jaksanut odottaa iltapalalle asti. Joku väittäisi lohturuuaksi, itse väitän vain herkuksi. Varsinkin kun kylkeen nakkaa pallon vaniljajäätelöä!

Sunnuntaina paistoin valtakunnallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi pellillisen pullapohjaista mustikkapiirakkaa, mutta tämä versio vie aina voiton helppoudellaan ja nopeudellaan. Varmaankin se ensimmäinen tänne rustaamani resepti, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja ympäri vuoden, koska samaan piirakkapohjaan voi tehdä niin raparperi-, puolukka-, kuin omenapiirakankin (ja kaikki muut mieleen tulevat variaatiot).

Mustikkapiirakka

1,5dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1dl piimää
1,5dl voisulaa/juoksevaa margariinia

 Pinnalle mustikoita (raparperia, omenaa, tmv) Sokeria maun mukaan.

***

 Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää rasva ja piimä. Sekoita.
Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää mustikat ja ripottele päälle sokeria.

Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Sää on ollut tänään hetkittäin jopa syksyinen. Tai ehkä se fiilis tulee enemmänkin siitä kelmeästä valosta, joka on tänään tulvinut ikkunoista. Pidänkin kyllä itse enemmän tästä heinäkuun jälkeisestä valosta, joka on jo huomattavasti pehmeämpi. Ymmärtää termin kelmeä sitten jokainen miten tahtoo. 🙂

Mutta nyt saunaan. Ihanaa iltaa!