Siitäkin huolimatta, että huomenna ei ole tarkoitus aloittaa 40 päivää kestävää paastoa, päätin, että tänään herkutellaan oikein kunnolla. Ja mikäs sen parempi laskiaisherkku, kuin laskiaispulla! Kuten olen ennenkin kertonut, meillä ei tuskailla hillon ja mantelimassan välillä, vaan pullaan laitetaan ainostaan kermavaahtoa. Tämä siitä johtuen, että sekä leipuri, että lapset, syövät pullansa mieluiten ilman ylimääräistä lisuketta. Eikä miehenikään ole koskaan lisätäytteiden perään kysellyt. 🙂
En ollut itsekään laspena mikään makeiden leivonnaisten palvoja. Silloin joskus kun kauppassa oli leipomotuotteita myyvä konsulentti, valitsin mieluiten sämpylän – tai korkeintaan voipullan. Ja kuten omat lapseni, söin itsekin ihan maksimissaan rinkilämunkkia (ei hilloa!) ja korvapuusteja. Viinereitä en ole oppinut syömään vieläkään, ja hilloakin kartan aika lapsekkaaseen tapaan. Kermavaahdon makuun sen sijaan pääsin aikuisuuden kynnyksellä, ja siihen olen myös omia lapsiani pikkuhiljaa totuttanut. Ja hei, vehnäpulla sokerilla ja kermavaahdolla riittää kyllä!
Jos näin arkipäivänä ei aika tunnu riittävän pullataikinan alustamiseen, helppo tapa taikoa (ainakin puoliksi) itse tehdyt laskiaispullat, on ostaa paistovalmiita pullia kaupan pakastealtaasta. Pullat uuniin ja kerma vaahdoksi. Sitten vain hattu pois pullasta (itse otin ihan ohuelti ja leikkasin pienellä piparimuotilla sydämeksi) ja aimo annos kermavaahtoa pullan ja lakin väliin. Päälle ripaus tomusokeria ja sitten voikin jo taputella itseään tyytyväisenä harteille! Jos laskiaistiistai kaipaa nopeaa oikaisua myös ruokapuolella, suosittelen tätä keväisen vihreää hernekeittoa, joka syntyy pikavauhdilla ennen harrastuksiin juoksemista.
Iso tähtityllani taitaa olla mennyttä kalua, sillä sitä ei löytynyt mistään. Pahoin pelkään, että joku innokas on heittänyt sen roskikseen pursotinpussin seurana. Näistä pullista jäi siis skarpit pursotukset pois, vaikka eihän se tietenkään makuun vaikuta. Ymmärrän sinänsä oikein hyvin, että joillakin pro-tason ruokabloggaajilla on ihan erillinen studiokeittiö työtouhuja varten. Vaarana kun kuitenkin on, että kotona menee omat ja firman kapustat sekaisin. 😀
Oikein mukavaa tiistaita! Nyt vain toivotaan, ettäivät lumet muutu vedeksi!
Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.
Yksisarviskakku on Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä. Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.
Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.
Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂
Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
