Huisia perjantaita!
Täällä oli kyllä aamulla pieniä vaikeuksia päästä ylös sängystä, sillä eilen tuli valvottua vähän normaali arki-iltaa pidempään. Mutta ei suinkaan turhaan, sillä me oltiin lasten kanssa sirkuksessa! Ai että, se olikin muuten kivaa! Laskeskelin, että olen itse ollut sirkuksessa viimeksi yli 20 vuotta sitten. Se oli aikaa, jolloin isosiskoni (neljä vuotta minua vanhempi), oli päässyt ”sirkusiän” ohi, ja istuin aitiossa isäni kanssa. Äitini onkin sitten hoitanut tämän sirkuspuolen poikamme kanssa jo useamman vuoden ajan, mutta nyt kun tuntui tuo viihde jo ihan ajankohtaiselta kuopuksenkin osalta, totesimme, että aikuisia on hyvä olla mukana kaksin kappalein. Niinpä me sitten eilen painelimme heti soittotunnin perään vanhempieni luokse, ja nappasimme mummun mukaamme. Hauskaa, miten ne sirkuksen tuoksut veivätkin heti sinne lapsuuden muistoihin. Menen ehdottomasti myös ensi vuonna, se on ihan varmaa!
Mutta sitten otsikkoon, eli takaisin omenaviikkoon, joka ei muuten suinkaan tule loppumaan nyt, vaan jatkuu paremminkin omenaviikkoina, sillä materiaalihan ei ole ihan heti loppumassa. Koska leipominen kuuluu ehdottomasti syksyyn, olen opetellut nyt viime aikoina jakamaan tutut reseptit vähintään kahtia. Tämä ihan siitä syystä, että leivonnaisia ei nyt ylipäätään kannata/voi ahmia joka päivä, ja toisaalta haluan välttää sitä mahdollista hävikkiä, jota helposti syntyy ihan muutenkin. Olen kasvanut perheessä, jossa ruokaa ei liioin heitelty roskikseen, vaan lähes kaikki pakastettiin, tai jatkojalostettiin seuraavan päivän tarpeisiin. Samaa yritän noudattaa nyt myös omassa taloudessa, mutta myönnän, että parantamisen varaakin olisi. Sitä vastoin leivonnaisia meillä ei ole koskaan pakastimessa. Mulle herkku on herkku parhaimmillaan uunituoreena ja prosessin joka vaiheesta nauttien. Itse tekeminen ja lopuksi uunista kantautuva tuoksu, ne ovat itse syömisen ohella suuria nautintoja itselleni.
Olen aikoinaan raapustanut omenamuffinien ohjeen blogiinkin, ja se löytyy tästä vanhasta Leivontapäivä -postauksesta. Nyt halusin tehdä hiukan pienempiä leivoksia, mutta kas, nykyajan muffinivuoat ovat julmetun isoja! Niinpä tein vajaita kupposia, joihin voisi kyllä sujauttaa vaikka pienen pallon vaniljajäätelöä. Ei lainkaan paha idea uunituoreen omenamuffinin kaveriksi. Pitääkin kokeilla! 😉
Maistoin muuten eilen palan (tai no, 2-3 palaa) äitini tekemää omenakakkua. Julmetun hyvää sekin. Täytyy testata tuo isomummun resepti, ja jos saan kakun onnistumaan, voin ehkä jakaa ohjeen teillekin!
Nyt kuitenkin takaisin Tukholma-kuvien pariin. Yritän raapustella teille pientä sisustuskattausta kaikesta siitä ihanasta.
Perjantain jatkoa!
