Kuten eilen kirjoittelinkin, siskoni tuli tosiaan lasten kanssa viikonlopuksi mummulaan, ja nämä pari päivää menevät aika tiiviisti isossa porukassa. Siskoni tyttärillä on molemmilla merkkipäivä tässä ihan lähiaikoina, joten juhlimme mummulassa ennakkoon yhdet nimipäivät ja synttärit. Ihan vain ”oman väen kesken” on tarkoitus olla, joten lupauduin tekemään itsekin jotain kahvipöydän täytettä.

Monster High -kakku ei ihan tältä tädiltä taida onnistua, joten valitsin vähän perinteisemmän lähestymistavan ja tein kesäisen marenkikakun. Tai oikeastaan tämä on pavlova, mutta kahdella kerroksella. Kaksi marenkipohjaa (4 munaa ja 2dl sokeria / pohja) ja väliin kermavaahtoa johon sekoitin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Niin ja kävinpä ostamassa kevään ensimmäisen orvokinkin, jotta sain vähän koristetta kakkuun.

Ulkona paistaa aurinko ja linnut lirkuttavat kevätmenojaan. Kohta pakataan taas auto täyteen, ja lähdetään ajelemaan kohti kakkukestejä. Kun vain saisin nyt kakun ehjänä perille asti!

Ihanaa viikonloppua!

Tiedättekö, kun joskus tulee sellainen tuhoton halu leipoa? Tai itselläni se oikeastaan tulee aika useinkin, mutta sokerin vähentämisen ja viljojen välttämisen myötä sekin ilo on elämästäni kaikonnut hetkeksi melkein täysin. Eilen päätin, että nyt on jauhopeukalo pyyhittävä pölystä ja tänään aamulla teinkin pienen pullataikinan kohoamaan.

Se taisi olla jossain Pirkka tai K-ruoka -lehdessä, missä jokin aika sitten jaettiin ohjetta pistaasipullaan. Idea oli sen verran houkutteleva, että nyt halusin kokeilla itsekin. Tosin en nyt noudattanut mitään erikoista ohjetta, tein vain 2,5 desin pullataikinan, joka riitti bostonkakkuun vallan mainiosti.

Muuten toteutin tämän kuin tavalliset korvapuustit tai perinteisen bostonpullan, mutta kanelin sijaan käärin taikinarullan sisään pistaasirouhetta. Taikinarullan leikkasin kahteentoista osaan ja asettelin uunivuokaan palat kolmeen neljän palan riviin. Voitelu munalla ja lisää pistaasirouhetta päälle.

Uunissa pistaasiboston oli reilut puoli tuntia, ja lopun ajasta leivinpaperilla peitettynä.

Valmiin pullan päälle valutin vielä sokerivesikuorrutetta ja lisäsin hiukan pistaaseja.

Ja kylläpä vain maistui pala uunituoretta pullaa hyvältä. Ansaittu jälkiruoka sunnuntaille!

Tärkeintä kuitenkin se, että sain leipoa. Ja tätä harrastusta aion kyllä pitää yllä, sen verran terapeuttista pikkupuuhaa jauhopeukalon pyörittäminen itselleni on.

Suloista sunnuntaita, ja kokeilkaa ihmeessä pistaaseja pullataikinan kanssa!

Piparkakkutehtaalta terve!

Kolme leipuria, ja kolme kiloa piparkakkutaikinaa. Tulihan niitä aika kasa. Perinteeksi on tosin muodostunut, että leivotaan piparit myös isomummulle, joten ihan kaikki ei jää omaan piparipurkkiin.

Olen onneton pikeerinpursottaja, minkä vuoksi en jaksa edes yrittää tehdä perinteisesti koristeltuja piparkakkuja. Edelleen tämä sokerimassa on enemmän mun juttu, ja sillä saa näyttävyyttä joulupipareihin.

Tänään pitäisi vielä pusertaa makkarin kimpussa, mutta katsotaan, miten pitkälle sen kanssa päästään. Olen itse jo vähän hölläämässä koko projektin kanssa, koska kuitenkaan ei ehditä saada sitä valmiiksi ennen joulua. No, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä ilta.

Piparkakuntuoksua sinne teillekin!