Missä olit tänään?

10.8.2021

Kaupallinen yhteistyöTelia


Elokuu tarkoittaa koulujen alkamista ja samaan aikaan monissa lapsiperheissä opetellaan puhelimen käyttöä. Veikkaanpa myös, että lapsen ensimmäinen oma puhelin taitaa nykyään jo melko varmasti olla älypuhelin. Meille numeroita veivanneilla ja puhelimen kiemuraista johtoa sormissa kieputtaneille vanhemmille tilanne on täysin uusi. Netin ja digimaailman uhat ja mahdollisuudet ovat asioita, joiden opettelusta lapsena meillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta ja samalla kun opetamme lapsellemme turvallista digikäyttäytymistä, joudumme myös itse opettelemaan ja pohtimaan asiaa ihan uudesta näkökulmasta.
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Ohjeita ja vinkkejä löytyy etsimällä varmasti paljonkin, mutta mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä ovat lapsen oikeudet ja mitkä aikuisen vastuut. Telian digitaalinen vanhemmuuspakkaus kokoaa yhteen neuvot ja niksit niin parempaan digiarkeen kuin lasten turvalliseen digitekemiseen. Ohjeistukset on laadittu yhteistyössä Pelastakaa Lasten kanssa.

Vaikka digivanhemmuus onkin asia, johon emme ole saaneet oppia tai roolimallia omilta vanhemmiltamme, voi joitakin vanhoja neuvoja muuttaa myös digiaikaan sopivaksi. Missä olit tänään? –kääntyy yhtä lailla nykyaikaan ja digitekemiseen. Yhteiset ateriat ja illan rauhalliset hetket ovat sitä varten, että lapselta kysellään päivän kuulumisia. Siinä, missä kysellään mitä koulussa oli ruuaksi ja miten harrastukset sujuivat, on ihan yhtä tärkeää kysellä myös, missä lapsi on viettänyt aikaansa digitaalisesti. Kun vuoropuhelu ja aito välittäminen ovat osa arkea, avoimuutta ja luottamusta on helpompaa ylläpitää myös digiarjessa. Ole aidosti kiinnostunut siitä, missä lapsesi viettää aikaa ja kenen kanssa. Myös digitaalisesti.
Missä olit tänään? -muistutuksen voit myös ladata helposti Telian sivuilta.  Tee pienestä kysymyksestä tärkeä tapa.

Tottahan se on, että puhelimet helpottavat arkea. Oma napanuorani venyy ja paukkuu tänä syksynä, kun Klaara alkaa kulkemaan pyörällä koulussa. Vaikka saimmekin hyvän matkaa kevyenliikenteenväylää koulutielle, huoli on kova. Kuten esikoisenkin kanssa aikoinaan, myös nyt käyttöön otetaan kuittaus koulun pihasta. Näin voin huokaista helpotuksesta, kun tiedän, että pieni pyöräilijä on päässyt turvallisesti perille.

Puhelimen avulla on myös helppo muistutella iltapäivän ja illan aikatauluista. Mitä välipalaa löytyy ja mistä, koska pitää olla valmiina lähtemään harrastuksiin? Puhelimen avulla voi toisaalta myös huikata tiskikoneen tyhjentämisestä, puhtaiden pyykkien viikkaamisesta tai oman huoneen siivouksesta. Iltapäivän videopuhelu mummulle, kaverin kanssa askartelu videopuhelun välityksellä ja äänikirjan kuuntelu ovat kaikki tosi kivoja ja positiivisia juttua, mutta vaikka hyödyt ovatkin suuret, samaan aikaan pitää tanssia nuoralla myös vaarojen ja haittatekijöiden kanssa.

Me vanhemmat toimimme esimerkkinä.
Kuinka helppoa onkin unohtaa, että se oma toiminta heijastuu myös lapsille. Jos puhelimen jatkuva selailu on osa omaa vapaa-aikaasi, voi olla melko vaikeaa perustella lapselle sitä, ettei puhelinta saa käyttää jatkuvasti. Toisaalta monelle aikuiselle puhelin on osa työtä ja työasioita tulee hoidettua joskus hoidettua pitkin iltaakin. Yhteiset pelisäännöt ovat kuitenkin mahdollista luoda, mikäli asioista keskustellaan avoimesti. Jos toisaalta huijaat kaiken surffailun olevan ”työjuttua” voi olla aika kohtuutonta vaatia lapselta rehellisyyttä. Niinpä. Tunnen itsekin piston sydämessäni!

Lapsella on oikeutensa ja meillä vanhemmilla vastuumme. Veikkaanpa että suurin osa meistä vanhemmista pohtii turvallisuutta ja netin vaaroja ehkä kaikkein eniten, kun kyseessä on yhdistelmä lapset ja puhelin. On asioita, jotka tuntuvat miltei liian kamalilta pelätä, mutta vanhempana ei kai voi työntää päätään pensaaseen. Niinpä olen katsonut tärkeäksi puhua lasten kanssa paitsi vaaranpaikoista myös yksityisyydestä. Mikä tärkeintä, digiasioissa on luotava lapsen kanssa toimiva keskusteluyhteys! Jos lapsi kohtaa netissä jotakin pahaa ja inhottavaa, on tärkeää, että siitä uskaltaa ja voi puhu aikuiselle. Yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä yksin sellaisten asioiden kanssa. Kun päivittäisiin rutiineihin kuuluu Missä olit tänään -kysymys, on netissä mahdollisesti koetut vääryydet tai lapsen mieltä askarruttamaan jääneet asiat helpompi tuoda mukaan keskusteluun.

Koen myös erityisen tärkeäksi muistuttaa lapsia siitä, että ilkeydet ja kiusaamiset ovat ilkeyksiä ja kiusaamista tapahtuivat ne sitten kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Monesti olen itsekin huomannut, että meillä aikuisilla on suuri kiusaus hyödyntää netin kasvottomuutta vihapuheessa, mutta jotta maailma muuttuisi edes askel kerrallaan paremmaksi, velvollisuutemme on opettaa lapsille, paitsi itsensä kunnioittamista, myös toisten kunnioittamista.
Digitaalisesta vanhemmuuspakkauksesta löydät vinkit ja niksit myös näihin asioihin.

Arjen ja kouluyön alkaessa lepo, uni ja palautuminen nousevat myös tärkeään rooliin. On meidän vanhempien vastuulla, että lapsi herää virkeänä ja riittävät yöunet nukkuneena uuteen päivään. Vain näin voimme varmistaa, että lapsi oppii ja kehittyy normaalisti. Rajoitettu puhelinaika ja puhelinparkki illalla eivät siis ole lainkaan huonoja ideoita yöunien turvaamiseen.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Digitaaliseen vanhemmuuspakkaukseen, vaikka teillä olisi jo vähän isompia lapsia. En voi millään nostaa tekstiini kaikkea sitä tärkeää, mitä sivuilta löytyy, mutta kehotan lukemaan vinkit ja tietoiskut ajatuksella. Lue myös lasten ja nuorten vetoomus paremman nettikulttuurin puolesta. Meidän aikuisten tehtävä on pitää lapset turvassa myös verkossa ja siinä onnistumme ainoastaan #yhdessä

Käykäähän osallistumassa One Plus Nord N100 puhelimen arvontaan Instagramin puolella!


näyttää syksyltä, tuoksuu syksyltä ja tuntuu syksyltä…

18.8.2020

Tiedän, tiedän!!! S-sanaa ei saisi sanoa, ei varsinkaan kun mittari huitelee iltapäivisin miltei hellelukemissa. Mutta tänä aamuna se vain jotenkin hyökyi päälle. Syksy oli siinä ihan nenänpäässä. Varmuuden vuoksi peiteltiin jo eilen illalla daaliatkin. Edellisyö oli niin kylmä, että pelkäsin jo satoni kaatuneen. Voi että miten harmittaisi, jos halla sattuisi puraisemaan niiltä hengen pois. Oma vaivansa toki valtavien harsojen levittämisestä, mutta suhteutettuna daalioiden teettämään muuhun työhön, kutakuinkin kohtuullinen toimenpide. Silti. Tuntuuhan se syksyiseltä. Se että pitää pelätä kylmää. Torjua kylmää!

Syksyiseltä puolestaan näyttää maisema. Se, kun kurkkaan aamulla makuuhuoneen ikkunasta ulos ja näen veden yllä lepäävän ohuen harsopeitteen, menisi vielä kesästä. Mutta siinä ajassa kun ehdin alakertaan, ja ehkä nipin napin käymään vessassa, usva alkaa levitä ja kohta ikkunasta ei näy enää juuri mitään. Siitä alkaa jo olla kesä kaukana. Usvan keskellä aamuissa on jonkinlainen oma taikansa. Vaikkakin se taika haihtuu aamuisin aina keskustaan ajaessa kuin seinään. Yht’äkkiä paistaakin kirkkaasti ja kaikki onkin selkeää. Ihan kuin ajettaisiin takaisin kesään. Eli suokaa anteeksi, syksyntunne on varsin paikallinen, mutta olemassa kuitenkin. Hassua.
Aikoinaan vähän jopa pelkäsin noita sumuisia aamuja. Sitä, ettei näe eteen eikä taakse. Nykyään lähinnä nautin sumupeitteestä ja sen tuomasta rauhallisuudesta. Varsinkin, kun kaiken harson takaa kuitenkin aurinko valaisee. Tuo aamulenkkikaveri on nykyisin sen verran hidasta ja perässä vedettävää sorttia, että maisemia ehtii hyvin paitsi ihailla, myös kuvata. Niinpä räpsin aamulla sumukuvia muistoksi. Ihan vain todisteeksi siitä, miten kaunista syksykin voi olla. Koska onhan se, vaikka ei suosikkivuodenaikani olekaan.  Ja kyllä siinä aamun kauniissa kosteudessa myös tuoksuu syksy. Hajoava luonto ja hiljaa hiipivä kylmä.

Mutta niin pitkään kun kashmirneuleesta riittä lyhythihainen malli  ja farkuista vajaamittaiset lahkeet, ollaan kuitenkin vielä voiton puolella. Ja paljaat varpaat tietenkin muistuttavat yhä kesästä. Siitä hiljalleen ohi hiipuvasta, josta kaikista aisteista huolimatta, ja juuri niiden vuoksi, pidetään niin kovin napakasti kiinni.


Arjen ilostuttaja (helppo resepti)

05.8.2020

Kaupallinen yhteistyö Posti & Indieplace


Elokuu on aikaa, jolloin s-sanan käyttö herättää vahvoja tunteita. Syksyn mainitseminenkin tärähtää joillekin kuin kipinä kuivaan ruutiin, ja sanoissaan pitää toisinaan olla hyvin varovainen. Mutta niin se vain on, että ennen pitkää syksy ja arki ovat taas läsnä. Ja voi miten toivoisinkaan voivani sanoa, että syksy on mun lempivuodenaika, mutta ei se vain ole. Toisin kun tällaisen vahvasti introvertin ihmisen kohdalla voisi ajatella, ajatuskin ahdistaa. Toki yritän muuttaa suhtautumistani, pitää leuan irti rinnasta ja selän suorana, mutta vaikeaa se välillä on. Kaikenlainen itsensä tsemppaaminen on tarpeen ja jokainen ulkopuolelta tullut positiivisuus on kultaakin kalliimpi. Asenne pitää olla kohdillaan, muuten ei jaksa. Hyvä on kuitenkin helppo laittaa kiertämään ja iloakin pystyy levittämään. Konstit on monet, mutta tänään niitä yksinkertaisimpia ja perinteisimpiä tapoja kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Toisille sopii tunnetut mietelauseet, mutta olemme erilaisia.  Jokainen tuntee ystävänsä ja tietää, että päälleliimattu iskulause voi olla toisille kuin punainen vaate, samoin kuin musta huumori toiselle. Toimivia tapoja molemmat, kunhan kohde on oikein valikoitu. Mutta oli lähestymistapa mikä tahansa, postikortti arkisen laskupinon välissä tuskin jättää ketään kylmäksi. Hyvää voi levittää pyytämättä ja yllättäen, aika pienellä vaivalla. Suuremmat ajatukset voi rustata kirjepaperille ja sujauttaa kuoreen. Jopa ne hauskimmat kesämuistot, joita ei tohdi jättää ulkopuolisten nähtäväksi.

Se on hassu juttu, että vaikka itse välillä haikailen vanhojen aikojen perään, kauas Brontën sisarusten aikaan tai vaikka vain omaan lapsuuteen, jossa ihmiset eivät olleet aina tavoitettavissa, niinkin yksinkertainen asia kuin postikortti tai kirje on tuntunut vieraalta ja kaukaiselta tavalta pitää yhteyttä. Ja silti teekupin äärellä, kynttilän luomassa tunnelmassa rustattu tervehdys kuulostaa huomattavasti kauniimmalta kuin hätäisesti kopioitu hauskuus puhelimella lähetettynä. Ja siinähän se syntyisi, samalla kun viikkosoppa porisee liedellä tai odottaessa pyykkikoneen viimeisiä linkouskierroksia. Ehdottomasti hyggeilyä parhaimmillaan. 

Arjen ilostuttaja
annoksia haluttu määrä / helppo

nippu kauniita postikortteja
vastaava määrä ikuisuuden voimassa olevia ikimerkkejä
toimiva kynä

Nappaa seuraavalla kauppareissulla mukaan muutama ikimerkki ja valitse nippu kauniita postikortteja. Ripusta ne vaikka jääkaapin oveen. Pidä taloudessa ainakin yksi toimiva perinteinen kynä. Istu alas ja kirjoita kiva tervehdys valitsemaasi korttiin. Liitä mukaan ystävän nimi ja osoitetiedot. Liimaa postimerkki ja kiikuta lähimpään postilaatikkoon seuraavan kauppareissun yhteydessä.

Valmistusaika n. 5 minuuttia + kuljetus.

Antamisen ilo ei juuri helpommaksi voi käydä. Ja miten ihanaa, jos joku vaikka sattuu vastaamaan!