Oikeasti kai intiaanikesällä tarkoitetaan syksyyn liittyvää takatalven kaltaista ajanjaksoa, jolloin kesä hetkellisesti palaa. Takakesä? No, mutta mulle intiaanikesä tarkoittaa jotain ihan muuta; Kuumaa ja paahteista säätä, hellemekkoja ja paljaita varpaita.
Itselleni astetta boheemimmat korut kuuluvat aina kesään, mutta voi että, miten iloinen olenkaan tulevan kesän trendistä. Kunnon intiaanikesä ihan jo tyylillisestikin.
Käsinvirkattua pitsiä, nahkaa, hapsuja, värikkäitä helmiä, sulkia ja simpukoita, sekä kultaiset ja hopeiset leikkitatskat. Olen jopa päättänyt hankkia leveälahkeiset farkut, jos jostain onnistun löytämään tarpeeksi pitkät. Jos lisäksi olisin yhtään enemmän käsityöihminen kaivaisin äidin vanhat virkkauslehdet esiin, ja loihtisin itselleni virkatut bikinit!
Niin, että noin niin kuin pähkinänkuoressa, mä aion viettää ensi kesän omaa henkilökohtaista woodstockiani – tai ainakin yrittää näyttää hipiltä! 🙂
Ennen kesää pitäisi kuitenkin saada tuo festarialue jonkinlaiseen kuntoon, eli puutarhatöitä pukkaa. Ihan vain maahan katsoessa voisi kuvitella, että tällä tienoolla ei ole enää yhtään puuta, jossa on oksat tallella, mutta hitto vie, kyllä niitä siellä ylhäälläkin on jäljellä. Paljaita varpaita ajatellen, taidan kuitenkin painua takaisin risusavottaani.
Lupasivat kevään saapuvan tällä viikolla. Aion olla valmis ottamaan sen vastaan!
