Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain keskustelupalstalta, etten ole millään tavalla tyylikäs kun pukeudun aina farkkuihin. Tuolla postausten luonnokset -kansiossa on edelleen kirjoitus, jonka silloin jätin julkaisematta. Farkkuja, katsokaas.

Ajan kuluessa olen niellyt tyylittömyyteni, ja viihdyn farkuissa yhä. Jos asupostauksiin tekee pikaselauksen, löytyy farkut valtaosasta päivityksiä. Ihan vain siitä syystä, että olen farkkutyttö, ja viihdyn pöksyissäni. Niin, ja siksi, että olen ymmärtänyt, ettei mun tarvitse olla sen ihmeellisempi, kuin oikeasti olen. Maailma on täynnä blogeja, ja niitä fiinimpiä tyylejä löytyy seurattavaksi tuhansia, jos ei miljoonia.

Joku jo ehtikin kysellä lisää kuvia Terkut Helsingistä -postauksen farkuista, ja lupasin niitä laittaa. Kyseessä on siis Mos Moshin farkut, joista löytyy niin paljetteja ja vetoketjuja, kuin vähän roikkuvia helyjäkin. Malli on rento, ja polvet on ommeltu muotoonsa pienin tikkauksin.

Myönnän, että omistan ihan hirveän kasan farkkuja. Varmasti enemmän, kuin olisi tarve. Silti farkkujen hankkijana olen kriittinen ja hankin yleensä vain ja ainoastaan pöksyjä, jotka tuntuvat mukavilta (myönnän tehneeni virhearvioitakin). Tästä syystä suurin osa farkuistani on hankittu ihan muutamalta merkiltä. Vaatehuoneestani löytyy esimerkiksi tämä sama malli hiukan eri värissä ja eri värisillä paljeteilla. Hyvä kokoelma Please -farkuja ja sitten hiukan siistimpiä ja tylsempiä H&M:n Super Skinny Super Low -farkkuja, jotka ihastuttavat lahkeensa pituudella ja tietenkin hinnallaan. Heräteostosfarkkuja on löytynyt niin Meandilta kuin Lindexiltäkin. Erilaisia muotoilevia ja tukevia farkkuja sen sijaan, en omista ainoitakaan. Joko olen riittävän sinut muotojeni kanssa, tai sitten tarpeeksi kivoja yksilöitä ei ole vain eksynyt tielleni. 🙂

Nykyisin kun Suomestakin saa jo näitä hiukan pienempiä bränjejä, on mielestäni farkkujen käyttäminen jo hauskaa. Aina voi löytää uusia yksityiskohtia, leikkauksia ja pientä ekstraa tavallisiin perusfarkkuihin verrattuna.

Sellainen oodi farmareille tällä kertaa. Eli tänäkään keväänä mua ei löydä piknikiltä kynähameessa. Melko taatusti jonkinlaisissa farkuissa mennään, kunnes on aika keventää kesävaatteisiin. Minä viihdyn, tyylikästä tai ei!

Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Lauantain juhlat lähestyvät, eikä mulla oikeastaan ole vielä mitään käsitystä asustani. Tai no, sen verran, että asusteet on kunnossa. Siitähän on sitten jo ihan hyvä lähteä, eikös!?

Musta Saint Laurent Belle du Jour on ensimmäinen koskaan Designistolta lainaamani laukku, ja hiukan suren, että ympyrä nyt sulkeutuu; Designisto on nimittäin päättänyt lopettaa toimintansa. Toivon kaikkea hyvää Katriinalle jatkoa ajatellen. Loistava yritys, joka on tarjonnut ihan mahtavaa palvelua. Katriinan oman viestin asiasta voit lukea täältä.
Designiston lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että yrityksen laukkuvalikoima on nyt myynnissä. Jo tehdyt laukkuvaraukset tietenkin toimitetaan sovittuun tapaan, mutta laukkujen vapautuessa, ne ovat valmiina uusille omistajilleen. Niin, että nyt olisi hyvä sauma ostaa varmasti aito ja hyväkuntoinen laukku käytettynä, ja hieman edullisemmin. Laukut löytyvät täältä, ja ohjeet tuosta Katriinan viestistä.

Juhliin pääsevät varmasti myös uudet koruni. Tilasin suloiset Bud to Rose -merkkiset rannekorut ja korvikset Homenordilta, ja ne ehtivät juuri ajoissa viikonlopuksi. Nämä ihanuudet on ihan sellaiset tyyliseni. Ei liian pröystäilevät tai fiinit, vaan korut, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.

Ehkä se mekkoasiakin tästä lauantaiksi ratkeaa. Nyt olen vain ihan hurjan iloinen meidän pojan puolesta. Käytiin nimittäin tänään silmälääkärillä, ja näkö oli parantunut vajaassa vuodessa tosi hienosti. Miinuksia oli enää vain 0,25 ja 0,5. Laseja ei tarvitse käyttää, jos tuntuu, että pärjää ilman. Ihan loistojuttu!

Mukavaa tuulisen päivän iltaa! Meillä ei tullut kuin kaksi puunlatvaa alas! 🙂