Jestas tätä pimeyttä. Ei auta kuin ajatella, että jossain kohtaa sen on käännyttävä taas valon puolelle, ja kai sitä luntakin vielä saadaan, niin ne ainakin jaksavat lupailla.

Koska syksy ei ole se pirtein mahdollisin vuodenaikani, uusi otsis piristää pikkuisen niin mieltä, kuin ulkonäköäkin. Sen taakse on myös äärettömän kätevä piilottaa rypyt ja väsymys. Pitkään tuli toki tätäkin ratkaisua pohdittua, enkä ollut ihan varma asiasta vielä kampaajalle mennessäkään, mutta kyllä se taas niin omalta tuntuu. Enhän mä siihen otsikseen itseensä ikinä kyllästynytkään, vaan sen sukimiseen ja laittamiseen.

Koska tänään on ehkä syksyn pimein päivä tähän mennessä, laadin jo aamulla toimintasuunnitelman syysväsymystä vastaan. Lepoa, liikuntaa, terveellistä ruokaa, vitamiineja ja kirkasvaloa tietenkin, mutta myös joulun tuoksuisia kynttilöitä ja joululimpun leipomista. Ajattelin jopa testata uuden, pohjaan palamattoman maidon, ja keittää ensimmäiset riisipuurot. Nyt on pakko kyllä repiä näitä arjen piristyksiä vähän joka lajista, jottei pimeys valtaa myös mieltä.

Me saatiin muuten eilen myös meidän uudet karmilistat, tai se toinen kuorma niitä, ja nyt päästään hommissakin taas eteenpäin. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada jotain valmista aikaiseksi, joten ehkä tämä tuleva joulu tosiaan on pitkän ja pimeän syksyn pelastus. Se tuo paitsi mukavaa tekemistä arkeen, myös jonkinlaista painetta omaan aktiivisuuteen ja sohvan vetovoiman vastustamiseen.

 

Yle jakoi eilen Facebookissa uutisen, jonka mukaan koko maahan olisi tiedossa valkea joulu. Jäinkin pohtimaan, että se lumi taitaa olla näin aikuisena vielä tärkeämpi, kuin silloin lapsena. Tai ehkä sitä lunta oli niinä lapsuuden talvina enemmän tarjolla, eikä kesäkuun ja joulukuun kelit muistuttaneet toisiaan ihan näin paljoa. Niin tai näin, jään odottelemaan että rapunpieliinkin saadaan tämä viimejouluinen tunnelma.

Nyt kunnon tsemppi päälle. Ei tämä pimeys ikuisuutta kestä!

takki|Second Female
housut|Noisy May
kengät|SixtySeven
huivi|Becksöndergaard

En ajatellutkaan tehdä minkäänlaista blogijoulukalenteria tänäkään vuonna, mutta 24 postausta kuitenkin ennen joulua. No, eilen kaikki mahdolliset taivaankappaleet olivat postaamistani vastaan. Ensin meni kone jumiin, sen jälkeen loppui virta hiirestä ja näppiksestä ja lopulta koneen käynnistyslevy oli niin täynnä, ettei mistään tullut mitään. Puolentoista vuoden kuvien siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei sitten ollutkaan mikään ihan pieni juttu. Olihan niitä jo ihan kiitettävästi taas kertynyt.

Se olisi kuitenkin tänään kampaajalle meno edessä. Tässä on nyt tosiaan jo tovi menty sillä ”se tavallinen”, mutta tiedättekö kun jossain kohtaa vain alkaa kyllästyttämään, ja mieli kaipaa jotain uutta. Tai oikeastaan peilikuva kaipaa jotain uutta. Kuten kaikki muutkin ideat, myös frisyyri-inspiraatiot tallennan Pinterestiin. Lovely Hairstyle kansioon onkin muutaman päivän aikana tullut pinnailtua taas liuta uusia kuvia inspiroimaan ja ideoita antamaan kampaajakäyntiä silmällä pitäen. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, mikä viimeaikaisia kuvia yhdistää. Jep, oliskohan taas sen aika?!

Vaikka sitä odottaakin muuttuvansa kampaajan käsittelyssä joksikin ihan muuksi, tuo otsikko tulee kuitenkin neuletakista. Second Femalen villatakki on nimittäin yksi tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista. Ei liian pitkä, joten se sujahtaa kivasti talvitakin alle, ja materiaalikin on hauskan joustava, mutta lämmin.

Katsotaan, mitä sieltä kampaajalta lähtee mukaan. Pitkä polkkakin kutkuttaisi kovasti… Tai sitten päädyn tilaamaan jälleen ”sen tavallisen”. Puh ja päh, kyllä on ihmisellä taas suuret ongelmat!

Muistakaa te kuitenkin osallistua Pernille Corydon -kisaan. Vielä ehditte suunnitella oman persoonallisen korunne ja kenties onni osuu kohdalle.

Aurinkoista torstaita!

Se on nimittäin niin, että tänään päättyy tämä lattiapetielämä, ja patjat muuttavat takaisin makuuhuoneeseen. Valmista ei ole makuuhuoneessakaan vielä, mutta nyt oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: Puserretaanko tämä viikko remonttia, ja jätetään esikoisen syntymäpäivät vähemmälle ja patjat pianohuoneeseen, vai nostetaanko tavarat makkariin, ja laitetaan muuten paikkoja kuntoon synttäreiksi.  No, valitsimme luonnollisesti jälkimmäisen, koska molempiin ei aika vain valitettavasti riitä. Ja, nyt kun makuuhuone on kuitenkin jo pohjamaalattu ja katto on maalattu valmiiksi, pärjäämme varmasti lopun remonttia vain suojaamalla kalusteet tarvittaessa.

Hassua, miten sitä jo ehtikin tottua siihen, että patjat on keskellä huonetta, ja paikat muutenkin poikkeustilassa. Eilen illalla jopa mietin, että osaako sitä enää yläkerrassa nukkuakaan. Kieltämättä ollut ihan kivakin, kun kamiinan lämpö on hellinyt viluisia varpaita iltaisin. No, ehkä siinä makuuhuoneessakin on puolensa, ja haaveilenhan sinnekin matalaa sänkyä.

Tekemistä olisi siis tälle viikolle enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi flunssakin alkaa hiukan hellittää, tai ainakin olen päättänyt, että mokoma tauti saa nyt lähteä. Tänä aamuna uskaltauduin jopa lenkille ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Aika raskaalta tuntui kevyt hölkkäkin, mutta josko se siitä taas lähtisi sujumaan. Tässä on nyt niin pitkään menty pyjamanhousuissa ja nenä Vitaliksella voideltuna, että kaipaan ihan oikeasti sellaista kunnon elämää. Sitä, että peilistä kurkkaisi jokin ihmistä muistuttava, ja sitä, että vaatteetkin olisivat joskus hiukan skarpimmasta päästä. Niin, ja tietty sitä, että jaksaisi ihan normaalia arkea puuskuttamatta. Loppuviikosta on onneksi treffit myös kampaajan kanssa, ja nyt pyöriikin mielessä aika radikaalit muutokset. Jos en nyt ihan siiliä tilaa, niin jotakin muutosta kuitenkin.

Lakanat on pesty, ja vuodevaatteet tuuletettu. Vielä kun pesisi makuuhuoneen lattian, niin päästäisiin muuttopuuhiin. Kaipa se tästä tämäkin projekti vielä valmiiksi saadaan.

Kivaa joulukuun ekaa teillekin!