Bloggaaminen on vuosien varrella tarjonnut mitä ihmeellisempiä ja ihanampia kokemuksia, eikä Indiedaysin ja Nissenin yhteistyökampanja ole tässä sarjassa minkäänlainen poikkeus. Kampanjan myötä pääsin nimittäin päivän ajaksi leikkimään silmälasimallia. Nissenin trendikkäät silmälasit yhdistettynä asuihin, joita ei ehkä ihan heti tulisi itse valittua. Varsin piristävää ja ihanaa roolileikkiä!

Kuvaustiimimme koostui pääasiassa bloggaajista. Ammattikuvaajaa lukuun ottamatta niin mallintyöt, meikki ja kampaukset, stailaus ja behind the scenes -kuvaus hoidettiin kaikki bloggaajavoimin. Toki mukana oli myös Nissenin osaavaa henkilökuntaa avustamassa oikeanlaisen kehyksen valinnassa.

Kuvauspäivän aikana laseja tuli soviteltua valtavasti, ja ne itselleni parhaiten istuvat yksilöt löytyvät tämän postauksen kuvista (brändit on mainittu kuvien alla). Jokainen asu sai parikseen erilaisen kehyksen/aurinkolasit, ja kaikkineen päivän aikana tuli nähtyä ihan huikeita kokonaisuuksia eri bloggaajien kantamana. Kaikki lasit ovat tosiaan Nissenin valikoimista ja mukana on myös uutuusbrändi In Style, joka vielä kuvaushetkellä oli hyvin hyshys-asiaa. Merkki tuli kuitenkin myyntiin nyt toukokuun alussa, ja näistä kuvista löytyy pari otetta kyseisestä mallistosta.

Itselleni Nissenin kehysvalikoima ei entuudestaan ollut tuttu, koska myymälää ei löydy ihan läheltä. Positiivinen yllätys kuitenkin oli, että  koko valikoima koostuu trendikkäistä ja edullisista vaihtoehdoista.  Jos jotakin päivän aikana opin, niin ainakin sen, että silmälasien kanssa ei saa olla turhan vakava. Kun itselleen hankkii pari kolme kehysmallia, lookinsa voi todellakin muuttaa päivän fiilikseen sopivaksi!

Mielestäni näistä kuvista paistaa hyvin läpi, kuinka hauska ja rento päivä meillä oli. Ilmeet ylinäyteltiin ja hulluteltiin ihan kunnolla. Koska kuvaukset olivat jo keväällä, Suvilahdessa puhalsi jäätävä viima ja kesähepenissä ulkoilu oli aikamoista extremeä. Hymyn ja irvistyksen raja oli näissä kuvauksissa aika häilyvä. 🙂

Kuvassa Sensaya -kehys. Kuva: Ville Malja

 Farkkumekon kanssa Nissenin uusi In Style-malliston kehys. Kuva: Ville Malja

  Vaaleansininen Fossil-kehys. Kuva: Helmihytti

Kirkkaansininen In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

Ruskea Sensaya-kehys. Kuva: Helmihytti

In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

Ray-Ban aurinkolasit. Kuva: Helmihyti

In Style -kehys. Kuva: Helmihytti

”Instyle on streethenkinen ja trendikäs kehysbrändi. Kehyksissä käytetään rohkeasti värejä ja leikitellään kauden trendikkäimmillä yksityiskohdilla ja muodoilla. Tänä keväänä Instylen kehyksissä näkyy muun muassa rock-henkisiä niittiyksityiskohtia sekä värikkäitä aisoja yhdistettynä muuten neutraaliin etuosaan.”

Yllä olevissa kahdessa kuvassa In Style kehykset. Kuvat: Ville Malja

Ray-Ban aurinkolasit Kuva: Ville Malja

Fossil-kehys. Kuva: Ville Malja

Varsinaisena kuvaajana päivän aikana toimi Ville Malja, mutta Helmihytti -blogin Helmi toimi taustalla ja räpsi nuo huiput behind the scenes kuvat. Kuvaajat on mainittu kuvien alla, muutama nimeämätön on poiminta omasta kamerasta.

Osaatteko veikata oman suosikkini? Se nimittäin valkeni itsellenikin vasta nyt kuvia katsellessani. Koko kuvauspäivän ajan unohdin riisua lasit nenältäni, ja illalla olin jo vähällä lähteä kotiinkin lainalasit päässä. Sen verran kivasti istuivat ja tuntuivat omilta.

Mutta jes, täällä paistaa nyt aurinko, eikä sääennuste sateita lupaakaan. Ihanaa keskiviikkoa!

”Tällä kertaa kaikki muuttuu…”
”Oon ollut tosi tyhmä ja ymmärrän sen nyt. Mutta lupaan, ettet enää koskaan joudu kärsimään”
”Mä muutun, lupaan!”
”Nyt laitan asiat kuntoon, saatpa nähdä!”

Nämä ja tuhannet muut tyhjät lupaukset olet vuosien varrella kuullut. Jo vuosia olet järjelläsi ne myös tyhjiksi ymmärtänyt, mutta ihmisellä on luontainen taipumus uskoa asioiden paranevan. Luontainen taipumus kuitenkin ajatella toisesta ihmisestä hyvää. Varsinkin kun kyse on läheisestä, rakkaasta ihmisestä.

Entä kun yksikään tuhansista lupauksista ei toteudu? Sanat jäävät helisemään tyhjinä ja onttoina. Tämäkään kerta ei muuttanut mitään, kaikki on kuten ennenkin. Mutta silti tulee uudet lupaukset, tai oikeastaan ne samat, mutta tällä kertaa täynnä uutta toivoa ja uutta uskoa. Ehkä tällä kertaa se toinen ihan oikeasti tarkoittaakin sanomaansa, ja jos et usko, mitä sitten käy? Näet, miten paljon toinen on pahoillaan, pyytelee anteeksi, soimaa itseään… Olisi sydämetöntä olla uskomatta, antamatta uutta mahdollisuutta. Eikö?

Joka kerta tajuat menneesi lankaan. Alat pitämään itseäsi typeränä ja tyhmänä. Helppona narrattavana, joka uskoo kaiken. Mietit mikä sinussa on vikana. Löydät läjän syitä itsestäsi, et selvästikään ole muutoksen arvoinen. Kenties pyydät liikaa, vaadit toiselta mahdottomia? Ehkä olet ansainnut pettymyksesi omalla käytökselläsi? Kun asiaa tarpeeksi kääntelee, vika todella on sinussa itsessäsi.

Mutta samaan tapaan kuin järjen ääni varoitteli tyhjistä lupauksista, se kuiskii välillä korvaasi, ettei vika ole sinussa. Että olet tyhjiä lupauksia arvokkaampi, ansainnut jotakin parempaa. Ymmärrät, että uskominen suureen muutokseen vaatii pieniä tekoja – jonkinlaisen todisteen edistymisestä. Ja, kun mitään ei tapahdu, asiat avautuvat eteesi uudessa valossa.

”Aina pitää yrittää loppuun asti, ei saa luovuttaa.”
”Lopussa kiitos seisoo, ja sitkeys kyllä palkitaan.”

Näin meille opetetaan jo lapsena, mutta kenen loppua pitää odottaa? Kenen sitkeydestä oikeastaan on edes kyse? Kuinka monta kertaa ihmisen pitää pettyä, syyttää itseään ja antaa anteeksi? Kenen paha olo ja syyllisyys on etusijalla?

Niin kaunis kuin ajatus muutoksesta voikin olla, se menettää lopulta hohtonsa, ja ymmärrät, että kaiken sen ajan ja energian, jonka olet haaskannut haaveisiisi, olisit voinut käyttää elämiseen: Toteuttaa muita unelmia, sekä suojella itseäsi tyhjiltä lupauksilta ja turhilta pettymyksiltä.

Koska jossain kohtaa totuus valkenee sinulle. Tajuat asioiden muuttumattomuuden ja huomaat, että se tekee paljon kipeämpää kuin petetyt lupaukset. Ja se sattuu eniten juuri siitä syystä, että ymmärrät itse satuttaneesi itseäsi kaikkein eniten. Kun lopulta anelet anteeksiantoa itseltäsi, ymmärrät, että se loppu tarkoitti juuri tätä.

Se, että päästää irti, ei automaattisesti tarkoita luovuttamista. Joskus asioiden todellinen tila pitää vain hyväksyä ja jatkaa elämää eteenpäin. Eikä loppukaan koskaan ole pelkästään loppu. Samaan aikaan se on aina jonkin uuden alkua, ja joskus uusi voi olla parempaa, kuin vanha. Se mahdollisuus kannattaa ainakin katsoa!

Tänään piti päästää ulos nämä ajatukset. Ulkoilutin myös pellavamekkoa, jolla juuri ja juuri aamulla tarkeni nahkatakin ja ison huivin kanssa. Hurrr, kun oli kylmä!

Toivorikasta torstaita!

Tallenna

Vaikka tämän ihanan lämpöaallon aikana on tullut vietettyä paljon aikaa pihahommissa ja mitä ihmeellisemmissä vaatevalinnoissa, ne kaikki ”fiksummat hetket” on tullut vedettyä uudessa suosikissani Niinmun -pellavamekossa.

Muistanette, kun esittelin Support your local -paitani, jonka tilasin Virpin My Country Home -putiikista. No, tuolloin Virpi kysyi, josko haluaisin testata hänen omaa Niinmun -pellavamallistoaan, ja koska en (hävettävää kyllä) omista yhtään kunnollista pellavamekkoa, vastasin tietysti myöntävästi.

Kuten hyvin tiedättte, on vaatteita ja sitten vaatteita. Niitä toisia tulee hankittua hetken mielijohteesta, ja vaikka vaatekaappi pullisteleekin, sieltä ei tunnu ikinä löytyvän mitään päällepantavaa. Ja sitten on vaatteita, jotka sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja nyt musta tuntuu, että pellavamekko on juuri tätä jälkimmäsitä sorttia.
Tässä mekossa kivaa on väljä leikkaus, vilpoinen materiaali, ja se, että olo ei kesämekosta huolimatta ole alaston. Huomaan nimittäin iän tuoneen jonkinlaista ”verhoutumisen tarvetta”. Joka paikkaan ei vain halua mennä olkapäät paljaina. Alastoman olon välttämisen lisäksi, kesämekko hihoilla kiinnostaa myös siitä syystä, että se suojaa auringon haitallisilta säteiltä. Tämäkin ajatusmaailma kuvastaa varmasti jonkinlaista iän tuomaa viisautta.

Jäin oikein pohtimaan, miksei vaatekaappini sisältöön aiemmin ole kuulunut vastaavanlaista vaatetta. Toki suurin syy viime vuosina on ollut se, että valmismekot ovat yleensä itselleni liian lyhyitä, ja säädyllistä mekkoa on lähes mahdoton löytää (tämä mekko valmistettiin toivomaani pituuteen).
Mutta, myönnän, että vielä muutama vuosi sitten karsastin ”telttaan” pukeutumista. Kyllä, minä oikeasti nuorempana ajattelin, että kenenkään itsetunto ei voi parantua siitä, että vartalonsa piilottaa liian väljään vaatteeseen. Muistan myös hyvin aikoinani (varmaankin iltapäivälehdestä) lukemani varoitukset tunika + legginsit -muodista. Ihminen kuulemma lihoaa huomaamattaan kun pukeutuu liian mukavasti, eikä kiristävät vaatteet muistuta linjojen vartioinnista. Miettikää nyt oikeasti, mitä soopaa meille naisille syötetään – siitäkin huolimatta, että varsinaiset kureliivit poltettiin jo melkein sata vuotta sitten!

Niinpä koen nykyään väljän mekon (tai muun vaatteen) enemmänkin tapana korostaa vaikkapa sääriä (tai muuta kehonkohtaa, jota kukin haluaa korostaa), kuin peittäää sen enempää mitään muotoja tai muodottomuutta!

Niinmun -tekstiilit ovat täysin kotimaista suunnittelutyötä, mutta mikä parasta, koko mallisto myös tehdään ihan alusta loppuun Suomessa. Ja, vaikka tuotanto onkin kasvamassa, pääpointti koko Niinmun -tuotemerkissä on kotimaisuus ja siitä Virpi haluaa pitää myös kiinni. Ihailtavaa, sanon minä!

Musta tässä on myös tosi ihanaa se, että aviopari lyö osaamisensa yhteen ja Virpin valikoimista löytyy myös kotimaista puusepänosaamista. Loistavaa!

mekko⎮niinmun /saatu
laukku⎮Marc by Marc Jacobs
sandaalit⎮Sophie Snoor
koru⎮Pernille Corydon /saatu