Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Huh, onpas harmaa päivä! Täällä on oikeasti sellainen tosi kylmän kolea ja harmaa sää. Syksyinen. Vietiin aamulla Klaaran kanssa koululaiset kouluun, ja heti kotona piti sytyttää kynttilä tunnelmaa tuomaan. Tällaisina päivinä tekee mieli vain käpertyä kotiin ja tehdä olonsa mukavaksi.
Myönnän, en ole muutenkaan mikään värejen käyttäjä, mutta kun housupinosta pilkisti tänään harmaata, tuntui se luonnolliselta valinnalta. Pienellä blingillä varustetut farkut, yhdistettynä utuisen roosaan yläosaan, eivät ole välttämättä niin ankeat kuin äkkiseltään voisi ajatella vaikkapa mustaan yhdistettynä. Moni siirtyy pukeutumisessa syksyllä tummiin väreihin, mutta mun mielestä tässä kohtaa vuotta ei kannata synkistellä turhaan. Toki musta pukee aina, ja se on monen luottoväri, mutta itse löydän sitä keveyttä juuri vaaleista väreistä.

Harmaaseen asuun sopii tietty harmaat asusteet, ja siksi mä kuljen kissa kainalossa koko päivän. No, ei vaan! Kylli on sellainen sylikissa, ja tulee jatkuvasti jalkoihin puskemaan ja kehräämään. Sitä ei voisi yksinkertaisesti rapsuttaa ja silittää liikaa. Mikä tietenkään ei haittaa mua ollenkaaan. Kyllihän saa kulkea vapaasti ulkona, mutta tänään sää ei vissiin houkuttele edes kissaa. Tosin en itsekään istuisi puunoksalla, jos voisin käpertyä lampaantaljan sisään. 😉

Sää houkuttelee ehdottomasti leipomaan, joten koululaisen kotiuduttua voisin hyvinkin siirtyä keittiöön hääräilemään.

Mukavaa syksyistä keskiviikkoa!

Farkut|Mos Mosh
Pusero|Kaffe

Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.

Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.

Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.

Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!