Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.

Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!

Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.

Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.

Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.

Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.

Nyt lohikeittoa nassuun. Kivaa päivää!

*laukku saatu / Valkoinen Lautturi

Hiphei. Vaihteeksi vähän asujuttuja!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joskus kiireessä heittää päälleen vaatteet sen suuremmin suunnittelematta, ja sitten jossain kohtaa toteaa, että tämähän toimii. Näin on syntynyt uusi lemppariasuni, jonka nakkasin perjantaina niskaani.

Torstaina meni niin myöhäiseksi, että heti kotiin tulessa oli pakko painua untenmaille, jotta jaksaa ampaista aamuviideltä taas pystyyn. No aamulla oli taas tietysti ne tavanomaiset kiireet, ja asuvalinnalle ei voinut uhrata sen enempää aikaa. Edellisenä iltana jalasta kiskaistut boyfriendit olivat sopivasti hollilla ja pitkä valkoinen paita puhtaana. Ja kas, asu oli likipitäen valmis. Koska mittari oli vain muutaman asteen plussan puolella, ihan pelkässä paidassa ei toki voinut lähteä, joten nahkatakki niskaan ja paksu huivi kaulaan ihan silläkin uhalla, että sitä saa loppupäivän sulloa laukkuunsa.Valkoiset (tosin pahasti puhdistusta kaipaavat) tennarit jalkaan, ja mukaan laukku, jonka saa tarpeen tullen heitettyä myös crossbody-hihnalle.

Sanotaan, että väljä yläosa vaati seurakseen slimmimmät housut, mutta tässäkään kohtaa en jaksa tuijottaa pukeutumisen sääntöviidakkoon, vaan enemmänkin mukavuuteen. Yleensä silloin kun asu on mukava, siinä myös viihtyy paremmin, ja kaiken järjen mukaan tuon pitäisi myös heijastaa siihen habituksen kokonaisuuteen. Sitä paitsi, biker-takki kuroo muuten telttamaista asua vähän kasaan.

Tällä hetkellä kelit ovat ehkä pukeutumisen kannalta vuoden parhaimmat. Ei tarvitse lämpöhalvauksen pelossa kulkea puoli alasti, mutta vaatteet saavat olla kevyitä. Parasta kuitenkin, että asuun saa ulottuvuutta, kun aamut ovat viileitä. Kerrospukeutuminen tässä mielessä on Suomessa aika hankalaa liki koko vuoden. Tai en ainakaan itse kovin pitkää aikaa vuodesta kulje sääret paljaana avonaisissa kengissä, mutta silti villaan kääriytyneenä. Nyt on siis juurikin ne kelit, joita vaatii 90 prosenttia Pinterestiin pinnaamistani asuista.

En koe lainkaan olevani niin tyylikäs ihminen, että voisin nimetä yhden tämän syksyn must-hankinnan. Mutta voisin nimetä yhden must have -tuotteen joka toimii aivan varmasti vielä monena syksynä, ja sen lisäksi miltei ympäri vuoden. Nimittäin iso paksu villahuivi! Nämä Becksöndergaardin Virgin-huivit ovat omia suosikkejani. Lämmin huivi vaikka Siperiaan lähtiessä, mutta toisaalta myös kevyempien takkien käyttöaikaa pidentävä asuste. Omani oli käytössä jopa heinäkuussa, kun istuimme iltaa kaverin mökillä. Tuo huivihan on niin muhkean kokoinen, että se käy ihan shaalista. Huivi on Nougatista, jonka valikoimiin niitä varmaankin taas syksyn mittaan ilmestyy.

Iltapäivisin takki ja huivi ovat nyt tarpeettomia, mutta epäilemättä tässä asussa  (ja sen erilaisissa variaatioissa) tulee eleltyä syksyä vielä aika pitkälle.

Oikein ihania syyspäiviä ja raikkaita aamuja toivon tällekin viikolle!

Tallenna

Aurinkoa ihanat! Tänään oli sellainen aamu, jonka vietin aika pitkälle pyjamassa (kotona työskentelemisen hyöty, silloin kun ei tarvitse viedä lapsia aamulla minnekään), ja kun tuli pukeutumisen aika, koko koti kylpi auringonvalossa ja sisällä oli pitkästä aikaa oikein lämmin, jos ei melkein kuuma. Päivänvalossa kaikki näyttää jotenkin energiseltä, ja niin kaikki siniset tekstiilitkin, toki saattoihan se johtua ihan siitäkin, että mies hakkasi niistä eilen ison tomukerroksen pois. No, joka tapauksessa teki itsekin mieli pukeutua siniseen, ja kas, mullehan tuli oikein kesäinen fiilis!

Samalla kun siinä hyrisin energisessä fiiliksessäni aloin pohtia, että mun ”feelin blue” tarkoittaa kyllä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä sanonnalla yleisesti haetaan. Niinpä näppäränä tyttönä käännyin herra Googlen puoleen ja selvitin, että miksi ihmeessä noinkin energinen väri ja alakuloinen, tai jopa masentunut mieliala, liitetään yhteen. Pääsin jopa 1300-luvulle, tai oikeastaan Kreikkalaiseen mytologiaan (luin täältä), mutta päätin lopulta että kunkin henkilökohtainen värikokemus ja mytologia olkoon tässäkin asiassa se tärkein. Eli mulla on tänään varsin siniset fiilikset, ja se tuntuu oikein hyvältä jopa suomalaisen alakuloisessa mittakaavassa. 🙂

Suuren värimytologian lisäksi mielessäni on tänään pyörinyt toki moni muukin asia. Yksi niistä on meidän remontin viisivuotissuunnitelma, jonka suhteen ollaan havaittu pientä joustamisen tarvetta. Se on nimittäin niin, että me ollaan tänä syksynä asuttu tässä talossa neljä (no juu, NELJÄ) vuotta, ja ehkä joudummekin mahduttamaan vähän lisäremonttia tulevaan vuoteen siitäkin huolimatta, että niin ei ollut tarkoitus. Mutta hei, ehkä voidaan sitten seuraavaksi ottaa käyttöön seitsenvuotissuunnitelma vähän kuin vanhassa hyvässä Neuvostoliitossa aikoinaan. 😀

Mutta homman nimi on se, että edellinen asukashan oli juuri remontoinut sekä keittiön, että kylppärin, ja kun tänne muutimme, päätimme, että keittiö kuuluu ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan, mutta kylppäri ei. Toki jälkimmäiseenkin tehtiin muutoksia, vaihdettiin putkien paikkaa, jotta saatiin lasiset suihkuseinät kylppäriin ja lisättiin säilytyskalustetta ym., mutta ei se nyt oikein tunnu riittävän. Ajatuksen tasolla ollaan toki vasta tässäkin, mutta kokemus on opettanut, että se ajattelu ja suunnitteluaika ovat yleensä itse toteutusta mielekkäämpää.

Torstai on täynnä paitsi toivoa, myös ohjelmaa, joten nyt on aika rientää. Pari harrastuskierrosta, mutta sokerina pohjalla myös vähän äidin omaa aikaa. Ja hei, ei paha, jos sitä pääsee viettämään naisporukassa karamellitehtaalle. 😉

Olkaa iloisia ja pukeutukaa siniseen!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna