Uusi vuosi ja vuoden ensimmäinen päivä! Ulkona luminen luonto ja sisällä leppoisan lämmin vapaapäivän tunnelma. Ensimmäistä kertaa koko nelihenkinen perheemme jaksoi olla hereillä yli vuoden vaihtumisen. Raketit paukuteltiin kimpassa naapureiden kanssa, ja sen jälkeen istuttiin glögille ja kuohuvalle, ja nostettiin malja vuodelle 2018. Mitään sen ihmeellisempiä lupauksia en tehnyt, tosin toki toivon, että tulevana vuonna pystyn taas tekemään niitä hyviäkin valintoja, jotka edistävät niin omaa kuin perheenkin hyvinvointia.

Istutin tänään esikoisen bussiin ja pyysin kuljettajaa katsomaan, ettei poika poistu autosta ennen Kamppia. Kolmen ja puolen tunnin bussimatka yksin on jännä 9-vuotiaalle, mutta pakko myöntää, että jännitti vähän itseänikin. Onneksi siskoni oli matkustajaa vastassa, ja otti pojan huomaansa heti päätepysäkillä. Klaaran kanssa jatketaan lomailua kotosalla, ja loppuviikosta saadaan matkalaisen mukana myös palautusväki yökylään. Arki jatkuu vasta loppiaisen jälkeen, ja voi miten ihanalta tuo ajatus edelleen tuntuukaan!

Meillä on edelleen myös joulukuusi ja joulukukat. Tontut nököttävät paikoillaan, enkä tunne mitään kiirettä joulusta luopumiseen. Päinvastoin, haluaisin pitkittää joulun iloa vielä parikin viikkoa. Onneksi kuusi ei juuri varise, joten mitään kiirettäkään joulun poissiivoamiselle ei ole. Näin on hyvä, ja nautin edelleen joulunajan levollisuudesta. Ja kyllä, myös suklaasta ja glögistä. Oikeastaan jopa suututtaa, kun silmiin osuu jatkuvasti kaiken  maailman juttua siitä, miten joulukilot karistetaan. Ikään kuin ihmisen pitäisi rangaista itseään siitä, että pimeän syksyn jälkeen otetaan vähän rennommin, eikä nipoteta joka suupalasta. Ymmärrän toki, että vuoden vaihtuminen vaikuttaa osaltaan taas laihdutusbuumiin ja ryhtiliikkeiden tekemiseen, ja kaikki kunnia toki jokaiselle tuollaisen päätöksen tehneelle. Kunhan jatkossakin muistaa, että juhla on juhla, ja sen kuuluukin erottua arjesta.
Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että sillä, mitä ihminen syö joulun ja uudenvuoden välillä, ei ole merkitystä, kunhan kokonaisuus uudenvuoden ja joulun välillä on kunnossa. Luotan tähän viisauteen itsekin. Parissa viikossakaan kun ihminen harvoin oikeasti paljonkaan lihoaa. Toki joulun jälkeen kroppa voi olla turvoksissa, ja nesteiden kertyminen saa olon tuntumaan ”isolta”, mutta kyllä se siitä tasoittuu ihan arjella. Ilman sen isompaa rankaisemista tai itsensä kurittamista. Sain itse joulupukilta paketin Fazerinoja, ja tässä kirjoittaessani mutustankin samalla lempparisuklaatani. Ja syön kyllä rasiani ihan rauhassa ja hyvillä mielin loppuun asti, vaihtui sitten viime yönä vuosi tai ei. 🙂

Kuvien buclee neuletakin sain kesällä Lifestyle La Lunasta, ja ajattelin vinkata, että kyseinen neule on nyt myös alessa. Käyttäkäähän myös koodia life, jolla saatte Lifestyle La Luna -nettikaupasta -10% alennuksen kaikista tuotteista, eli myös jo alennetuista hinnoista! Koodi on voimassa sunnuntai-iltaan asti.

Nyt sohvalle pötköttämään! Leppoisaa vuoden ensimmäistä! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vuoden viimeisiä viedään! Kuten varmasti monen muukin, niin myös minun päässäni pyörii tällä hetkellä ajatus paremmasta vuodesta. Ei sillä, että kulunutkaan vuosi nyt erityisen huono olisi ollut, mutta ehkä niitä hyviä asioita olisi voinut olla enemmän. Kuten aina. Mutta en enää jaksa luokitella koko vuosia hyviksi tai huonoiksi, sillä eihän se niin mene. On vain hyviä päiviä tai vähemmän hyviä päiviä. Huonoja päiviä ja aikoja, joina elämä on vähemmän miellyttävää. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja viivan alle jää yleensä kuitenkin paljon enemmän sitä hyvää.

Joulun aika on ollut meillä tänä vuonna raskasta, ja ilon päällä on myös ollut suurta surua ja ikävää. Eilen sydäntäni riipaisi katsoessani omaa pientä poikaani mustassa puvussaan, kyyneleet poskella vierien. Hetkiä, jolloin tuntee äitinä ehkä suurinta riittämättömyyttä. Tunne joka ajaa omankin surun yli. Ja vaikka sitä jollakin tavalla haluaisi omia lapsiaan kaikelta surulta elämässä varjella, sitä ymmärtää myös, että surua ei synny ilman rakkautta. Elämä on kahden kauppaa. Oli kyse sitten hyvistä tai pahoista päivistä, huonommista viikoista, rakkaudesta tai luopumisen tuskasta. Ne kaikki kuuluvat yhteen, ja pienistä yksittäisistä asioista kasvaa lopulta koko elämän helminauha.

Olen tässä kasannut teille jonkinlaista yhteenvetopostausta kuluneesta vuodesta, ja vaikka blogiin onkin päässyt lähinnä se pieni pintaraapaisu, vanhoja postauksia selatessa sitä muistaa kuitenkin itse paljon niitä kirjoittamattomia ajatuksia tekstien ja kuvien takaa. Ikään kuin lukisi itsekin päiväkirjaa elämästään.

Tämä viikonloppu menee varmasti niin vanhoja muistellessa, kuin uutta odottaessakin. Edellä mainittuun yhdistän kiitollisuutta ja jälkimmäiseen toivoa. Ehkäpä siinä on ihan hyvät eväät niin kuluneen vuoden päättämiseen kuin uuden aloittamiseenkin.

Suloista lauantaita teillekin! ♡

Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.

Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.

Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!

Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡

Tallenna