Yksi ehdottomasti tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista on ollut beige cashmere poncho, jota onkin tullut roikotettua hartioilla melkein tilaisuudessa kuin tilaisuudessa, ja lähinnä siitä syystä, että se sopii seuraksi niin monelle asulle.
Vuosituhannen vaihteessa oli muodissa erilaiset hippiponchot, joita mullakin oli useampi. Oli isoäidinneliöitä ja hapsuja ja vaikka mitä. Noh, se oli aikansa nuorisomuotia, mutta jätti mulle henkilökohtaisesti sellaisen pienen assosiaation hippityttökasvissyöjästä ja metsänvihreistä vaatteista.

Juuri noiden muistijälkien ja mielleyhtymien vuoksi olen tainnut jättää ponchot rauhaan yli viideksitoista vuodeksi, kunnes viime keväänä päädyin kokeilemaan pientä ohutta versiota nykyajan ponchotarjonnasta. Ja, pakko muuten myöntää, että tämäkin hankinta laittoi pohtimaan, ostanko nyt taas jotakin vaatehuoneen täytettä, vai oikeasti vaatekappaleen, jota tulee käytettyä. Poncho on kuitenkin osoittautunut muistamaani käytännöllisemmäksi näppärän kokonsa ja hapsuttomuutensa myötä. Niitä teiniponchoja taidettiin myös käyttää eri tavalla (tai ne olivat itse asiassa eri mallisia), kun taas tämä yksilö on ommeltu niin, että pisimmät liehukkeet laskeutuvat käsien päälle, ja eteen ja taakse jää matalampi helma. Takin kanssa olen vain nostanut ponchon roikkumaan kaulaani, jolloin kädet jäävät täysin vapaiksi kapeitakin takinhihoja ajatellen.

By Pia’s cashmereneuleisiin ihastuin vuosi sitten, kun sain blogin kautta kauniin shaalin, jolle hankinkin kaveriksi pipon sävysävyyn. Niin pipo, kuin shaalikin, ovat olleet kovassa käytössä, ja selvinneet nyppyttömänä, joten (laatuun luottaen) hankin ponchonikin samalta merkiltä. Beige väri on tosi ihana, ja juuri sellainen kivan vaalea, että asusta ei missään nimessä tule synkkä.

Poncho siis palasi, eikä se hippityttökään kuulemma ole ihan täysin vuosien saatossa kadonnut. 🙂

Poncho|bypia’s|täältä
farkut|Please
korut|Ajlajk & Indiska

Tiistai-iltaa ihanaiset! Meillä on kuulkaas ihan aurinkokin jaksanut tänään näyttäytyä.

Ihan pakko hehkuttaa tätä pipokauden ihanuutta. Olen ollut vähän laiska hiusteni suhteen viimeisen viikon ajan, enkä ole jaksanut tehdä kuontalolle muuta kuin pakolliset pesut. Kotona hiukset on näppärä nostaa päälaelle ison klipsin avulla, ja kotoa poistuessa pipo pelastaa tilanteen. Vähän öljyä latvoihin ja myssy korville. Talviajan helpoin kampaus! Siis jos ei tarvitse ottaa sitä pipoa pois!!! Pari kertaa olen nimittäin joutunut tilanteeseen, jossa onkin pitänyt riisua ulkovaatteet naulakkoon. Pipon alle lässähtänyt tukka on muuten vähintään yhtä nolo kaivaa esiin, kuin kokatessa tahriintunut pusero, jota ei viitsinyt vaihtaa, kun kukaan ei kuitenkaan näe sitä takin alta, tai pohjasta puhki kuluneet villasukat, joita ei vaan raaski heittää menemään. Siinä kun sitten jättää takin päältään, kengät jalastaan ja pipon päästään, onkin kaikkea muuta kuin huoliteltu olo! 🙂

Mutta, tänään on kuitenkin se ihana päivä, kun saa istahtaa kampaajantuoliin. Tosin, jos se talvi nyt tosissaan tekee tuloaan, taitaa tämä pipokauden ihanuus jatkua taas jollakin muotoa keväälle asti. 🙂

Kiitoksia muuten kaikille Nova Melina -arvontaan osallistuneille!
Arpakone suosi tällä kertaa nimerkkiä Helinä, kommentilla:
Värikylläisyyttä syksyyn..
Golden pussukka oli mun suurin suosikki! :)/12.10.2015 klo 19:54

Aurinkoista pakkaspäivää!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun arki rullaa tasaisesti, ja viikot vierivät toinen toisensa jälkeen samalla kaavalla? Kokoajan on sellainen pieni hoppu, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan tapahdu. Vähän kuin oravanpyörässä (tai jonkun muun jyrsijän, harvemmin kai oravat noissa juoksevat. Tyhmä sanonta muuten!), eikä arkipäivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin harrastusten aikataulujen verran. Jep, mä tiedän. Musta tuntuu, että syksy on lähtenyt käymään nyt juurikin noin. Arki rullaa eteenpäin sen suurempia ajattelematta. Sanoisin jopa, että kaltaiselleni (kuulemma kontrollifriikille) tuo rytmi tuo turvallisuudentunteen. Sellaisen rauhallisen fiiliksen elämän järkkymättömyydestä.

Tämä viikko on kuitenkin ollut totaalinen poikkeus. Tai varmaan pitää aloittaa jo viime perjantaista, sillä siitä kaikki varmaan lähti liikkeelle. Arkinen aherrus ja kaava ovat rikkoutuneet monellakin eri tapaa, ja päiviin on mahtunut asioita, joita tuskin yleensä mahtuu edes viikonloppuihin. Ja vaihteeksi se tuntuu muuten tosi hauskalta! Vähän kuin olisi lomalla, muttei kuitenkaan.

Eilen ajelimme mieheni kanssa Helsinkiin jääkiekkomatsiin. Normaalisti ei tulisi kuuloonkaan lähteä arki-iltana noin pitkän matkan päähän pelkän jääkiekon vuoksi, mutta koska NordicBet on vuoden ajan kutsunut bloggaajia kiekkoiltoihinsa, ja viimein tuli mahdollisuus lähteä (kiitos vanhempieni), tempaisimme itsemme irti tavallisesta torstai-iltapäivästä.
Vaikkei musta nyt vedonlyöjää tullutkaan (en osaa täyttää edes lottokuponkia), niin ilta oli mahtava, hauska ja ennen kaikkea erilainen! Autossa oli myös hyvää aikaa jutella ja puhua, sillä niinkin yksinkertainen asia jää usein arjen jalkoihin ja tekemättä.

Jos eilinen oli parisuhteen hoitamista, niin tämä perjantai on sitten puolestaan sellaista koko perheen laatuaikaa. Nappaamme itsemme nimittäin jälleen irti tavallisista kaavoista ja nautimme viikonlopunaloitusta vähän erilaisella tavalla. Ja, tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta jättää perusperjantaisiivous välistä, vaikkakin se mulle muodostaa jonkinlaisen turvallisen pysyvyyden- ja jatkuvuudentunteen.

Olisi tosi hauska kuulla, miten te rikotte arkisia kaavoja. Teettekö sen jotenkin suunnitelmallisesti (ulos syömään tietyin väliajoin, leffaan, romanttisia iltoja puolison kanssa tmv.?), vai oletteko kuten minä, joka pitää kynsin hampain kiinni siitä, että päivät etenevät tutulla kaavalla ja kenties yllätytte positiivisesti, kun joskus tuleekin poikettua kurssista?

Säätiedotus lupasi kunnon myräkkää, ja hetken pohdinkin, josko sen pilkkihaalarin ostaminen olisi vihdoin ajankohtaista, mutta tulin siihen tulokseen, että ohut tikkitakki saa vielä riittää. Becksöndergaardin villahuivi on syksyn uusi hankinta, ja se on tilattu täältä.

Kohti viikonloppua ja Valio-myrskyä! Pitäkää hatuistanne kiinni! 🙂