Mielessä on ollut montaakin juttua.
Kuten, joka-aamuinen selittämätön musta-aukko. Mihin aamun tunnit katoavat? En pysty käsittämään!
Tänäänkin heräsin puoli viideltä, ja ennen kahdeksaa oli jo kiire. Ok, tein Alman kanssa reilun tunnin lenkin, mutta silti! Mielestäni sutaisen perusmeikin ja ponnarin aika nopealla tahdilla. Lasten kanssa hommat luistaa, kun kaikki tekee samalla kaavalla, rutiinilla. Musta tuntuu, että se musta-aukko on siinä mun kahvimukissa. Jossain kohtaa mä varmaan vaan pysähdyn nautiskelemaan liian pitkäksi aikaa.
Aamun ihmetyksen aihe numero kaksi: Miten kaurahiutaleet voi olla aina loppu! Viime torstaina pyysin anoppia tuomaan kaupasta paketin kaurahiutaleita (oli siis menossa kauppaan ja tulossa meille muutenkin), ja tänään aamusta kaapissa on tyhjä paketti! Täytyy kysellä, millaisessa säkissä elovenat esim. puolustusvoimille myydään…

Voisin jatkaa loputtomiin. Kuten, ihmettelemällä, miten auton lasinpesunestesäiliökin on aina tyhjä. Tai tankki… Onhan näitä, arjen pieniä ihmeellisyyksiä vaikka kuinka. Ehkä se on vain sitä, että aika juoksee niin nopeasti. Se juoksee aamuisin, mutta niin se juoksee muutenkin. Tuntuu, että kaurahiutaleita saa ostaa joka päivä, vaikka välissä kuitenkin on se yksi viikko. Mihin se aina hujahtaa!?

Puhuttiin taas eilen ruuhkavuosista. Niitä ne kai on. Suhataan sinne tänne, ja päivät menevät arkea suorittaessa. Kaikki ne kultaiset kliseet hetkeen tarttumisesta, ja arjesta nauttimisesta, ovat tuolla jossain takaraivossa, mutta vaikea niitä on aina käytännössä toteuttaa. Yrittää toki pitää, mutta välillä mennään tukka putkella, ja se vain kuuluu tähän elämään!

Ajan nopeasta kulkemisesta vielä senkin verran, että muistuttelen Rapunzel of Swedenin alekoodista, joka on tänään vikaa päivää voimassa! Koodin löydät täältä.
Multa on myös kyselty, että minkä pituiset hiukseni olivat, kun pidennykset hankin. Esim. tästä postauksesta näkyy mun tukan pituus noilta ajoilta. Nykyistä mittaa taas havainnollistaa friday & ghd -postauksen kuvat, jotka ovat edellisen kampaamoreissun jälkeen napsittuja.

Ps. Kiitti edellisen postauksen kommenteista. Ainakin melkein kaikista! 🙂
Ootte ihania!

Tänään on hyvä päivä!
Vaikka toisaalta, tänään ei pitäisi olla hyvä päivä, koska niin moni juttu on mennyt päin pyllyä ja just päinvastoin, mitä olen suunnitellut. Eli toisaalta, nyt vois korventaa ja kiristää, mutta ei kuulkaas kiristä. Eikä korvenna! Mun selkäranka on nimittäin terästä, ja se tekee mut nyt tosi onnelliseksi!

Muistatte kun heitin teillekin tammikuussa karkkilakko -haasteen!? Joo, tyhmin juttu ever, olen huomannut lähiaikoina. Mikään makea maailmassa ei paikkaa sitä kirpeiden tuttien himoa, mika mun sisällä kasvaa päivästä toiseen. Argh, ihan sietämätön juttu!
No, mä olen ollut ihan riekaleina jo hetken aikaa karkinhimoissani, ja tänään sovittiin virallisen lakkoporukan kanssa (minä, mieheni ja ystäväni), että nyt puolenvälin kunniaksi sallitaan yksi repsahdus. Yksi päivä, ja niin paljon karkkia kuin mieli vain suinkin haluaa ja kroppa pystyy ottamaan vastaan.
Mentiin Prismaan. Ajattelin, että sellainen parin kympin pussi menee kyllä kevyesti alas tämän vuorokauden puolella. Jännitin, että miten voin kauhoa niitä kandykingejä, kun multa varmaan vaan valuu kuolaa sinne laareihin. Ja kas, kun päästiin karkkihyllylle mun selkäranka ei naksahdellut ja valahtanut pöksyihin! Totesin vain, EN OTA! Ja teidättekö, mä kasvoin varmaan kymmenen senttiä pituutta siinä kohtaa. Ai että, mutta teki hyvää!

Selkärankaa vahvempi tekijä tässä varmaan on nyt se, että mä tiedän, että mulla on se optio siihen repeämiseen. Että saan syödä karkkia ennen juhannustakin, ihan luvan kanssa. Ja mihin tästä taas päästään; Voihan kielletty hedelmä! Mikään ei toimi, jos sääntö on ehdoton ei. Pitää opetella kohtuutta ei totaalikieltäytymistä! Se on tuo korvien väli sellainen, että se saa ihmisessä outoja fiiliksiä aikaan.

Mä voisin paasata tästä kohtuudesta, ja kultaisesta keskitiestä, vaikka kuinka. Siis jos mulla olis aikaa. Mutta seuraavaksi pitää laittaa pötyä pöytään ja raivata keittiö…
Mies lupasi laittaa illalla pitsaa. Katsotaan, mitä mun selkäranka siihen sanoo. Toisaalta, jos mä sitä jatkuvasti pönkitän, voi olla, että en mahdu kohta kulkeen ovista! 🙂 Mutta, fiilis on nyt sitä luokkaa, että taidan illalla heittää tankoon vähän enemmän rautaa. Hitto, ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin! 🙂

Aurinkoista lauantaita teillekin ihanat!

Tahdonvoimaa!!!!

Elämäni ei suinkaan pyöri pelkkien housujen ympärillä, mutta tykkään pyörittää elämääni housut jalassa.
Täydellisesti istuvat housut ovat joka naisen vaatekaapin kulmakivi, mutta niiden löytyminen ei aina välttämättä ole helppoa. Olen pikkutytöstä asti joutunut tottumaan siihen, että housukaupoilta palataan yleensä kotiin itkien ja parkuen. Niin, ja tyhjin käsin!
Please Jeans -postauksissa olen huoannut että mun housumaku jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä roikkuva haaraväli, ja alas istutetut takataskut, eivät ole kovinkaan naisellisia, eivätkä imartele aikuista kroppaa. Makuasioita. Mulla on kuitenkin ollut pitkään hakusessa myös housut, jotka istuisivat kuin hansikas, ja olisivat samalla, paitsi naiselliset, myös omalla tavallaan ”aikuiset”. Niin, ja silti tietty ”mun näköiset”.
Tarkin kriteeri housujen metsästyksessä on kuitenkin ollut pituus! Jestas, miten vaikeaa onkin löytää täyspitkää lahjetta! Se on nimittäin sellainen juttu, että en halua aina talvisin käyttää saapasvartta, tai vaihtoehtoisesti vilautella paljasta säärtä, tai sukanvartta, kengän ja lahkeen välistä. Useimmiten on kuitenkin pakko soveltaa, koska jostain syystä vaateteollisuus ei ole vielä oikein sisäistänyt ihmisen keskimitan kasvua. Housuista on aika helppo ottaa pituutta pois, mutta hitto, sen lisääminen on hankalaa!

Jeps, mut nyt tärppäs!
Mun yksi ehdottomista lempivaatemerkeistäni Day Birger et Mikkelsen pelasti mut jälleen! Day Rcoon slim fit farkut istuvat kuin hyvät farkut, mutta täyttävät kaikki housukategoriani odotukset! Perfect!

Harmaa ja kulta ovat muutenkin mun suosikkeja, joten yhdistelmä toimii. Kivat vetskarit ovat tavallaan kuin koru. Aika simppelit yläosat toimii näiden kanssa, mutta ilme kevenee kivasti vaikka valkoisen silkkipaitiksen seurassa. Niin, ja kun ilmat tästä lämpenevät, nämä on mustien avokkaiden kanssa hyvä pari!

En tiedä, onko tämä tumma harmaa nyt ehkä kovin keväinen sävy, mutta meistä taitaa tulla ystikset joka tapauksessa pidemmäksi aikaa.

Pahoittelut huonoista kuvista. Yritin väkisin kuvailla ilman lisävaloa, ja täällä on ollut ihan törkeän pimeä päivä! Nyt ilmassa pöllyää pakkaslunta, ja eilinen kevät tuntuu olevan kaukana. Kurkkasin kuitenkin 10 päivän sääennustetta, ja se lupaili huomisesta alkaen kevättä. Siellä oli jo ihan kivoja yli kymmenenkin asteenkin lämpötiloja. Jes, sieltä se kevät tulee!!!