Hepskukkuu!

Se olisi sitten hiihtoloma. Otettiin Klaaran kanssa jo varaslähtö, eli aloitettiin loma vähän etuajassa. Tai no, mulla on huomenna vielä työmenoja, mutta noin henkisesti olen asettanut itseni jo lomavaihteelle. Viikon mittainen talviloma tulee ihan tarpeeseen ja rikkoo mukavasti sitä arkista oravanpyörää ja kellon mukaan menemistä.

Kirjastossa käyntikin mahtui tähän päivään ihan varkain, kun poika halusi päästä iltapäivällä katsomaan penkkareita. Tajusin, että lapseni ei ole koskaan tätäkään suomalaisperinnettä nähnyt, ja niinpä napattiin naapurista kaveri kyytiin ja ajeltiin kylille. Sillä välin kun minä valitsin lukemista itselleni, iltasatuja ja Viisikoitta, pojat olivat keränneet itselleen pipolliset karamelleja. Ei lainkaan turha reissu siis! 🙂

Pitsan lisäksi tämä päivä sai muutenkin perjantaimaista fiilistä, sillä täällä vallitsee nyt alla näkyvä tunnelma. Ei mitään paukkupakkasia tekstiileiden tuulettamiseen, mutta kyllähän ne ulkona kuitenkin raikastuvat. Puhtaat sohvanpäälliset ja puhtoisen valkoinen lattia. Kieltämättä täällä näyttikin jo siltä, etten viikkoon ollut tehnyt kuin ne ihan pakolliset ja välttämättömät toimenpiteet. Tänään on mukava rentoutua siistissä kodissa, poltella kynttilöitä ja nauttia työnsä tuloksesta. Jos oikein heittäydyn villiksi, saatan kaataa itselleni pitkästä aikaa lasin viiniä!

Nyt kuitenkin se loppurutistus ja tavarat paikoilleen. Loppu ilta menee sitten ihan vain nautiskelussa!

Muksaa torstaita!

Tallenna

Hellohello!
Chia-vanukas edessäni katselen täällä muuttuvaa maisemaa. Säiden herra luki varmaankin kirjoitukseni keväästä ja tarjosi ratkaisua ripottelemalla lunta nurmikolle ja peittämällä naapurin suulin katon taas valkoisella hunnulla. Nyt on jälleen talvisempaa, ja täytyy sanoa, että ihanan puhtaan valkoistakin vielä! Tosin liukastakin, kun se jää on nyt salakavalasti tuolla lumen alla piilossa. Ei täällä kuitenkaan vielä nurmikot lumesta peity, mutta hei, lisää pyryttää, että ehkä tässä vielä saadaan se talvikin!

Mites, joko chia-siemenet kuuluu teidän ruokavalioon? Meillä ne hiipivät vakikäyttöön siemennäkkärin myötä, ja koska myyntipakkausket ovat jokseenkin aika isoja vain pelkän näkkärin leipomiseen, niitä on sittemmin tullut käytettyä siellä sun täällä. Yksi käyttötarkoitus menee kuitenkin kaikkien edelle, nimittäin chia-vanukas! Ja ei, en edelleenkään korvaa aamun kaurapuuroa tällä (tiedän, rakkaus kaurapuroon on vähän hullua), mutta vanukas on erittäin oiva välipala, tai vaikkapa kevyt lounas.

Vaikka chia-vanukas on helppo tehdä, siementen turpoaminen vaatii kuitenkin aikaa (vähintään 4h, itse turvotan yönkin yli). Nesteenä voi toki käyttää miltei mitä tahansa, mutta omani teen mantelimaitoon (jos ostat kaupasta, niin tarkista, että kyseessä on sokeroimaton versio). Monet lähtevät makeuttamaan ja maustamaan vanukasta, mutta itse tykkään mantelimaitopohjaisesta puddingista ihan ilman mitään ylimääräisiä makeuttajia. Tuoreet marjat ja hedelmät, tai niistä surautettu smoothie ovat suosittuja vanukkaan seuralaisia, mutta jos yhtään pelkäät sammakonkutumaista rakennetta, suosittelen opettelemaan vanukkaan syöntiin pakastettujen marjojen kanssa. Nimittäin rakenne ei ole yhtään sen hullumpi, kuin pakastetussa vadelmassa. Sain itse alkuvuodesta muutaman rasiallisen vadelmia, kun äiti järjesteli pakastintaan, ja ne ovatkin huvenneet nyt mukavasti vanukkaan seurana. Mustikoiden ja vadelmien sulaessa makeutta ja kirpeyttä riittää koko vanukkaaseen, eikä se vaadi sen enempää hunajaa tai muutakaan kyytipoikaa. Pakastetut marjat on myös näppärä tapa pitää vanukas eväsrasiassa viileänä – ainakin hetken aikaa.
Chian siemenet ovat todellista superruokaa, ja niitä kannattaa oikeasti käyttää sen näkkärin lisäksi muutenkin. Siemenet sisältävät n. 20 % proteiineja ja n. 40 % kasviöljyjä (omega kolmosia on enemmän kuin rasvaisessa kalassa), eikä niissä ole yhtään kolesterolia. Lisäksi chian mukana saa aimo annoksen antioksidantteja, kuituja, vitamiineja ja mineraaleja (rauta, kalsium, sinkki…)

Tuollaiseen yhteen chia-vanukas annokseen menee n. 2dl mantelimaitoa ja 2,5-3 rkl chian siemeniä.

Mutta entäs se korkea vyötärö? Yhdet lempparihousuni ovat jo pitkään olleet superjoustavat farkut korkealla vyötäröllä. Nämä on melkein kuin leggingsit, vaikka farkkua ovatkin (onkos ne sitten jeggingsit?). Äärettömän mukavat kuitenkin jalassa, eikä vähiten juuri tuon korkean vyötärö vuoksi. Henkilökohtaisesti olen iloinen, että muoti suosii taas napaan asti ulottuvaa vyötäröä farkuissakin, vielä kun löytyisi sellaiset vähän rennomman malliset ja tarpeeksi pitkällä lahkeella. Samaan aikaan kun farkkutrendeihin kuuluu tuo nilkkapituus, joka jää sitten sinne pohkeen puoliväliin. 🙁
Korkeassa vyötärössä on kuitenkin etunsa, sillä se saa aika usein peffan näyttämään paremmalta ja vyötärön kapeammalta, koska vyötärö osuu ihan oikeasti sinne, missä se naisen vyötärö on. Lisäksi vaatetus myös muokkaa kroppaa. Liian matala ja tiukka vyötärö kun oikeasti pitkään käytettynä jättää sen ikävän muffin top -efektin vyötärölle melko pysyvästi. Eli nappi navan päälle – juurikin kuten äiti opetti silloin lapsuudessa. 😀

Vaikka nyt vielä eletään ihan talven kuukausia, niin lisääntynyt valo on kuitenkin villinnyt jo mårbacka pelargonit. Varret venähtivät talven aikana hentoa pituutta, joten materiaalia latvapistokkaisiin löytyy. Olisiko ollut kesä 2010, kun ajelin joku sunnuntai pojan kanssa Raision Plantageniin ja ostin pari mårbackaa. Siitä lähtien noita kasveja on sitten lisätty ja jaettu, mutta ne suurimmat yksilöt löytyy kyllä äidiltä, joka otti hoitaakseen pelargonit, kun meidän elämässä oli muutot ja pahimmat remontit. Nyt tuntuu kuitenkin tosi ihanalle taas hoidella näitä kaunokaisia ihan itse.

Ihanan talvista torstaita, murut!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Uskokaa pois, olen yrittänyt hätyytellä pois kaikki ajatukset keväästä, tammikuussa kun kuitenkin vasta ollaan. Mutta minkäs teet, ojanpenkalla törröttää pajunkissat ja linnut visertävät minkä kurkuistaan pystyvät. Aurinko paistaa, naapurin suulin katolta tippuu vesi ja keittiön ikkunan alla vihertää ruoho… Klaaran kurahousut eivät ole saaneet kummoistakaan talvilomaa, mutta toisaalta koulun luistelutunnit (hiihdosta puhumattakaan) ovat jääneet pitämättä, ja reppuun on pakattu sisäliikuntavaatteita. Ehtiihän ne lumet ja pakkasetkin vielä, mutta tällä hetkellä talvi ei ole päällimmäisenä mielessä, kun katsoo ikkunasta ulos. Voisi nimittäin olla ihan hyvin vaikka maaliskuun loppu.

Tiedä sitten johtuuko se se tuosta säästä vai mistä, mutta nyt piti kaivella sieltä farkkulaatikon pohjalta jo vaaleampia sävyjä esiin. Muutenkin alkaa keväisempi pukeutuminen jo kiehtoa, vaikka (vilukissa kun olen) mukavuudesta ja lämmöstä ei tietenkään vielä tohdi luopua. Huomaan, että omassa pukeutumisessa värit muuttuvat talvella kovin minimalistisiksi ja tummiksi, kun taas muuten pidän vaaleista sävyistä ja pastellista. Kaipa se on tuo valon määrä, joka vaikuttaa näihinkin. Nyt kun ajatukset keväästä alkavat pyöriä jo jossakin takaraivon uumenissa, tekee mieli keventää myös vaatteiden fiilistä.

Tämän päivän lounas on lämmin juuressalaatti, joka syntyi parissa minuutissa eilisen uunijuureksista ja kourallisesta cashewpähkinöitä. Meillä käytetään aika paljon kasviksia ja juureksia lisukkeena, ja niillä korvataan perinteistä perunaa, pastaa ja riisiä. Porkkanaa, punajuurta, lehtikaalia, kurpitsaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia. Oliiviöljyn ja mausteiden kanssa noista saa äärettömän hyvän lisukkeen kalalle tai lihalle. Lisäksi ruoka on täynnä värejä, joten annoksistakin saa paljon mielekkäämmän näköisiä.

Pari viikkoa olen pitänyt tuota krookusta kuistilla viileässä ja ajatellut säästäväni sitä pidemmälle kevääseen. Vaan eilen tuli sellainen fiilis, että krookuksen aika on just nyt! Perunanarsissit ja hyasintit saivat jäädä vielä vielä reserviin odottelemaan isompaa kevätkukkien liikekannallepanoa. Toisaalta nuo viherkasvit ja kaktukset ovatkin toimineet nyt kivoina piristyksinä, eikä kodin vehreys ole ollut perinteisistä kevätsipuleista kiinni.

Yritän tässä muuten miettiä, että millä mielellä varaisin sen kampaaja-ajan itselleni. Jos olisin ollut liikkeellä kuukausi sitten, hiukset olisi napsaistu ihan silosuoraksi polkaksi, mutta ehkä se on tuo aavistus keväästä, joka meni sekoittamaan tämänkin pakan. Nyt nimittäin nuo palmikkokampausten antamat laineet tuntuvatkin taas kivoilta ja kampauksissakin rennompi fiilis miellyttää enemmän silmää. Hah, tämä on tätä naisena elämisen vaikeutta! ;D

Niin, että jos sitä nappaisi tähdet pois ikkunoista ja koristeet yläkerran lehtikuusesta. Ei mikään varsinainen kevätteko, mutta ainakin joulun loppu! 🙂

Tiistaita ihanat!

farkut⎮Lindex
pusero⎮Odd Molly

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna